VANCOUVER. Kun Quebecissa kesällä äänestetään omistajien ja seurapomojen kesken siitä, pitäisikö tappeleminen kieltää ja sanktioida paikallisessa A-junioriliigassa, on vaikea nähdä vuonna 2020 järkeviä argumentteja, joilla vastustaa 16–20-vuotiaiden nuorien nyrkkihippojen kieltämistä jääkiekkokaukalossa.
Naiiviksi ei kannata kuitenkaan heittäytyä – tappelukulttuuri elää lajin kotimaassa syvällä, joten läpihuutojuttu tämä ei missään nimessä ole.
Uskon silti vakaasti, että QMJHL on ensimmäinen kolmesta (OHL, WHL) Kanadan suuresta junioriliigasta, joka tulee kieltämään ja sanktioimaan tappelut kaukalossa. Kielto toteutetaan todennäköisesti eurooppalaiseen tyyliin, missä tappelu johtaa automaattisen suihkukomennukseen. Tähän asti QMJHL:ssä on jaettu tappelusta viiden minuutin rangaistus.
Kauan siinä kestikin.
On käsittämätöntä, miten nuorten urheilijan alkujen on annettu moukaroida toisiaan nyrkein kaikki nämä vuodet. Olen käynyt säännöllisesti katsomassa Vancouverissa WHL:ää jo kymmenen vuoden ajan ja voin vakuuttaa, että länsirannikon junioripeleissä tapellaan edelleen paljon. Aivan liikaa.
Touhu on mieltä vailla, katsoo sitä mistä näkökulmasta tahansa.
Nyt on hyvä muistaa, että Kanadan A-juniorisarjoihin tullaan usein jo 16-vuotiaina. Ikä- ja kokoerot nuorempien ja vanhempien välillä ovat suuria. Ei voi olla oikein, että 20-vuotias tappelee 16-vuotiaan pelaajan kanssa – näitäkin on ikävä kyllä nähty. En voi käsittää, miten aikuiset ihmiset antavat tämän tapahtua omien silmiensä alla.
Missä muussa urheilussa 16-vuotiaat nuoret altistetaan kaiken kansan edessä vakaville aivovammoille?
Sen vielä ymmärtää, miten jääkiekossa ajateltiin eilen, mutta vuonna 2020 tappelut juniorisarjoissa pitäisi ehdottomasti kieltää ja sanktioida. Tappelusta suihkuun ja päälle yhden ottelun pelikielto. Voin vakuuttaa, että tappeluiden määrät lähtisivät tällaisella linjauksella rajuun laskuun.
Nuorten lahjakkuuksien on vaikea antaa lehdistökatsomosta näyttöjä pelaajaatarkkailijoille.
NHL ei ole yksin syyllinen
Kun puhumme niistä eilisen NHL-tappelijoista, jotka kärsivät traumaattisista aivovammoista, ja jotka erilaisten oireiden seurauksena lopulta siirtyivät ajasta iäisyyteen oman käden kautta, näillä kaikilla oli karmiva tappeluhistoria jo juniorivuosiltaan. Derek Boogard, Wade Belak, Todd Ewen ja niin edelleen.
Boogard istui pelkästään kolmen ensimmäisen WHL-kautensa aikana yli 600 minuuttia jäähyaitiossa. Belak tappeli työkseen jo 15-vuotiaana ennen tuloaan WHL:ään. WHL:ssä hän tappeli kahden ensimmäisen kauden aikana itselleen järkyttävät yli 500 jäähyminuuttia.
Näiden nyrkkisankareiden aivovammoille laitettiin vahva siemen itämään jo junioreissa.
En puolustele NHL:ää liittyen aivovammoihin, mutta pelkästään NHL:n kritisointi esimerkiksi näiden pelaajien tapauksessa on täysin kestämätön argumentti. Ennen kuin kukaan kolmesta edellä mainitusta nousi NHL:ään, heillä oli jo lukuisia aivotärähdyksiä.
