Viskit on viskejä, diskit on diskejä
Piskit on piskejä, mut muista ottaa riskejä,
Ja varaudu myös maksaa siit ne mahdolliset hinnat,
Kuten katkerat koodit tukkii Davo-Ukin linjat…
Täällä Vancouverissa Canucks-GM Jim Benning oli totisesti valmis paitsi ottamaan riskin, myös maksamaan mahdolliset hinnat. Maanantaina nimittäin nähtiin kenties kauden merkittävin pelaajakauppa toistaiseksi, kun Canucks ilmoitti napanneensa Los Angelesista Stanley Cupinkin voittaneen laitahyökkääjä Tyler Toffolin.
Tehty kauppa on monilta osin mielenkiintoinen.
Heti alkuun voimme todeta, että Los Angeles Kings suoriutui neuvottelupöydässä erinomaisesti. Se sai rosteripelaaja Tim Schallerin sekä kakkoskierroksen varausvuoron lisäksi itselleen Northeasternin yliopistossa (NCAA) hyvää jälkeä tehneen nuoren keskushyökkääjän Tyler Maddenin.
Tämän lisäksi Kings saa Vancouverista neloskierroksen varausvuoron, mikäli tulevana kesänä rajoittamattomaksi vapaaksi agentiksi tuleva Toffoli tekee jatkosopimuksen Vancouveriin. Lyhyestä virsi kaunis: Kings teki erinomaiset kaupat. Varausvuoro sekä pelaaja, joka omaa NHL:n kakkossentteriodotteen, on loistava saalis 2-3 kuukauden vuokrapelaajasta.
Vancouverissa kauppa otettiin vastaan lähes poikkeuksetta riemunkiljahduksin. Monien yllätykseksi Tyynenmeren divisioonan voittokamppailuun nousseen joukkueen ympärillä nälkä on kasvanut syödessä, joten moni nielaisi ennen kuin ehti kunnolla puraistakaan.
Ainakin ensihätään tuntui, että tehdyssä siirrossa nähtiin toiveikkaan ajattelun kautta ainoastaan mahdollisuuksia.
Näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole.
Tuntuu erikoiselta, että Benning oli valmis vetämään liipaisimesta samalla hetkellä, kun seuralle oli käynyt selväksi, että peräti kolmen laitahyökkääjän kausi saattaa olla paketissa. Brock Boeserin kylkivamman odote kahdeksisen viikkoa ja varmuudella loppukauden sivussa ovat Michael Ferland sekä Josh Leivo.
Hyvästä kaudesta huolimatta Canucks ei kuulu läntisen konferenssin suosikkeihin, mutta Benning päätti silti iskeä pöytään yleensä mestaruutta tavoittelevien joukkueiden ”kaikki peliin”-tyyppisen liikkeen. Vancouver on edelleen vahvasti rakennusvaiheessa, joten yhden hyvän nuoren sekä kakkoskierroksen varausvuoron uhraaminen vuokrapelaajaan, on todella iso riski.
Etenkin, kun Benning aamulla paljasti, ettei jatkosopimuksesta ole mitään takeita. Canucks-GM jatkaa keskusteluita Toffolin edustajien kanssa jatkosta vasta kauden jälkeen.
Vaikka Toffoli mielletään laatupelaajaksi, viime kausilla ainakaan tehojen puolesta kummoista loistoa ei tarjolla ole ollut, toki osaksi tämä menee Kingsin kollektiivisen kaaoksen tiliin. Niin tai näin, Toffolin neljän edelliskauden pistekeskiarvo on 37,5. Kun numerot kääntää näin päin, maksettu hinta näyttää melko karmivalta – etenkin, jos kyseessä on parin kuukauden vuokra.
