Säättipoikaa näyttelevä Aarre Lantelankallio nostaa Veera Haapalan ojentaman korin päänsä päälle. Työläispojan lätsän alla on pumpulia pehmusteena.
Lantelankallio kiikuttaa lankarullat tuolilla istuvalle äreälle laitosmiehelle. Kari Järvilehmuksen esittämä hahmo on selvästi juovuksissa.
Museokeskus Vapriikissa kuvataan videomateriaalia keväällä avautuvaan Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi -näyttelyyn. Näyttelijöinä on kymmeniä vapaaehtoisia.
Nyt kuvattavat kohtaukset tullaan esittämään yleisölle Kuusvooninkisesta, Finlaysonin vuonna 1837 valmistuneesta tehdasrakennuksesta tehdyn pienoismallin sisällä.
– Tällä esitystavalla katsoja ymmärtää lapsityövoiman paljon paremmin, kuin että seinällä kerrottaisiin, kuinka monta lasta Finlaysonin tehtaassa työskenteli, Vapriikin tutkija Mari Lind sanoo.
Kyseessä on elävöitetty pienoismalli, jota kokeillaan Vapriikissa nyt ensimmäistä kertaa.
– Pienoismallit ovat tuttu ja pidetty tapa, jonka avulla museossa voidaan kertoa asioista. Nyt otamme askeleen eteenpäin, eli elävöitämme asiantuntijoiden luoman sisällön Kuusvooninkisen sisään, Lind kertoo.
Kokonaisuus ei ole vielä valmis, mutta kokeiluversiokin on pysäyttävä. Liikkuva kuva herättää katsojan mielessä eloon myös huoneeseen sijoitetut pienet nuket ja koneet.
Esineistä elämyksiin
Elävöitetty pienoismalli on yksi esimerkki uusista esitystavoista, joita museot käyttävät tehdäkseen näyttelykokemuksista entistä vaikuttavampia.
Museoliiton pääsihteerin Kimmo Levän mukaan osa museoiden asiakkaista on aiempaa kärsimättömämpiä. Hän on huomannut muutoksen etenkin ulkomailla suurissa museoissa käydessään.
– Pitää olla tarjolla pikakierros ja selfienottopaikka. Tärkeintä on viesti siitä, että kävi täällä, eikä varsinaisen sisällön ääreen rauhoittuminen. Suomessakin ilmiö on nähtävissä, joskaan ei vielä niin vahvasti.
Digitaaliset sisällöt ovat tällä vuosituhannella hiljalleen hivuttautuneet osaksi museoiden esitystapoja. Samalla ne ovat arkipäiväistyneet.
– Virtuaalitodellisuuden kaltainen teknologia osana näyttelyä on ennemmin jo itseisarvo kuin vetonaula, Levä sanoo.
Hänen mukaansa museoelämys koostuu muustakin kuin näyttelystä. Hyvässä museossa pitää olla kahvila tai ravintola ja kauppa, näyttelyssä mielellään jonkin osallistava elementti.
Museoissa järjestetään nykyisin myös luentoja, konsertteja tai jopa teatteriesityksiä. Lisääntyneestä oheistoiminnasta huolimatta tärkeintä on Levän mukaan edelleen se, mitä näyttelyn sisältä löytyy.
– Mitä enemmän museoiden palveluita käytetään, sitä enemmän museot uskaltavat kehittää tarjontaansa ja ottaa riskejä. Varsinkin taidenäyttelyissä tuodaan nyt isolla rahalla harvinaisia näyttelyjä Suomeen.
Kunnianhimoisille näyttelyille on nyt otollinen aika, sillä suursuosion saavuttanut Museokortti on lisännyt museoiden kävijämääriä huomattavasti.
Vapaa-ajan pitää viihdyttää
Vapriikin museonjohtaja Marjo-Riitta Saloniemi on huomannut, että museoiden asiakkaiden odotukset ovat muuttuneet.
Hänen mukaansa museoita ajateltiin ennen oppimisen ja sivistyksen paikkoina, mutta nykyään niistä haetaan elämyksiä.
– Me kilpailemme ihmisten vapaa-ajasta kaikkien muiden toimijoiden kanssa.
Varsinkaan nuoret eivät ole valmiita lukemaan pitkiä tekstejä, vaan tieto pitää tarjota jotenkin muuten.
Marjo-Riitta Saloniemi
Saloniemen mukaan ihmiset tulevat museoihin viihtymään. Tämä pitää ottaa huomioon myös näyttelyitä ja museon muita palveluita suunnitellessa.
– Museokäynti pitää tehdä helpoksi ja miellyttäväksi. Näyttelyn viesti pitää osata kirkastaa niin, että se menee perille ikään kuin itsestään.
Saloniemi ei väitä, että ihmiset olisivat kärsimättömämpiä kuin ennen. Sen sijaan tiedon omaksumisen ja oppimisen tavat ovat muuttuneet.
– Maailma on muuttunut visuaaliseen suuntaan. Varsinkaan nuoret eivät ole valmiita lukemaan pitkiä tekstejä, vaan tieto pitää tarjota jotenkin muuten.
Lisää elämyksiä, enemmän tuloja
Sekä Museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä että Vapriikin museonjohtaja Marjo-Riitta Saloniemi uskovat, että elämyksellisyys tulee korostumaan museoissa entisestään.
Levän mukaan museoita ajatellaan nykyään enenevässä määrin myös liiketoimintana. Syykin on selvä.
Museoita pyöritetään valtion ja kuntien avustuksilla sekä yleisölle myytävistä palveluista saatavilla tuloilla. Siksi kulttuuriperinnön tallentamisen ja tutkimisen rinnalle on tullut rooli matkailun edistäjänä ja elämyksien tuottajana.
– Kasvunvara löytyy palvelutuloista, Levä sanoo.