Nyt joku jo muistuttaa, että se oli sitä eilisen lätkämaailmaa. Maailmaa, jossa pelaajat jakoivat tappelemalla oikeutta, kun kurinpito ei siihen ryhtynyt.
No, sitähän se oli. Ja tottahan se on, että tältä osin asiat ovat jääkiekkomaailmassa paremmin kuin koskaan. Eivät ne silti hyvin vieläkään ole.
Esimerkiksi sellainen kaveri kuin Riley McKay on hockeyfights.com-sivuston mukaan tapellut WHL:ssä neljän edellisvuoden aikana mykistävät 53 kertaa – siis runkosarjaotteluissa. Siihen vielä harjoitusottelut ja pudotuspelit päälle. Tämä nuori mies on tällä hetkellä 20-vuotias.
Voimme vain arvailla aivotärähdysten määrää.
Tai sitten voimme puhua Vancouver Canucksin 27-vuotiaasta Michael Ferlandista. Ferland, joka on kärsinyt lukuista aivotärähdyksistä, tappeli jälleen ensitöikseen tämän kauden alussa ja sai yhden aivotärähdyksen lisää. Ferland yritti palata kaukaloon viime viikolla AHL:ssä pitkän aivotärähdyksestä johtuvan tauon jälkeen.
Paluuyritys jäi kesken ensimmäisessä erässä: pää ei antanut myöden.
Tällä viikolla Canucksin GM Jim Benning ilmoitti, ettei Ferlandia nähdä kaukaloissa enää tällä kaudella. Nyt on tärkeää ymmärtää, että Ferlandin kohdalla ei enää puhuta jääkiekosta mitään. Nyt puhutaan siitä, pystyykö hän jossakin kohtaa vielä pyörittämään normaalia arkielämää ilman aivotärähdysoireita.
Kun Ferlandin aivotärähdyshistoriaa on käyty mediassa viimeisen vuoden aikana läpi, harva on huomannut mainita, että hänenkin aivovammakierteensä käynnistyi todennäköisesti jo junioreissa. Ferland moukaroi itselleen kolmen Brandon-kauden aikana lähes 300 jäähyminuuttia – pahimmalla kaudella 110.
NHL ei siis todellakaan ole yksin syyllinen kaikkien pelaajien aivovammakierteisiin.
On uskomatonta, ja täysin kestämätöntä, että nuorten jääkiekkoilijoiden annetaan edelleen moukaroida toisiaan nyrkein päähän. Varsinkin, kun tiedämme niin paljon enemmän aivovammoista kuin aiemmin. Jos aikuiset ihmiset haluavat NHL:ssä tapella, sen voi vielä jotenkin hyväksyä, mutta alaikäisten altistaminen aivovammoille on väärin.
Toisaalta on niin, että vaikkapa NHL:ssä eniten tällä kaudella tapelleen Nicolas Deslauriersin on turha tulla tulevaisuudessa NHL:n oven taakse koputtelemaan ja itkemään, että päätä särkee ja mieli on maassa. NHL ei edelleenkään välitä, mutta nyt pelaajat tietävät, mitä nyrkkihipoista seuraa.
Tappeluista seuraa aivotärähdyksiä ja traumaattisia aivovammoja. Aivotärähdyksistä ja -vammoista voi seurata pääkipuja, masennusta, päihderiippuvuutta, itsetuhoisuutta ja niin edelleen. On vaikea käsittää, miksi aikuiset ihmiset pelaavat tällaisin panoksin oman elämänsä kanssa.
Aikuinen ihminen tekee kehollaan mitä haluaa, mutta nuorten kanssa liigojen on tunnettava vastuunsa.
Siksi tappelut pitää kieltää joka ikisessä junioriliigassa.
Lue myös:
Kommentti: Vihdoin joku sanoi sen ääneen – Kanadalaishyökkääjä lyttäsi NHL:n kurinpidon