Toffoli-kaupan jälkeen Vancouverilla ei ole tulevana kesänä yhtäkään vuoroa ykkös- tai kakkoskierroksella. Tämä ei ole prosessissa edelleen olevalle seuralle missään nimessä paras mahdollinen tilanne, kaikkea muuta. Jos nyt ajatellaan tilannetta, missä Toffoli ei haluaisikaan kauden jälkeen jäädä Vancouveriin, Benningin tuoli kuumenee samassa hetkessä ”kuutoselle”.
Tai sitten pitäisi voittaa Stanley Cup, eikä niin tule käymään.
En ylipäätään ymmärrä, miksi seurat uhraavat tulevaisuuttaan vuokrapelaajien vuoksi. Jos vuokrapelaajista maksetaan kovia hintoja, jatkosopimuksesta pitäisi olla vähintäänkin alkeellinen yhteisymmärrys, kuten vaikkapa Vegasin Max Paciorettyn ja Mark Stonen tapauksissa.
Eri asia on, kun hankitaan pelaajilla, jolla on vielä vuosia sopimuksessa.
Niin tosiaan, tervetuloa Änärikirjeen pariin! Ja mitä tulee lyriikkalainauksiin kirjeen alussa, nyt on kaikki nähty siltäkin osin, kun mukaan saatiin legendaarinen Mc Taakibörsta. Erityisterveiset Ukille, Ketulle ja Setä Koposelle!
Benning teki tietyssä mielessä maanantaina ”Kekäläiset”. Vancouver on kiistatta pelannut yläkanttiin, joten manageri halusi näyttää joukkueelle, että tosissaan täällä toimiston puolellakin ollaan. Nyt vaan oli tällaiselle toiminnalle kenties väärä aika – sen aika ei ollut vielä, Canucks ei ole niin hyvä joukkue.
Ja puhun nyt siinä olettamuksessa, ettei Toffoli tee Vancouveriin jatkoa.
Myös argumentit siitä, että Vancouverilla olisi jo syvyyttä nuorten pelaajien laarissa, ontuvat. Seura on innoissaan SKA Pietarin KHL-joukkueessakin tällä kaudella pelanneesta Vasili Podkolzinista sekä Röglen Nils Höglanderista, ja syystä. Lisäksi Olli Juolevi kuntoutuu ja AHL-joukkue Uticassa muun muassa Kole Lind (ei sukua Juhalle) on ottanut kuluvan kauden aikana isoja askeleita.
Onhan tilanne merkittävästi parempi kuin kolme vuotta sitten, mutta ei näillä vielä kuuhun mennä missään tapauksessa.
Olisiko Vancouverin pitänyt vielä jatkaa uusien nuorten haalimista seuraan? Nähdäkseni olisi. Nyt se on paitsi luopunut yhdestä jo hankitusta pelaajasta, mutta myös kahdesta tulevan kesän varausvuorosta. Väkisinkin tulee mieleen, että seura yrittää pitkäjänteisen työn sijaan oikoa huipulle.
Kai sekin mahdollista ainakin teoriassa on.
Juuri näiden periaatteellisten näkemyserojen vuoksi aiemmin seuran presidenttinä toiminut Trevor Linden savustettiin ulos seurasta, kuten jo viime viikolla kerroin. Lindenin mielestä vielä ei ollut aika lähteä hevostelemaan voittamisen kanssa. Linden olisi halunnut jatkaa varausvuorojen ja nuorten pelaajien haalimista. Benning adjutantteineen koki toisin ja Linden lähti.
Toisaalta Benning on varmasti katsellut levällään olevaa läntistä konferenssia ja todennut, että nyt jos koskaan olisi sauma ampua pitkälle. Etenkin, kun läntisen konferenssin kuumin maalivahti Jakob Markstöm on ollut viime viikot hirvittävässä lyönnissä. Samaa ei tosin voi sanoa 2-4-1-saldon seitsemästä edellisestä ottelusta keränneestä joukkueesta.
