Tutkijoiden arvion mukaan koronavirukseen sairastunut tartuttaa keskimäärin 2,2 ihmistä.
Yksi supertartuttajatapaus oli Italian Codognossa, jossa 38-vuotias mies ehti tartuttaa osan lähipiiristään, kantabaarinsa kävijöistä ja sairaalahenkilökuntaa ennen kuin hänellä itsellään todettiin koronavirustartunta.
Viranomaiset uskovat, että mies on Pohjois-Italian ensimmäinen tartuttaja ja siten vaikuttanut merkittävästi Lombardian alueen tartuntavyyhden leviämiseen. Brittilehti The Guardianin mukaan mies on edelleen sairaalahoidossa ja "vakavasti sairas". Viranomaisille on yhä mysteeri, mistä mies sai oman tartuntansa.
Italiassa syyttäjä on aloittanut tutkintoja sairaaloiden tavasta vastata koronavirustartuntoihin. Esimerkiksi 38-vuotiaalle supertartuttajalle ei tehty välittömästi koronatestiä. Mediatietojen mukaan hänet eristettiin vasta 36 tuntia sairaalaan saapumisen jälkeen.
Myös Etelä-Korea ilmoitti viime viikolla, että Daegun kaupungin tartunnat olivat syntyneet “supertartuttajamaisessa” tilanteessa. Tartuttaja oli käynyt kuumeisena kristillisen uskonlahkon jumalanpalveluksissa Daegussa. Nainen oli kieltäytynyt hänelle ehdotetuista koronavirustesteistä.
Tammi-helmikuun vaihteessa Britanniassa todettiin myös supertartuttajatapaus. Singaporesta Eurooppaan palannut brittimies tartutti ainakin 11 ihmistä ollessaan itse oireeton.
Miehen tartunta havaittiin vasta kun hän sai tiedon oleskelleensa lähellä vahvistettua tartuntatapausta Singaporessa. Britanniaan palannut mies hakeutui sairaalaan, ja testi vahvisti, että myös hänellä oli tartunta.
1. Keitä tai mitä supertartuttajat ovat?
Supertartuttajiksi kutsutaan henkilöitä, jotka ovat tartuttaneet poikkeuksellisen suuren määrän ihmisiä. Koronaviruksen kohdalla yksi sairastunut tartuttaa keskimäärin 2,2 ihmistä.
Supertartuttajilla virusta on tyypillisesti runsaasti ylähengitysteissään, jolloin he levittävät sitä yskiessään helpommin, kuvaa Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti.
– Ihan tarkkaan ei tiedetä, minkälaista yksilöllistä vaihtelua eri henkilöillä viruksen määrissä on, Vapalahti sanoo.
Supertartuttajatapauksiin liittyy myös sattumanvaraisuutta. Olosuhteiden on oltava tartunnoille otolliset.
– Ennemminkin kuin supertartuttajia on tilanteita, joissa tartuttaminen useampaan ihmiseen on mahdollista, kuvaa Vapalahti.
Suhteellisen hyvässä kunnossa olevat ja virustaan tietämättään kantavat potilaat, jotka eivät osaa epäillä tautia, saattavat tartuttaa muita. Tilannetta mutkistaa myös se, että koronavirus voi säilyä pinnoilla tutkimusten mukaan useita tunteja.
– Jos samassa tilassa on paljon ihmisiä, tauti voi tarttua joko pisaratartuntana tai pintojen kautta, kuvaa Vapalahti.
Mahdollisia supertartuttajia voivat olla myös sairaalapotilaat, joilla virusta ei ole vielä diagnosoitu, mutta jotka tarvitsevat avustettua hengitystä. Myös muut hoitotoimenpiteet saattavat tällöin levittää virusta henkilökuntaan ja muihin potilaisiin puutteellisesti suojatussa sairaalassa.
2. Voidaanko supertartuttajia tunnistaa etukäteen?
Etukäteen ei voi tietää, kuka saattaa osoittautua supertartuttajaksi, sanoo Vapalahti. Viruksen leviämiseen vaikuttaa, missä vaiheessa tauti potilaalla on, potilaiden oma käytös ja ympäristö ja tilanteet, joissa he liikkuvat.
Sairaalassa voidaan kuitenkin estää viruksen leviämistä hoidon yhteydessä.
– Emme ole kaikki samanlaisia, sanoi tilastollisen epidemologian professori Christl Donnelly Imperial College London -yliopistosta uutistoimisto Reutersin mukaan.
