Luentosali täyttyy nuorista miehistä. Takkeja asetellaan tuoleille, mutta osalla jää lippalakki päähän. Moni hörppii kahvia mukista.
Siellä täällä istuu naisopiskelijoita.
Tästä joukosta kasvaa hyväpalkkaisia konsultteja ja suurten yritysten johtajia. He eivät näytä pelottavilta uraohjuksilta, jollaisina kauppatieteiden kovien aineiden opiskelijoita voisi pitää.
Alkamassa on Aallon kauppakorkeakoulun rahoituksen luento. Oikeastaan pääaineen nimi on Finance, sillä opetus on englanniksi.
Rahoitus pääaineena ei ole juuri houkutellut naisia Aallossa, jossa rahoitukseen suuntautuneista 14 prosenttia oli naisia viime vuonna. Naisten osuus on jopa vähentynyt, sillä kymmenen vuotta sitten naisten osuus oli 24 prosenttia.
Muissa kauppatieteen opinahjoissa naisia ja miehiä on tasaisemmin, esimerkiksi Turussa naisten osuus laskentatoimen ja rahoituksen lukijoista oli viime vuonna 35 prosenttia ja Vaasassa 40 prosenttia.
Penkkirivillä istuu Tiia Sinisalo, toista vuotta kauppakorkeakoulussa opiskeleva rahoituksen lukija.
– Halusin analyyttisen pääaineen, joka on laaja ja monipuolinen.
Siilinjärveltä Helsinkiin muuttanut Sinisalo kiinnostui kauppatieteistä jo lukiossa. Muutama vuosi vierähti työelämässä ja tarve ymmärtää liiketoimintaa vahvistui.
Hän arvelee, että naisilla voi olla vääriä mielikuvia rahoituksen opiskelusta.
– On ennakkoluuloja kuten liiallinen matemaattisuus, minkä itse olen kokenut vääräksi.
Sinisalo viittaa selvitykseen, jonka mukaan miehet menestyvät naisia paremmin ylioppilaskirjoitusten pitkässä matematiikassa.
Sinisalo työskentelee opiskelun ohella nuorempana analyytikkona kiinteistövarainhoitoyhtiössä.
– Tulevaisuudessa toivon työskenteleväni johtajana ja strategiaan liittyvissä tehtävissä.
Entä kymmenen vuoden kuluttua?
– Toivottavasti olen ison yrityksen, ehkä jopa pörssiyhtiön ylimmässä johdossa.
Työn pitää olla merkityksellistä
Niina Pitkänen on valmistumassa oleva kauppatieteilijä, jonka pääaine on johtaminen.
Johtamiskokemusta on karttunut Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaat ry:n pääsihteerinä, jossa hän on yhdeksän henkilön esimies. Myös partioharrastus opetti johtamista.
Jatkossa Pitkänen toivoo isoa roolia yrityksessä, johon menee töihin.
– Haluaisin olla töissä paikassa, joka on minulle merkityksellinen. Haluan olla ylpeä siitä, mitä teen. Minua kiinnostaa esimerkiksi kestävä kehitys.
Rahoitusta Pitkänen ei edes harkinnut pääaineeksi. Se ei tuntunut omalta.
– Itselleni vieraalta tuntuu se, että korostetaan pelkästään yksilön etua ja yhden yrityksen etua sen sijaan, että mietittäisiin yhteiskunnallista etua opetuksessa. Tämä on mielikuva, ei välttämättä koko totuus.
Voisitko olla jonain päivänä pörssiyhtiön toimitusjohtaja?
– Miksei. En näe sitä mahdottomana.
Pehmeät oppiaineet vievät keskijohtoon
Suomen 124 pörssiyhtiöstä vain 11:ssä toimitusjohtajana on nainen, kertoo keskuskauppakamarin selvitys. Vielä vuonna 2011 toimitusjohtajana ei ollut ainoatakaan naista.
Suomen suurten yritysten toimitusjohtajilla on enimmäkseen tekninen tai kaupallinen korkeakoulututkinto tai molemmat. Juristeja on kymmenisen prosenttia ja jonkin verran muita tutkintoja.
Kauppatieteissä huolena on pidetty sitä, että naiset erikoistuvat opinnoissaan usein tukitoimiin kuten hallintoon, johtamiseen, markkinointiin ja viestintään. Niillä pääsee usein keskijohtoon kuten henkilöstöpäälliköksi, mutta ei huipulle.
Miesopiskelijat valitsevat kovia pääaineita kuten rahoituksen tai laskentatoimen, joilla pääsee johtamaan liiketoimintoja.
Kauppatieteitä pääsee vuosittain opiskelemaan jokseenkin yhtä paljon naisia ja miehiä. Tosin Aalto-yliopistossa naisten osuus on ollut viime vuosina noin 40 prosenttia.
Insinöörikoulutuksen yleisyys johtajilla on suomalainen erikoisuus, joka johtuu yhtiöiden teollisuusvaltaisuudesta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa huippujohtajat ovat lukeneet enimmäkseen taloustieteitä.