Kumoan lopuksi kaiken yllä toteamani sanomalla, että mitäpä näitä kauppoja tuoreeltaan arvioimaan. Ennen kuin Tyler Toffolin jatkosuunnitelmat ovat selkiytyneet, tätä kauppaa on vaikea arvioida. Tai ennen kuin olemme nähneet, tuleeko Tyler Maddenista pelaaja Kingsille.
Sen verran kuitenkin tunnen tämän kaupungin pulssia, että mikäli Toffoli kävelee Rogers Arenalta kesällä ulos niin sanotusti viimeisen kerran, se osuu tuulettimeen ja lujaa. Vaikka kansa on ollut alkuun innoissaan, kaikki edellä mainittu tulee putoamaan ymmärrykseen syvemmin kevään edetessä.
Ja jos Toffoli karkaa, Benningin työpaikka saattaa ensimmäistä kertaa Vancouverissa olla oikeasti vaarassa. Riippuen toki vielä kevään tapahtumista kaukalossa. Toisaalta jos Benning saa Toffolin jäämään, tämä on tehnyt joukkueesta selkeästi paremman pidemmälläkin jänteellä.
Jos pitäisi musta-valkoisesti valita, sanoisin, että Kings teki hyvät kaupat ja Vancouver ei. Benningin riskinotolle nostan silti hattua – se ei pelaa, joka pelkää.
Puheenaihe nyt
Alkuviikosta saatiin tästä esimakua.
Kun mietitään pelaajia, jotka ovat pyörineet siirtolistojen kärjessä, näistä moni löysi itselleen uuden kodin jo tällä viikolla. Vancouverin kaappaama Toffoli oli yksi nimi listojen kärjessä. Kuten oli sunnuntaina New Jerseystä New York Islandersiin kaupattu Andy Green sekä tiistaina Washingtoniin kaupattu syvyyspuolustaja Brenden Dillon.
Dillon oli San Josessa äärimmäisen pidetty pelaaja ja persoona, joka tuo Washingtonin takalinjoille sen kaipaamaa syvyyttä ja kovuutta. Eikä Washington mahdottomia puolustajasta maksanut (2. ja 3. kierroksen vuorot). Ei ole muuten mukavaa Capitalsia vastaan jatkossa, kun samasta porukasta löytyy Radko Gudas, Dillon sekä Tom Wilson. Tulee tekemään kipeää.
Näiden lisäksi Ottawa kauppasi puolustaja Dylan DeMelon Winnipegiin vaihdossa kolmoskierroksen varausvuoroon. Demelo on Jetsin ohueen pakistoon oiva, ja ennen kaikkea halpa lisä luotettavana oikealta laukovana top4-puolustajana.
St. Louis oli niin ikään liikkeellä tiistaina. Se kaappasi kakkos- ja neloskierroksen varausvuoroa vastaan Montrealista puolustaja Marco Scandellan. Montreal teki tässä hyvää liiketoimintaa, sillä se maksoi Buffalolle aikanaan Scandellasta neloskierroksen vuoron.
Näiden lisäksi TSN:n Bob McKenzie kertoi tiistaina Vegasin ja Los Angelesin käytännössä jo sopineen kaupasta, missä Kings-puolustaja Alec Martinez siirtyisi Vegasiin. McKenzien mukaan kauppa vahvistetaan keskiviikkona, kunhan Kings selviää kotiin Winnipegistä.
Martinez eroaa Dillonista, Greenesta, Scandellasta ja DeMelosta siinä, että tällä on sopimuksessaan vielä vuosi jäljellä, kyse ei siis ole puhtaasta lainapelaajasta. Tästä syystä hintakin on kovempi, McKenzien mukaan kaksi kakkoskierroksen varausvuoroa.
Tehdyt siirrot ovat mielenkiintoisia myös suomalaisittain.
Kun etenkin Dillon ja Martinez ovat pois listoilta, New Jerseyn Sami Vatanen nousee siirtolistan keulille, mitä puolustajiin tulee. Uskallan väittää, että viimeistään Martinez-kaupan jälkeen Vatanen on vuorossa seuraavana, kun puhutaan UFA-puolustajista (UFA=vuokrapelaaja, vapaa agentti kesällä).