– Immuunijärjestelmämme ja käytöksemme ovat erilaisia ja ne paikat, joissa satumme olemaan. Kaikki nämä tekijät voivat vaikuttaa siihen, kuinka monelle ihmiselle tartutamme taudin, hän jatkoi.
3. Onko supertartuttajia ollut aiemmin?
Kyllä. Supertartuttajailmiötä on kuvattu jo sars- ja mers-virustautien kohdalla. Sarsin kohdalla Kiina määritteli, että yli 8 henkilöä tartuttavat ovat niin kutsuttuja supertartuttajia.
Tutkijoiden arvion mukaan koronavirukseen sairastunut tartuttaa keskimäärin 2,2 ihmistä. Kyseessä on virustutkimuksessa käytetty matemaattinen R0-luku. R0 kuvaa, kuinka monta muuta ihmistä tautiin sairastunut keskimäärin tartuttaa.
Pieni osa sairastuneista tartuttaa kuitenkin huomattavasti keskiarvoa enemmän.
Sarsin kohdalla R0-luku oli 3–5. Tuhkarokon R0-luku puolestaan kertoo, että se on yksi tarttuvimpia viruksia. Yksi sairastunut voi tartuttaa keskimäärin 12–18 ihmistä, mutta rokotuksilla tuhkarokon leviäminen on saatu kuriin.
Nyt tunnettujen lukujen perusteella koronavirus on siten tarttuvampi kuin kausi-influenssa tai vuosina 1918–19 levinnyt espanjantauti. Esimerkiksi espanjantaudin R0-luku oli 1,8.
Uuden koronaviruksen todellinen R0-luku selvinnee kuitenkin vasta viikkojen tai kuukausien päästä, kun viruksesta tiedetään enemmän.
Lancasterin yliopiston tutkimuksessa tutkijat puolestaan ovat omassa arviossaan päätyneet siihen, että viruksen oikea tartuttavuusluku olisi korkeampi, 3,1. Todennäköisesti menee vielä viikkoja, ennen kuin lukua pystytään tarkentamaan.
Viranomaiset pyrkivät eri toimenpiteillä painamaan viruksen R0-luvun alle yhteen, jolloin epidemian voi katsoa hiipuvan.
4. Mitä epäselvyyksiä supertartuttajiin liittyy?
Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan termi on liian epätarkka. Se voi myös antaa virheellisesti vaikutelman, että henkilöissä on ominaisuuksia, jotka tekevät heistä alttiimpia tartuttamaan muita.
On mahdollista, että suurella joukolla tartunnan saaneista voi olla yhteinen tartunnan lähde, mutta tartunnan osatekijät ovat monitahoiset.
Termiä on arvosteltu myös, koska sen käyttö voi olla leimaavaa. Kun Britanniassa paljastui, että Singaporesta palannut ja Alpeilla lomaillut brittimies oli tartuttanut 11 ihmistä, viestimet raportoivat hänen henkilöllisyytensä ja kertoivat hänen liikkeistään yksityiskohtaisesti. Mies itse oli kuitenkin ollut oireeton eikä hän tiennyt kantavansa virusta.
Vasta kun mies sai tiedon, että hänellä oli ollut yhteys virukseen sairastuneeseen, hakeutui hän itse testeihin.
5. Voiko supertartuttajista päätellä jotain koronaviruksen leviämisen kehittymisestä?
Supertartuttajista ei pystytä ennustamaan paljoakaan viruksen leviämisestä, koska mahdolliset tartuntatilanteet vaikuttavat myös taudin leviämiseen.
Koronaviruksen pysäyttämisen tekee hankalaksi juuri se, että virus ei aiheuta kaikille vakavia oireita. Tällöin virus ehtii tarttua ja levitä ikään kuin piilossa.
– Huomiota siihen saatetaan kiinnittää jollain alueella vasta, kun vakavampia oireita saaneet hakeutuvat hoitoon tai tulee paikallisia sairastumisryppäitä, arvioi Vapalahti.
Tällöinkin havaitaan usein vain jäävuoren huippu eli vakavimmat potilastapaukset. Sairaalaan päätyneiden lisäksi on runsaasti niitä, jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa eikä heidän tartuntojaan välttämättä diagnosoida.
Lähteinä käytetty myös:
CNBC: Researchers say the coronavirus may be more contagious than current data shows
New York Times: In Europe, Fear Spreads Faster Than the Coronavirus Itself
La Repubblica, Corriere della Sera