Näyttelijä Juho Uusitalo, 26, näyttää, miten hän on tottunut puhumaan käsillään kuin naiset. Kämmenet heiluvat ylhäällä sanojen seurana. Hänen äänensä on korkea ja kimeä.
Harteikkaan miehen päällä on sininen collegepusero, jossa lukee englanniksi Twister Pulling Team. Se on Uusitalon perheen joukkuepaita.
Uusitalo valmistui viime vuonna näyttelijäksi Taideyliopiston teatterikorkeakoulusta. Hän on kotoisin Haapavedeltä, jossa pulling eli traktoriveto on iso juttu. Siinä kilpaillaan viritetyillä traktoreilla, joiden moottorit toisinaan räjähtävät, kun koneet vetävät todella painavia kuormia.
Sitä yleisö odottaa kisoissa eniten. Räjähdyksiä.
Uusitalo toi erikoisen kilpalajin ja siihen liittyvän miehisen maailman esille näytelmässään Full Pull, Woyzeck!, joka pyöri tänä talvena helsinkiläisessä Teatteri Jurkassa. Näytelmä oli Uusitalon henkilökohtainen tilitys miehenä olemisesta.
Kun Haapavedeltä Helsinkiin tulleet Uusitalon vanhemmat näkivät poikansa näytelmän, he murtuivat. Isä ja äiti ymmärsivät ensi kertaa, mitä kaikkea pojalle oli elämässä tapahtunut.
Uusitalosta tulee silmätikku
Uusitalo kasvoi isän ja äidin pyörittämällä maatilalla kolmen veljen kanssa. Vuosia myöhemmin perhe kasvoi kahdella sijoitetulla lapsella.
Uusitalot asuivat Aittokylän vanhassa kansakoulussa joen varressa. Ympärillä oli peltoa ja metsää. Tilalla riitti töitä, sillä lehmät, sonnit ja hiehot piti ruokkia. Sen lisäksi oli tehtävä peltotyöt.
Vanhempiaan Uusitalo kuvailee tasa-arvon kannattajiksi. Molemmat ottavat hänen mukaansa toistensa mielipiteet huomioon.
Haapavesi on vanhoillislestadiolaista aluetta, mutta Uusitalon perhe ei kuulunut herätysliikkeeseen. Kotona korostettiin työn merkitystä. Tilan pyörittäminen oli taloudellisesti raskasta.
– Jos tehdään työtä, niin tehdään se kunnolla. Muuten ei tule leipää pöytään, Uusitalo kuvailee ilmapiiriä.
Hän muistelee lapsuuden maatilaa ihanaksi kasvuympäristöksi, mutta se ei ole koko totuus asiasta.
Uusitalosta tuli pilkan kohde kyläyhteisössä.
Tanssivaa poikaa pidettiin outolintuna
Isoveljet painuivat isän perässä hallille rassaamaan koneita, mutta Uusitalo jäi mopin ”varteen” äidin kanssa hoitamaan taloa. Hän oppi tyhjentämään astianpesukoneen, pesemään pyykkiä ja ikkunoita.
– Olin äidin apuna niin pienestä kuin voi olla. Olimme yhdessä tosi tiiviisti ja jaoimme asioita.
Tuleva näyttelijä oppi myöhemmin laittamaan koko porukalle myös ruuat. Kymmenen litran kattilan ruskeakastiketta, ämpärillisen pottuja ja vähän jauhelihaa kastikkeen jatkeeksi.
Uusitalosta kehittyi vuosien varrella hyvä kokki. Perhe vitsaili, että hän hakkaa ruuanlaitossa jo äidin.
Äiti näki poikansa herkkyyden ja kysyi, halusiko tämä mennä tanssitunneille. Uusitalo aloitti nykytanssin harrastamisen 6–7-vuotiaana Jokihelmen opistossa Haapavedellä. Myöhemmin hän alkoi esiintyä paikallisen tanssiteatterin Tilleri Tallerin näytelmissä.
Tanssitunneille vieminen oli Uusitalon mukaan vanhemmilta iso teko, sillä ympäristön odotukset olivat päinvastaiset.
Vanhoillislestadiolaiset eivät hyväksy tanssia, ja he toimivat monissa merkittävissä tehtävissä Haapavedellä, kuten koulujen opettajina. Vanhoillislestadiolaiset vaikuttavat voimakkaasti Haapaveden ilmapiiriin.
Tanssi oli monille kylillä liikaa, ja sitä harrastava poika vielä vaikeampi pala purtavaksi.