Toisaalta juuri nyt puolustajia hankkineet seurat olivat varmasti aiemmin myös niitä, johon Vatasen nimi oli yhdistetty. Olisin nähnyt oikealta laukovan Vatasen erinomaisena hankintana etenkin Vegasille, jonka ainoa rightin puolustaja ennen Martinezia oli puukätinen Derek Engelland.
Washington olisi niin ikään voinut olla sopiva kohde Vataselle, miksei myös Winnipeg.
Kun nyt sitten mietitään joukkueita, jotka hakevat edelleen puolustajaa, mieleen tulee väkisinkin Carolina. Carolina kaipaa kipeästi vahvistusta puolustukseensa etenkin ykköspakki Dougie Hamiltonin loukkaantumisen myötä. Vatanen toisi Hurricanesin peräpäähän kiekollista osaamista, jota sieltä Hamiltonin sairausloman vuoksi ehdottomasti puuttuu.
Toki esimerkiksi Toronto on edelleen seura, joka varmasti vahvistaisi puolustuspäätään. Sillä ei kuitenkaan ole palkkakaton alla liikkumatilaa, joten Vatasen hankkiakseen sen pitäisi todennäköisesti liikuttaa rahaa myös toiseen suuntaan.
Vatanen Kasperi Kapaseen, siinäpä olisi kaikkien aikojen suomalaiskauppa.
Viikon koronavirus
Koronavirus Kiinassa on vienyt kiinalaisviranomaisten mukaan jo 1800 ihmisen hengen. Kiinan ulkopuolellakin on tiettävästi nähty jo neljä kuolemantapausta. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan virus on nyt vaarallinen koko maailmalle. Virus näkyy myös NHL:ssä, kuten menneellä viikolla kirjoitin.
Paitsi, että joidenkin pelaajien mailavarannot ovat vähissä, nyt myös harjoitusottelut Kiinassa ovat jäämässä pois NHL:n kalenterista. NHL on halunnut olla kasvattamassa jääkiekkoa kansantasavallassa ja viimeksi menneenä syksynä varakomissaari Bill Daly puhui harjoituspelien viemisestä Kiinaan.
NHL pelasi ensimmäiset harjoitusottelunsa Kiinassa jo syksyllä 2017, kun edellä mainitut kauppakumppanit Vancouver ja Los Angeles kohtasivat toisensa Pekingissä ja Shanghaissa. Vuotta myöhemmin Kiinassa harjoitusottelussa kohtasivat Tuukka Raskin edustama Boston ja Calgary.
Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että vapaaehtoisten marssia Kiinaan ei ole syksyllä 2020 tulossa. TSN:n Darren Dregerin mukaan koronavirusepidemia on laittamassa suunnitelmat jäihin. Dregerin mukaan NHL ja NHLPA (pelaajayhdistys) käyvät keskustelua edelleen aiheesta, mutta pelaaminen Kiinassa tulevana syksynä näyttää jatkuvasti epätodennäköisemmältä.
Viikon kelaa sitä!
Senhän me tiedämme, ettei Pittsburghin Sidney Crosby ole samalta planeetalta kuin me muut. Vaikka nuorempi sukupolvi neppailee ilmaveivejä ja kikkailee ties mitä temppuja, itselle Sidney Crosby on edelleen kiistatta maailman paras jääkiekkoilija. Ennen muuta, koska jääkiekko on joukkuelaji, missä tarkoitus on voittaa pistepörssien sijasta pokaaleja joukkueena.
Ja muutenkin.
Crosbyssa kiehtovinta on tekninen lahjakkuus yhdistettynä äärimmilleen vietyyn sitoutumiseen ja työntekoon. Crosby on yksinkertaisesti kaikessa paras. En usko vieläkään kenenkään Pittsburghissa kääntävän kiviä Crosbyn tapaan. Kaikki, mitä Pittsburgh Penguins tällä hetkellä on, on lähtenyt kasiseiskan esimerkistä.