Teknilliset korkeakoulut ovat miesvoittoisia. Johtamispoluille insinöörejä ohjaa varsinkin tuotantotalouden maisteriohjelma, jossa esimerkiksi Aallon opiskelijoista 19 prosenttia on naisia. Toisaalta Vaasan yliopisto on onnistunut nostamaan naisten osuuden miltei puoleen toissa vuonna.
Nuoret naiset ottavat uusia asemia
Valoa on Keskuskauppakamarin mukaan näkyvissä: joka viides suuren pörssiyhtiön liiketoiminnan johtoon viime vuonna nimitetty henkilö on nainen.
Johtoon ovat kipuamassa nuoret naiset. Alle 40-vuotiaista liiketoimintajohtajista 23 prosenttia on naisia, kun kokonaismäärässä naisten osuus on puolet tästä. Vastaavasti nuorten naisten osuus tukitoimintojen johdossa on vähentynyt.
Naisten osuus suomalaisten pörssiyhtiöiden johtoryhmissä on tällä hetkellä 24 prosenttia ja suurten pörssiyhtiöiden johtoryhmien jäsenistä naisia on 36 prosenttia.
Suurin osa johtoryhmiin yltäneistä naisista toimii tukitoiminnoissa, kuten viestintä-, henkilöstö- tai lakiasiainjohtajina. Harvalla on vastuuta liiketoiminnan johtamisesta.
Keskuskauppakamarin viesti on, että naisten pitäisi opiskella tekniikkaa tai kauppatieteiden kovimpia aineita ja pyrkiä sitten linjajohtoon. Sieltä etenee toimitusjohtajaksi.
Muutos tulee hitaasti
Tiia Sinisalon mukaan muutos on jo tapahtunut ja naiset alkavat nousta korkeimmille paikoille.
– Positiivinen hidas muutos on vaikeampi huomata. Kun nuoremmat sukupolvet nousevat työelämään, tulee enemmän korkeakoulutettuja naisia. Se tulee luonnollisesti muuttamaan jakaumaa.
Niina Pitkänen on samaa mieltä:
– Muutos on tapahtumassa, mutta se on ehkä hitaampaa.
Naisten nousua johtopaikoille estävät hänen mukaansa varsinkin vanhat sukupuoliroolit. Naisen oletetaan hoitavan lapsia silloin, kun he ovat pieniä.
Sinisalon mukaan nuoremmat rikkovat ennakkoluuloja ja asenteita, joita johtamiseen liittyy.
– Tulevaisuuden johtajalla täytyy olla tunneälyä, empatiakykyä, vuorovaikutustaitoja ja rohkeutta. He ovat ennen kaikkea mahdollistajia, Sinisalo sanoo.
"Nuoret naiset ovat liian tunnollisia"
– Nuoret naiset ovat kunnianhimoisia ja kiinnostuneita urasta, mutta kyllä he toisaalta tekevät niitä perinteisiä valintojakin, Jyväskylän kauppakorkeakoulun johtamisen professori, varadekaani Anna-Maija Lämsä sanoo.
Hän pohtii, että yliopiston pitäisi ohjata opiskelijoita tekemään muitakin kuin tavanomaisia valintoja.
Lämsän mukaan organisaatioissa on naisten nousulle esteitä, jotka ovat usein tiedostamattomia ja vaikeita havaita.
– En usko, että työpaikoilla haluttaisiin tietoisesti syrjiä naisia.
Lämsän mukaan yritysten käytännöistä voi tulla itsestäänselvyyksiä esimerkiksi siinä, ketkä katsotaan sopiviksi johtamistehtävään tai vaativaan projektiin. Valitsemassa olevat miehet katsovat helposti omia verkostojaan.
Esimerkiksi työnantajien kustantamaan korkeatasoiseen MBA- johtamiskoulutukseen valikoituu enemmän miehiä.
Lämsä kertoo rekrytointitutkimuksesta, jossa konsultti oletti, etteivät naiset ole kiinnostuneita ylimmistä johtotehtävistä, kun heillä ei ole niin paljon aikaa käytettävissään kuin miehillä.
– Tämä uskomus liittyy siihen, että naisen tehtävä on hoitaa perhe. Jos ajatellaan ihmisiä, jotka ovat hakeutumassa tuon tyyppisiin tehtäviin, eivät he mitään pienten lasten äitejä enää ole.
Naiset itse viljelevät käsitystä, että eteneminen on itsestä kiinni, kunhan kouluttautuu ja tekee ahkerasti töitä. Sillä lunastaa paikkansa.
– On tyypillinen tapa ilmaista, että se on minusta itsestäni kiinni. En usko siihen.
Lämsän mukaan esimerkiksi päivähoito, lainsäädäntö, organisaatiokäytännöt ja perhetausta vaikuttavat uriin. Perheen ja työn yhteen sovittamisessa on myös työpaikoilla vastaantulossa petrattavaa.
Lämsän mukaan nuoret opiskelijanaiset ovat liiankin tunnollisia.
– Kaikessa pitäisi olla niin kauhean täydellinen. Sellaista tendenssiä näen nuorissa naisissa nykyään jonkin verran ja sehän vie sitten stressiin ja uupumukseenkin ääritapauksessa.
Naisten pitäisi hänen mukaansa katsoa enemmän suuria linjoja, ottaa rennommin, verkostoitua ja delegoida.