Kun Antti Rinne (sd.) sai viime kesänä hallitusneuvottelunsa päätökseen, otettiin suunta Korpilammelle. Legendaariselle kokoushotellille lähti mukaan tuore ministerijoukko, avustajakatras sekä kaikki hallituspuolueita edustavat kansanedustajat.
Korpilammessa paikkana haluttiin nähdä paljon symboliikkaa. Syntyihän juuri siellä talouspoliittista konsensusta vaaliva Korpilammen henki vuonna 1977, kenenkäs muun kuin demaripääministeri Kalevi Sorsan johdolla.
Reissu herätti myös hämmennystä. Lehdistössä ihmeteltiin, miksi koko sakki piti kuskata jonnekin Korpilammelle. Hallitusohjelmahan oli jo valmis! Nytkö pitää sen kunniaksi vielä ryypätä veronmaksajien piikkiin? Kuinka te kehtaatte!
Rinne tuntee tietysti symboliikan, mutta Helsingistä katsottuna Korpilampea voi pitää myös järkivalintana. Näillä main se on suurin piirtein paras mahdollinen paikka, jonne viedä iso, toisilleen vielä tuntematon porukka, joka pitäisi saada puhaltamaan yhteen hiileen.
Huoneita on riittävästi ja etäisyys sopiva. Matka kaupungista on toisaalta lyhyt mutta samalla juuri sen verran pitkä, ettei kukaan lähde yöksi kotiin. Ikkunoista näkyy kaunis luontomaisema.
Ryhmästä tehdään porukka sopivan kaukana kaupungin vilskeestä. Yöllä lauletaan yhdessä karaokea.
Se on se todellinen Korpilammen henki.
Myös politiikassa olisi hyvä tuntea työtoverit – ja vielä parempi olisi tulla heidän kanssaan toimeen.
Edellisen hallituksen alkutaipale oli toisenlainen, mutta myös pääministeri Juha Sipilä (kesk.) halusi luoda yhteishenkeä.
Sipilä puhui avokonttorista, jossa hallituspuolueiden puheenjohtajat istuisivat. Näin tieto kulkisi ministereiden välillä eikä kukaan tulisi yllätetyksi. Myöhemmin avokonttorille ehkä naureskeltiin, kun kaunis ajatus tuntui käytännössä vesittyvän kerta toisensa jälkeen.
Mutta Korpilammen meiningin ja avokonttorin takana on tärkeä, usein unohtuva periaate: myös politiikassa olisi hyvä tuntea työtoverit – ja vielä parempi olisi tulla heidän kanssaan toimeen.
Joulua edeltävän hallituskriisin alla politiikassa puhuttiin paljon luottamuksesta.
Keskustalta meni luottamus Rinteeseen pääministerinä, ja sen jälkeen luottamuksen käsitettä analysoitiin oikein olan takaa.
Luottamus, luottamus. Mitä se oikeastaan on?
Luottamuksella on tietysti aivan oma, parlamentaarinen merkityksensä. Mutta poliittisen jargonin lisäksi luottamuksella tarkoitetaan myös sitä tuttua, tavallisten ihmisten välistä luottamusta, jota tarvitsemme päivittäin toistemme kanssa asioidessa. Olipa kyse sitten työelämästä tai vapaa-ajasta.
Ja miten tuo luottamus syntyy? Ei se synny hokemalla ”luottamus” tai konsultin kalliilla luottamusharjoituksella työpaikan tyky-päivänä.
Luottamus syntyy lounailla ja afterworkeilla. Työpaikan juhlissa ja kavereiden välisissä illanvietoissa. Silloin, kun puhutaan ihan kaikesta muusta paitsi itse asiasta.
Avustaja muisteli konkaripoliitikon pohtineen, ettei eduskunnan kuppilassakaan porukka enää sekoitu kuten joskus. Silloin on helpompi puhua täysistunnossa rumia toisista.
Hallitus on ehkä matkalla kohti luottamusta, mutta toisinaan meno on töksähtelevää.
Mediassa toiselta puolueelta tulee avaus, jota toisessa puolueessa ei osattu odottaa. Se säikäyttää, sitä hämmästellään.
– Kävisikö niin harvemmin, jos viettäisin enemmän aikaa yhdessä muiden puolueiden avustajien kanssa?
Näin pohti eräs hallituspuolueen avustaja. Voi hyvin olla.
Sama avustaja muisteli konkaripoliitikon pohtineen, ettei eduskunnan kuppilassakaan porukka enää sekoitu kuten joskus. Silloin on helpompi puhua täysistunnossa rumia toisista.
Mitäpä sitä välittämään, jos kollega ei ole tuttu, vaan ainoastaan toinen nimi istumajärjestyksessä.
Politiikkaa ei usein ajatella tavallisena työpaikkana, eikä se sitä olekaan.
Politiikan erityispiirteet eivät kuitenkaan kumoa tavallisia, ihmisten välisen vuorovaikutuksen lainalaisuuksia.
En siksi tiedä teistä, mutta kyllä minä olisin valmis verovaroistani kuittaamaan muutamat Korpilampi-konferenssit ja karaokesessiot poliitikoille – jos se tarkoittaa enemmän luottamusta ja vähemmän sekoilua.
Suomi kiittää.
Robert Sundman
Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja, joka haluaisi laulaa joskus karaokessa ”Huopikkaat”.
Voit keskustella aiheesta 26.2. klo 23 saakka.