Kun Crosby joskus lopettaa, yhdenkään kiven ei voi todeta jääneen kääntämättä. Se kiehtoo.
Crosbysta on hämmentäviä tarinoita ja tilastoja loputtomiin, mutta aina niitä tuntuu tupsahtavan jostakin lisää ja tässä tulee nyt yksi kelaa sitä! -osastolle. Kyse on siitä, miten Sidney Crosby on valmistanut itsensä isompien loukkaantumisten jälkeen takaisin tositoimiin.
Joskus kuuluu puhuttavan ruosteesta pitkän tauon jälkeen. Tällainen on tietenkin maailman parhaalle täysin vieras käsite.
Crosbyn tehot isompia loukkaantumisia seuranneissa otteluissa:
Maaliskuu 2008 (nilkka): 8 ottelua, 13 pistettä
Maaliskuu 2011 (aivotärähdys): 8 ottelua, 12 pistettä
Maaliskuu 2012 (aivotärähdys): 12 ottelua, 22 pistettä
Lokakuu 2013 (leukamurtuma): 12 ottelua, 20 pistettä
Tammikuu 2020 (lihasvamma): 13 ottelua, 20 pistettä
Tämä tekee yhteensä 53 ottelua, 87 pistettä.
Sulatelkaa sitä hetki.
Viikon lempinimi
Pittsburghista vielä.
Yleensä NHL-maailmassakin lempinimet ovat usein helposti nimistä väännettäviä helppoja muunnelmia, kuten vaikkapa Kasperi Kapasen (Kappy) tai Valtteri Filppulan (Fil) tapauksessa. Patrik Laine on ”Patty”, Rasmus Ristolainen ”Risto” ja Granlundin veljekset ”Grannyja”.
Ehkä erikoisimmat omiin korviin kantautuneet suomalaisten lempinimet tulevat Carolinasta. Sebastian Aho on ”Seabass” ja Teuvo Teräväinen ”Turbo”.
Pittsburghista kuului yksi lempinimitarina.
Kolminkertainen Stanley Cup -voittaja Kris Letang tunnetaan tavallisemmin ”Tanger”-lempinimellä, mutta tällä on myös toinen, joka selviää, jos tämän varusteet ottaa tarkempaan tarkasteluun. Kanadalaispuolustajan mailoista, hankoista ja ties mistä nimittäin löytyy lempinimi ”Legend”.
Nimen takaa löytyy joukkueen venäläistähti Jevgeni Malkin, joka ainakin omissa papereissa menee NHL:n hauskimpien pelaajien top kymppiin. Mieleen on jäänyt ainakin Stanley Cup -finaalien mediapäivän tapahtumat kesältä 2017 – Malkin piti sellaista klinikkaa valtavalle toimittajalaumalla, että vedet taisivat ajoittain valua silmistä.
Malkin oli joskus kauan sitten, kun Letang tuli NHL:ään (2007–08) kutsunut tätä legendaksi ”legend”. Malkinin englanti on kuitenkin melko rikkonaista, lienee ollut varsinkin tuohon aikaan, joten Letang tapasi vain nyökkäillä, vaikka tällä ei ollut hajuakaan, mitä Malkin puhui.
Ajan päästä tämä kuitenkin rohkaisi mielensä ja kysyi tarkentavan kysymyksen: ”Legenda, sinä olet legenda”, Malkin selitti ja sai puolustajan nauramaan. Letangin mainittua asiasta huoltajille, ei mennyt kauaakaan, kun varusteet alkoivat tulla hallille höystettynä pienillä ”legend”-teksteillä.
Legendalla mennään – ja ei se nyt kauhean väärin kolmen Stanley Cupin jälkeen mene.
Viikon joukkue
Tiedättehän, miten olemme vuosikaudet puhuneet Edmonton Oilersista, kun seura ei tunnu pääsevän puusta pitkään. Saattaa olla, että nyt olemme kuitenkin jonkin suuremman äärellä. Otanta on tämän vuoden puolelta vielä pieni, mutta Edmontonin koneeseen vaihdettiin tammikuun 2. päivänä öljyt tavalla, joka voi viedä seuran vihdoin seuraavalle tasolle.
Nyt puhumme niin sanotusta kakkosketjusta.
Ihmettelin jo syksyllä, miksi päävalmentaja Dave Tippett itsepäisesti peluutti Leon Draisaitlia ykkösketjun laidalla Connor McDavidin vierellä. Etenkin, kun kakkosketjun keskusmies Ryan Nugent-Hopkins vaelteli läpi syksyn ties missä kadoksissa. Toisaalta en ollut varma, olisiko Draisaitlista Jevgeni Malkinin tapaan ajamaan omaa ketjuaan.
No, nyt tiedämme vastauksen: kyllä on.
Edmonton Oilers on aivan eri joukkue nyt, kun sillä on keskikaistalla kaksipäinen hirviö Pittsburghin tapaan. Draisaitlin siirtäminen kakkosketjun keskelle sekä Kailer Yamamoton kutsuminen AHL-joukkue Bakersfieldista, muutti dynamiikkaa joukkueen ympärillä valtavasti. Nugent-Hopkins-Draisaitl-Yamamoto on yksi NHL:n kuumimmista ketjuista 2020.
Draisaitl löytyy kalenterivuoden pistepörssin kärjestä, Nugent-Hopkins sijalta 20 ja Yamamoto sijalta 35. Kolmikosta jokainen on operoinut ketjun kasaamisesta lähtien vähintään pisteen keskiarvolla, Draisaitl itse kahden pisteen keskiarvolla. Se, että Öljyn saksalaistähti pystyy vetämään perässä omaa rekeään, avaa kaikille tasoille hirmuisen määrän uusia ovia.
Peluutus Oilersia vastaan on täysin erilaista (lue: vaikeaa) nyt, kun sekä ykkös- että kakkosketjusta löytyy supertähti, joka vetää muita perässään. Toisaalta Yamamoton läpimurto sekä kaksikon kemiat Nugent-Hopkinsin kanssa antaa GM Ken Hollandille niin ikään helpottavan viestin, kun mietitään joukkueen rakentamista jatkossa.
Se, että McDavid ja Draisaitl ovat hyviä pelaajia, on ollut kaikkien tiedossa jo pitkään. Mutta se, että nämä alkavat jyrätä nähdyllä tavalla kahdessa eri ketjussa, muuttaa oikeasti maailmoja. Uskon, että tämä on se iso läpimurto, mikä tekee Oilersista kokonaan uudenlaisen ja toisaalta kypsemmän joukkueen.
Nyt molemmilla seuran supertähdillä on oma ketjunsa, josta näiden tulee kantaa vastuuta. Tämä kasvattaa poikkeuslahjakkuuksia entisestään ja vie kulttuuria seurassa eteenpäin. Tästä saatiin viimeisin esimerkki McDavidin taannoisen loukkaantumisen jälkeen. Oilers voitti Draisaitlin johdolla viidestä ottelusta neljä, vaikka monin paikoin odotettiin romahdusta.
Ja mitä otteluita saksalaisjyrä pelasi!
Ensin Floridassa yli 23 minuuttia ja heti seuraavana päivänä Carolinassa yli 24 minuuttia. Tehopisteitä viisi (2+3) ja joukkueelle plakkariin kaksi isoa voittoa. Viimeistään näissä otteluissa härän lailla pelannut Leon Draisaitl näytti kaikille meille, jotka missään vaiheessa tohdimme epäillä tämän kykyä kannatella joukkuetta, mikä on miehiään.
Edmonton ei ole muuten hävinnyt peräkkäisten päivien jälkimmäisistä otteluista tällä kaudella yhtäkään, saldo: 6–0 on tyrmäävä sekin!