– Olen äärettömän kiitollinen vanhemmilleni, että he veivät minut tanssitunneille ja tulivat katsomaan joka ikisen esityksen, Uusitalo sanoo.
Pienen paikkakunnan henkiset paineet alkoivat näkyä myös isoveljissä. Tanssiva pikkuveli hermostutti heitä.
”Koneista en ymmärrä hevon helvettiä”
Tanssia harrastavaa poikaa katsottiin kylillä vinoon. Uusitalon kaverit olivat enimmäkseen tyttöjä, ja se vahvisti stereotyyppistä kuvaa tanssia harrastavasta pojasta. Uusitalo leimattiin homoksi.
Kun puhe kääntyy Uusitalon asemaan perheen sisäisessä hierarkiassa, näyttelijää alkaa itkettää. Hän puhuu siitä, miten kasvoi niin erilaiseksi pojaksi ja veljeksi kuin muut. Kokemus tuntuu vieläkin pahalta.
– Olen tosi herkkä. Sain perheessä herkän tarkkailijan roolin.
– Rakastan kyntää peltoa ja ajaa paskaa sinne, mutta koneista en ymmärrä hevon helvettiä, Uusitalo sanoo.
Uusitalo uskoo, että se vaikutti veljesten väliseen dynamiikkaan.
– Väitän, että jos olisin innostunut koneiden rassaamisesta ja tissikalentereista, minulla olisi isoveljien kanssa toisenlaiset välit, Uusitalo pohtii.
Mutta hän halusi tanssia ja pukeutua joskus äidin mekkoon. Uusitalolla oli tyttömäinen ääni, eikä hänelle tullut koskaan äänenmurrosta.
Siitä tuli seuraava taakka.
”Äänesi kuulostaa sialta, jota raiskataan”
Erityiskoulussa opiskellut Uusitalo lähti yhdeksännen luokan jälkeen ammattikouluun opiskelemaan huonekalupuusepäksi, ja siksi hän valmistui Haapavedeltä vuonna 2012.
Ammattikoulussa hän tunsi itsensä vielä oudommaksi kuin ennen. Tanssiva poika ei mahtunut niihin valmiisiin miesten malleihin, joita ammattikoulu tarjosi: metallimies, rakennusmies ja autonasentaja.
Työharjoittelussa hän oli päästä hengestään.
Paikallisen huonekalufirman pakkaamossa työkaveri nosti Uusitalon kurkusta suorille käsille kaappia vasten. Mies hermostui, kun Uusitalo vitsaili hänelle omista voimistaan.
– Mies huusi minulle, että saatanan ämmä ja homo. Piipität kuin akat. Miksi minun pitää tehdä sinun kanssasi töitä. Tapan sinut, lyönkö? Uusitalo muistelee.
Hän anoi armoa, ja työkaveri pudotti Uusitalon lattialle. Myöhemmin asia soviteltiin firmassa, ja Uusitaloa uhkaillut mies sai jatkaa töissä.
Uusitalo kantoi naisellisen miehen ja piipittävän homon leimaa. Hänelle toistettiin toistamistaan, ettei Uusitalo ”saa koskaan naista”. Hän sai kuulla siitä koulussa, ammattikoulussa ja armeijassa.
Varusmiespalveluksessa Kainuun prikaatissa Kajaanissa yliluutnantti huusi:
– Alokas Uusitalo. Äänesi kuulostaa sialta, jota raiskataan.
Yliluutnantin lause nostaa yhä Uusitalossa vihan pintaan. Armeijassa hän meni itkemään sitä teltan taakse. Varusmiespalvelus oli toisaalta myös helpotus. Uusitalo pääsi vähäksi aikaa pois Haapavedeltä.
Elina Knihtilä lohdutti
Armeijan jälkeen Uusitalo päätti lähteä opiskelemaan teatteria Tampereelle. Kipinä näyttelemiseen oli syttynyt tanssiteatterissa. Uusitalo pääsi Suomen teatteriopistoon, jossa voi opiskella teatterityön perusasioita.
Korkeasta ja kimeästä äänestä tuli taas ongelma. Kokeneet näyttelijät sanoivat, ettei Uusitalolla olisi tulevaisuutta teatterissa sen takia.
Jo paljon aiemmin Haapavedellä Uusitalo oli käynyt äänen takia lääkärissä, mutta siitä ei löytynyt mitään elimellistä vikaa. Äänihuulet olivat kunnossa.
Uusitalon oma ääni on korkea, mutta hän pystyy puhumaan myös matalalta. Matala ääni putkahti esiin Haapavedellä ennen armeijaa, kun Uusitalo kirosi isälle huonosti traktorin perään istuvaa kyntöauraa. Isä ei kiinnittänyt uuteen ääneen huomiota eikä äiti.
Uusitalo puhuu matalasta äänestään kuin toisesta minästään, joka on hänelle vieras. Hän pystyy käyttämään sitä, mutta ei tunne ääntä omakseen.
Suomen teatteriopiston jälkeen Uusitalo pääsi Teatterikorkeakouluun.
Leirikoulussa opintojen alkumetreillä Uusitalon erikoinen ääni nousi taas esiin. Hän halusi puhua siitä kahden kesken Elina Knihtilän kanssa. Knihtilä on näyttelijäntyön professori Taideyliopistossa. Itkunsekainen Uusitalo ihmetteli, miksi hänet ylipäänsä otettiin Teatterikorkeakouluun sellaisella äänellä.
– Juho, Knihtilä sanoi minulle. Tässä ei ole mitään hätää. Täällä sinut ymmärretään juuri sellaisena kuin olet, Uusitalo sanoo.
Knihtilän sanat jäivät Uusitalon mieleen.
Iso mies itkee
Miehen rooliin sopimattomien leimojen kanssa kipuillut Uusitalo oli viime kesänä kovan paikan edessä. Hän vei esityksensä Full Pull, Woyzeck! Haapavedelle, mistä henkilökohtaisen teoksen kipupisteet kumpuavat. Esitykset oli myyty loppuun ennätysajassa.
Näyttelijä oli kauhuissaan.
Hän pelkäsi, tulevatko kiusaajat paikalle. Ja isoveljet. Vanhemmat olivat itkeneet esityksen lähestulkoon läpi aiemmin Helsingissä. Miten nyt kävisi?
– Se oli elämäni vaikein, haastavia, hirvein, ihanin ja kaunein esitys. Se tuntui yhtä aikaa tosi pahalta ja hyvältä, Uusitalo toteaa.
Yleisössä oli ihmisiä, jotka olivat tukeneet Uusitaloa Haapavedellä, ja niitä, jotka uskoivat, ettei hänestä tule koskaan mitään. Katsomossa istui myös Uusitalon kiusaajia.
Aplodien jälkeen seitsemänkymppinen mies tuli kiittämään näyttelijää.
Mies paljasti Uusitalolle kiusanneensa muita, mutta nyt hän halusi kertoa lapsenlapsilleen, että se on väärin.
Sitten vuorossa oli isoveli, joka tuli onnittelemaan.
– Hän kiitti esityksestä ja totesi, että olipa kova veto.
Sen jälkeen veljekset katsoivat toisiaan silmiin, ja isoveli murtui. Hän alkoi Uusitalon mukaan itkeä kuin pikkupoika.
– Kaappasin hänet syliini ja itkimme molemmat, Uusitalo toteaa.
– Se kaikki entinen on ollutta ja mennyttä. Minulla on isoveljien kanssa asiat paremmin nyt kuin koskaan, Uusitalo sanoo.
“Haluan olla perusheteroukko”
Vaikka Uusitalolle hoettiin tämän tästä, ettei hän saa koskaan naista, toisin kävi. Uusitalo on ollut kolme vuotta kihloissa teatteriohjaaja Laura Mattilan kanssa. Mattila ohjasi Uusitalon Full Pull, Woyzeck! -esityksen.
Mattilaan Uusitalo kiinnitti huomionsa jo ensimmäisenä päivänä Teatterikorkeakoulussa.
Uusitalo asui sukulaisten luona Järvenpäässä, ja hän panikoi, miten voisi ikinä löytää sinne takaisin Helsingin Sörnäisistä, jossa Teatterikorkeakoulu sijaitsee. Mattila lähti saattamaan Uusitaloa metrolle, jolla pääsee rautatieasemalle.
– Olin ihan lääpälläni häneen jo ekasta vuodesta lähtien. Pari vuotta kesti ennen kuin uskalsin sanoa, että minulla olisi tässä muitakin fiiliksiä sinua kohtaan.
Jo vuosia ennen kuin pari tapasi, Uusitalo kävi itsensä kanssa keskustelua siitä, pitäisikö hänen alkaa pitää miehistä, koska ympäristö väitti niin.
Ajatus ei tuntunut omalta.
– Mietin, että miksi en saa olla perusheteroukko, ja tehdä silti näitä asioita.
Lue myös: