Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen on huolissaan vihapuheen vaikutuksista poliisien ja jopa oikeuslaitoksen toimintaan. Vihapuheryöpyn pelko voi vaientaa syyttäjiä ja tuomareita, Kolehmainen sanoi Yle TV 1:n Ykkösaamun haastattelussa.
– Pahimmillaan maalittamista on saatettu kohdentaa niin, että virkamies luopuu virkatehtävistään. Syyttäjä ei enää lähde syyttämään näissä tapauksissa, tai pahimmillaan tuomari ei lähde tuomitsemaan, Kolehmainen sanoi.
Poliisihallituksen kyselyyn viime vuoden lopulla vastanneista 834 poliisista noin kolmannes kertoi, että heihin oli vuoden aikana kohdistunut maalittamista eli muitakin vihapuheeseen kannustava someryöppy. Miltei puolet sanoi yksikkönsä joutuneen sellaisen kohteeksi.
18 prosenttia sanoi harkinneensa alan vaihtoa maalittamisen vuoksi. Kymmenen vastaajaa ilmoitti vaihtaneensa työtehtäviä.
Tuorein julkisuuteen tullut tapaus poliisin henkilökohtaisesta roimimisesta sosiaalisessa mediassa on perussuomalaisten kansanedustajan Ano Turtiaisen Twitter-viesti.
Siinä hän nimitti ylikomissario Jari Taposta "munattomaksi nillittäjäksi" tämän kirjoitettua sananvapauteen kuuluvasta vastuusta.
Taponen on tehnyt rikosilmoituksen. Kolehmainen kertoo kuulleensa monilta muilta poliiseilta, etteivät he tee ilmoituksia, koska eivät halua antautua tai saattaa jopa perhettään entistäkin pahemmin maalittamiskohteeksi.
Asianomistajarikoksesta yleisen syytteen alaiseksi?
Demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu itsensä ilmaisemisen perusoikeus, myös poliisin arvostelu, mutta sananvapaus ei ylitä muita oikeuksia, ja vapauteen kuuluu myös vastuu, Kolehmainen sanoi.
Kunnianloukkaus on asianomistajarikos, joten ilmoituksen tekeminen on kohteen oma päätös. Kolehmaisen mukaan tämän hetken realiteetti on, että moni ei siihen ryhdy.
– Virkamiehellä on kuitenkin toimintapakko. Poliisi ei voi valita, tekeekö hän virkatehtävänsä vai ei. Siksi yhdessä valtakunnansyyttäjänviraston ja käräoikeuksien laamannien kanssa on tehty oikeusministeriölle lainsäädäntöesitys paremmasta oikeussuojasta näissä tilanteissa.
Vihapuherikosten muuttaminen asianomistajarikoksista yleisen syytteen alaisiksi helpottaisi, mutta sekään ei olisi koko ratkaisu, Kolehmainen arvioi. Lakimuutos on oikeusministeriössä harkittavana, hän kertoi.
Omana henkilökohtaisena mielipiteenään hän sanoi, että rikoslakeja ei tarvittaisi lainkaan, jos ihmiset osaisivat kunnioittaa toistensa ihmisarvoa.
Ruotsin rikostilanne vielä vältettävissä Suomessa
Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kommentoi Ykkösaamun haastattelussa myös muun muassa Ruotsin väkivaltaisuuksia ja Suomen vaaraa joutua samanlaiseen tilanteeseen.
Järjestäytyneen rikollisuuden teurastustyylisten ampumatapausten ja sivullisista uhreista piittaamattomattomien räjäytysten takia Ruotsia on verrattu jo jopa sota-alueeseen.
Suomessakin järjestäytynyt rikollisuus on aktiivista ja pyrkii juurtumaan yhteiskunnan rakenteisiin, mutta Ruotsin tilanne on vielä vältettävissä, sanoi Kolehmainen.
Keskusrikospoliisin mukaan jengirikollisuus on kasvussa, ja joukossa on myös eri etnistä alkuperää olevia katujengejä.
Kolehmainen kertoi ruotsalaisen virkaveljensä varoittaneen monta kertaa, ettei Suomen pidä tehdä samoja virheitä kuin Ruotsi.
– Olen tietysti tuonut ne viestit Suomen päättäjille. Nyt meillä on vielä aikaa tehdä torjuntatoimenpiteitä.
Kielitaitovaatimuksia tulisi rukata
United Brotherhood -järjestön toimintakielto ei Kolehmaisen mukaan ole läheskään koko ratkaisu, vaikka poliisin hyvä onnistuminen tuossa pitkäkestoisessa tutkinnassa on erinomainen signaali.
Poliisi operatiivisen kyvyn varmistaminen on hänen mukaansa oleellista, mutta kaikkiaan ongelma on iso ja yhteiskunnallinen. Katse kääntyy koteihin ja kouluihin, sosiaali- ja terveystoimeen ja jopa sellaiseenkin asiaan kuin kuntien tonttipolitiikka.
Niille, jotka ovat riskiryhmässä joutua värvätyiksi järjestäytyneen rikollisuuden piiriin, pitäisi tarjota motivaatio järkevämpään tekemiseen, Kolehmainen korosti.
Hän pitää Suomessa ongelmana muun muassa sitä, että maahanmuuttajien pääsy töihin kariutuu tiukkoihin kielitaitovaatimuksiin, jolloin he jäävät ulkopuolisiksi ja mahdollisesti alttiiksi rikollisryhmien houkutuksille.
Hän sanoo ymmärtävänsä, että suomen tai ruotsin taito on keskeinen integraation väline ja se on ollut ennakkoedellytys myös työpaikalle, mutta nyt systematiikkaa kannattaisi hänen mielestään kääntää.
Kielen oppiminen on edelleen erittäin tärkeää, mutta Kolehmaisen mielestä töihin voisi päästä nykyistä helpommin ja kieliopinnot käydä sen jälkeen työn ohessa.
– Työhön nopeasti, ja sillä tavoin rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa.