Ruuhkavuodet painavat päälle, paineita töissä, riitaa kotona sekä puolison että lasten kanssa.
Omaa aikaa ei ole, ja se ärsyttää.
Omia tavoitteita ja muiden odotuksia on vaikea täyttää.
Riittämättömyyden tunnetta puolisona ja vanhempana. Syyllisyyttä ja häpeää siitä, että oma elämä ei vastaa omia ihanteita.
Tässä muutama syy siihen, minkä vuoksi seurakuntien perheneuvontapalveluihin hakeutui viime vuonna enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin. Apua haetaan etenkin riitaisaan parisuhteeseen.
Seurakuntien perheneuvonnassa tyypillisimmät asiakkaat ovat työssäkäyviä, 30–49-vuotiaita pareja, joilla on 1–2 lasta.
– Kun lapsi syntyy, parisuhteen rinnalle muodostuu vanhemmuussuhde. Keskitytään niin paljon vanhemmuuteen, että parisuhde jää hoitamatta, ja sen myötä alkaa tulla riitelyä stressaantuneena ja väsyneenä, sanoo Kirkkohallituksen perheasioiden johtava asiantuntija Sari-Annika Pettinen.
Myös Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien perheneuvontaan on kova tunku.
Ei odotuksia, ei pettymyksiä
Pettisen mukaan moni kokee olevansa parisuhteessakin yksin. Puolison kanssa ei jaeta samaa arkea. Tuntuu siltä, että toinen ei arvosta sitä, mitä itse tekee perheen vuoksi. Kotona on huono ilmapiiri. Muualla on mukavampaa olla kuin kotona puolison kanssa.
– Arkitilanteet menevät sellaisiksi, että riidellään samoista asioista yhä uudestaan, eikä löydetä mitään ratkaisua.
Ero näyttää houkuttelevalta ratkaisulta, että saisi omaa aikaa edes välillä. Kun ei olisi odotuksia toista kohtaan, ei tulisi myöskään pettymyksiä.
Siinä se tavallinen tarina, joka nousee esiin seurakuntien perheneuvonnassa, jos sinne ylipäätään pääsee. Maksuton palvelu on niin kysyttyä, että lapsiperheet priorisoidaan muiden edelle. Näin toimitaan myös Helsingin, Espoon ja Vantaan kunnallisissa palveluissa. Silti jonot ovat pitkiä.
Yhden tunnin aika on parisuhteen ensiapua
Seurakuntien perheneuvonta on kehittänyt hätäavuksi kertaluonteisia tunnin aikoja, joista saa ensiapua parisuhdeongelmiin. Niitä on tarjolla Fokuksessa, joka on Töölön seurakunnan toimipiste Helsingin Pasilassa sijaitsevassa kauppakeskus Triplassa. Palvelu on tarkoitettu kaikille kotikunnasta riippumatta, eikä seurakunnan jäsenyyttä tarvita.
Myös Espoon Ison Omenan neuvolassa toimivassa Parisuhteen pelastusrenkaassa on saatavilla kertaluonteista ohjausta ja neuvontaa.
Pasilan Fokuksessa työskentelevän perheneuvojan Juha Pettersonin mukaan tunnin aika voi riittää joillekin oman tilanteen kartoittamiseen.
– Sekin helpottaa jo, että saa yhden kerran puhua tilanteestaan, Petterson sanoo.
Monet jäävät kuitenkin jonottamaan pitempiaikaista asiakkuutta. Tyypilliset ongelmat liittyvät vuorovaikutukseen, läheisyyteen, seksuaalisuuteen ja ajankäyttöön.
Myös uskottomuus ja raha aiheuttavat ristiriitoja.
Tarvittaessa asiakas ohjataan hakemaan apua muualta, missä häntä pystytään auttamaan paremmin. Näin voidaan toimia esimerkiksi silloin, kun on kyse vakavasta mielenterveys-, päihde- tai lähisuhdeväkivaltaongelmasta.
Vaikka tällaisia piirteitä ei olisikaan suhteessa, se on usein jo hyvin tulehtunut, kun parisuhdeterapiaan hakeudutaan. Puolisot ovat etääntyneet toisistaan.
– Jos tiedetään, että tietyistä asioista on keskusteltu jo sata kertaa, ja lopputulos on aina huono, niin kannattaako sitä keskustelua käydä samalla tavalla enää sadattayhdettä kertaa, Petterson kysyy.
Mitä tehdä, kun parisuhde on umpikujassa?
Petterson ei tarjoa mitään tiettyä ratkaisukaavaa tai -mallia parisuhteen ongelmiin, koska ihmiset ja suhteet ovat erilaisia. Myös odotukset kumppania ja ihmissuhdetta kohtaan ovat erilaisia.
On kuitenkin tiettyjä perusasioita, joita voi käydä läpi yhden tunnin vastaanotolla, tai miettiä itsekseen tai yhdessä kumppanin kanssa.
– Yksi tärkeä parisuhdetaito on se, että osaa rauhoittaa itseään ja toista. Välillä voi vetää happea ja tasata tilannetta. Ei tarvitse provosoitua siitä, jos ei heti saa toiselta toivomaansa reaktiota.