Summa summarum: Edmonton Oilers on edelleen rakennusvaiheessa oleva joukkue, joka kaipaa lisää lihasta luiden ympärille etenkin laidoille sekä pakkipäähän. Mutta supertähtien jakaminen eri ketjuihin ja sitä seurannut Draisaitlin lopullinen läpimurto supertähtikategoriaan, on valtava askel kohti seuraava tasoa Oilersille.
Viikon suomalainen
Tähän ei voi olla kuin yksi vaihtoehto.
En tiedä, onko Sebastian Aho pitänyt kättä hellalla vai onko käsillä oleva äitien reissu saanut pelin kulkemaan, mutta nyt kulkee! Tätä kirjoittaessa Oulun mies on juuri noussut NHL:n maalipörssin neljännelle sijalle yhdessä yllä mainitun Draisaitlin kanssa 34 osumallaan.
Eikä kyse ole parin päivän suonenvedosta, sillä kärppäkasvatin pisteputki on jo kymmenen ottelun mittainen. Jos skaalaa venytetään marraskuun alkuun, Aho on tehnyt 46 edellisessä ottelussa peräti 30 osumaa. Marraskuun alun jälkeen vain Toronton Auston Matthews (33) on tehnyt suomalaista enemmän maaleja.
Yltääkseen viiteenkymmeneen osumaan, Ahon pitäisi tehdä jäljellä olevaan 23 otteluun 16 maalia ja tämän voidaan katsoa pelaajan nykyvireen huomioon ottaen olevan täysin realistista. Temppu olisi melkoinen, kun ajatellaan, että edellinen suomalainen 50 maalin pelaaja on Teemu Selänne ja siitäkin on 22 vuotta.
Yritin saada alkuviikosta Ahoa kiinni kirjettä varten, mutta aiemmin mainittu äitien reissu sekä matkustaminen pitivät Carolina-tähden kiireisenä. Mehän tämän miehelle suomme ja yritämme saada Ahon kiinni ensi viikon kirjeeseen, odotusarvo kun on, että tämä vire tästä vain kevättä kohden yltyy.
Sairastuvalta
Columbuksesta kuului hyviä suomalaisuutisia tiistaina. Joulukuun lopussa polvensa loukannut Joonas Korpisalo nimittäin pääsi pitkän sairausloman jälkeen ensimmäistä kertaa ottelupäivän aamujäillä luistelemaan muun joukkueen mukana. Tämä oli luonnollisesti suomalaisveskarille iso asia.
– Meni muuten kiekot aika lujaa, Korpisalo nauroi allekirjoittaneelle tiistaina illalla tuntuman puutteeseen viitaten.
Pelihommiin Korpisalo voisi palata mahdollisesti jo noin viikon sisään, mikä on tietenkin erinomainen uutinen.
Hyviä uutisia kuului myös Denveristä, missä Mikko Rantanen meni maanantaina lujaa päin päätylautoja. Ensimmäinen tieto oli, että murtunut solisluu olisi voinut päättää jopa turkulaisen kauden, mutta paikallisen toimittajan Adrian Daterin mukaan tiistain magneettikuvat toivat pelaajalle ja seuralle suuren helpotuksen.
Daterin tietojen mukaan mitään ei ole rikki eikä mitään tarvitse operoida. Rantanen on sivussa muutamia viikkoja, mutta palannee kaukaloon ennen pudotuspelejä.
Hyvä näin.
Epilogi
Kiitos taas seurasta rakkaat änärikiekon ystävät ja pysykää tutkalla myös Yle Urheilun sivujen puolella. Loppuviikosta Ylen sivujen puolella luvassa tarinaa muun muassa Minnesotasta ja Mikko Koivusta sekä Bostonista ja Tuukka Raskista. Kiitos, kun olette, luette ja tuette – postilaatikko tärisee taas viikon kuluttua!
Tommi Seppälä, Vancouver