Suurin osa seurakuntien perheneuvonnan asiakkaista tulee vastaanotolle vuorovaikutusongelmien vuoksi.
– Usein vaikea asia tuodaan esille kritiikin muodossa, ja silloin siihen saa tylyn vastauksen. Voi miettiä, miten asian toisi pehmeämmin esille, että puolison olisi helpompi tarttua siihen.
Et reagoi pelkästään siihen, mitä puoliso sanoo vaan siihen, mitä tunteita puolison sanominen sinussa herättää.
Juha Petterson, perheneuvoja
Tärkeintä on selvittää, mitä itse tuntee ja mistä omat tunteet kumpuavat. Tämä ei ole itsestäänselvää kaikille.
– Kaikkeen terapeuttiseen työhön liittyy se, että ymmärrät, mihin oikeastaan reagoit, ja mitkä asiat nostattavat sinussa tunteita. Se on usein isoin oivallus, mikä pitäisi terapian aikana tehdä. Et reagoi pelkästään siihen, mitä puoliso sanoo vaan siihen, mitä tunteita puolison sanominen sinussa herättää.
Pettersonin mukaan suuttuneelta tai vetäytyneeltä vaikuttava ihminen saattaa tuntea pelkoa, riittämättömyyttä, häpeää tai surua. Terapeutti auttaa häntä tunnistamaan omia tunteitaan ja selvittämään, mitä niiden taustalla on. Tällainen työ kestää pitempään kuin yhden tunnin, mutta alkuun voi päästä jo ensimmäisellä tapaamiskerralla.
Petterson on pannut merkille työssään, että tunteista puhuminen on monille suomalaisille vaikeaa, vaikka muutosta on vähitellen tapahtumassa etenkin nuorten aikuisten kohdalla.
– Kaikilla ei ole semmoista kokemusta, että tunteiden ilmaiseminen olisi myönteinen asia. Sitä joutuu opettelemaan. Täytyy voida luottaa siihen, että puoliso suhtautuu myötämielisesti ja haluaa kuulla, mitä minä sisimmässäni koen. Perinteisessä miesten maailmassa tunteiden ilmaisua on pidetty heikkouden merkkinä, ja se herättää häpeää. Se pitää ylittää, että pääsee puhumaan aidosta ja rehellisestä puolesta itsessään.
Kenen pitää muuttua?
Jos kumppanin käytös tuntuu loukkaavalta, pitäisikö häneltä vaatia muutosta, vai pitäisikö pystyä muuttamaan omaa tunnereaktiotaan – vai erota?
– Terapeutti ei voi ottaa siihen kantaa muuta kuin joissakin tilanteissa. Jos puolison käytös on toistuvasti vahingollista, niin ei siihen kenenkään ole syytä sopeutua. Jokaisen pitää oppia tunnistamaan omat rajansa, Petterson sanoo.
Hän kehottaa miettimään näitä kysymyksiä:
- Miksi ylipäätään olen tässä suhteessa?
- Millaisessa ihmissuhteessa haluan olla?
- Tiedänkö, mitä odotan kumppaniltani?
- Olenko kertonut kumppanilleni, mitä häneltä odotan?
- Tiedänkö tai olenko kysynyt, mitä hän toivoo minulta?
- Ovatko meidän arvomaailmamme liittyen parisuhteeseen tasapainossa?
- Olemmeko yhtä motivoituneita tähän suhteeseen?
Jos parisuhde on toiselle suurin sisältö elämässä, mutta toiselle vain yksi elämänalue työn ja harrastusten ohella, voi syntyä ongelmia.
Yhteisen sävelen löytäminen voi silti olla mahdollista, jos kumpikin osapuoli tietää, mitä haluaa ja missä asioissa on valmis tekemään kompromisseja.
Voiko valtaosassa kohtaamistilanteista kokea, että puoliso kunnioittaa ja rakastaa minua?
Sari-Annika Pettinen, perheasioiden johtava asiantuntija
Kirkkohallituksen perheasioiden johtavan asiantuntijan Sari-Annika Pettisen mukaan hyvin erilaisetkin ihmiset voivat löytää oman tapansa olla yhdessä, jos he pystyvät hyväksymään toistensa erilaisuuden.
Hän viittaa amerikkalaisen professorin ja terapeutin John Gottmanin tutkimukseen, jonka mukaan 69 prosenttia parisuhteiden ongelmista ovat ratkaisemattomia.
– Onnelliset parit keskittyvät niihin asioihin, joihin he löytävät ratkaisun. Onnettomat parit pyörittävät samoja ratkaisemattomia ristiriitoja ja tuntevat, että ne eivät ikinä ratkea, Pettinen sanoo.
Monet tulevat aluksi perheneuvontaan sillä ajatuksella, että perheneuvojan pitäisi kertoa kumppanille, miten hänen pitäisi muuttua.
Pettisen mukaan molempien pitäisi kääntää katse itseensä ja kysyä, miten minä voin ajatella ja toimia toisin, että meillä olisi parempi olla.
– Ihmisen perustarve on tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Voiko valtaosassa kohtaamistilanteista kokea, että puoliso kunnioittaa ja rakastaa minua? Tietysti kaikilla on myös toisenlaisia hetkiä, mutta miten pääsisi vahvistamaan niitä parempia hetkiä?