Artikkeli on yli 5 vuotta vanha

Erakot olivat omaehtoisen karanteenin edelläkävijöitä – vapaaehtoiselle eristäytymiselle löytyy monia syitä

Uusi erakkosukupolvi haastaa paitsi sosiaalisen median, myös vanhat käsitykset ulkopuolelle vetäytyvistä.

Venäläinen juristi, erakko Juri Aleksejev.
Juri Aleksejev. Kuva: Juri Aleksejevin arkisto
  • Juha Roiha

Olisiko sinusta erakoksi?

Asuisit yksin, viihtyisit yksin, olisit yksin.

Nyt, kun meitä patistetaan sosiaalisten suhteiden välttämiseen, on hyvä muistaa heitä, jotka aikojen saatossa ovat vapaaehtoisesti valinneet tämän tien.

Milla Peltosen kirja Erakot tutki maailmasta vetäyteiden tarinoiden lisäksi myös suomalaista sielunmaisemaa.

Metsän pojat

– Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämän maailman pauhu!

Näin puuskahtaa Jukolan Lauri veljilleen Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä jo vuonna 1870.

Sittemmin suomalaisesta kirjallisuudesta löytyy omalaatuisia yksineläjiä Veikko Huovisen Havukka-Ahon ajattelijasta Muumi-kirjojen mörköön.

Erakon perushahmoksi vakiintui pohjoisen resuinen ukko, joka elää mökissään korpien kätköissä ja herättää pelonsekaista kunnioitusta lähikyläläisissä.

Kultaerakot istuivat Lapin elinkautista

Tosimaailmassa kuvaa ovat täydentäneet niin sanotut kultaerakot, joiden sanottiin istuvan Lapin elinkautista.

Heistä tehdyt elämänkerrat korostavat usein jopa myyttistä maskuliinisuutta ja niitä suomalaisuuden hyveitä, jotka jo Zacharias Topelius määritteli Maamme-kirjassa.

Näihin kuuluivat mm työ ja itsekuri, kärsivällisyys, karaistuneisuus, rauhallisuus ja sitkeys.

Lappiin vetäytyneet viime vuosisadan kullankaivajat olivat usein myös sotaveteraaneja, jotka halusivat olla rauhassa sotamuistoiltaan.

Erämaan yksinäisyydessä rintamilta jääneet henkiset arvet ja olkapäillä istunut viinanpiru tuntuivat ehkä paremmin hallittavilta kuin ihmisjoukoissa ja kaikenlaisten houkutusten keskellä kaupungeissa.

Lappiin on mahtunut elämään erakkona muistakin syistä kuin kullan etsintä. Väkeä on saapunut ja jäänyt Lappiin pohjoisen taian houkuttelemana niin Sortavalasta, Juankoskelta kuin Itävallasta.

Tirolista ensin Norjaan ja sitten Suomen Lappiin vaeltaneen Anton Neumeierin henkilökuvan Naltijärven lappalainen voit katsoa tästä:

Naltajärven lappalainen

Mörökorven erakko Marketta Horn

Miehisyyten perustuvan erakkokäsityksen rikkoo viimeistään tutustuminen ekologiseen yksineloon Saarijärvelle vetäytyneeseen Marketta Horniin.

1940-luvun lopussa syntyneen maailmanpolitiikan tohtori ja entinen Espoon Vihreiden kaupunginvaltuutettu eli Luxemburgissa luksuselämää kunnes ekologinen ajattelu pakotti uusille urille.

Horn katsoo nyt elävänsä elämänsä viimeistä vaihetta, luopumista, ja sen hän haluaa tehdä pääosin yksin.

Hänestä on kirjoittettu monia juttuja, kuvattu dokumentteja, ja hän on vetätyneenäkin aktiviinen sosiaalisessa mediassa.

Marketta Horn

Munkki Stefanos- Suomen ainoa yksinkilvoittelija

Erakkous alkoi uskonnoista – tai pikemminkin uskosta, sillä hengellisiä erakkoja on ollut ennen kristittyjäkin..

Maailman vanhin yhä toimiva luostari onbuddhalainen, ja se syntyi Siddharta Gautaman, siis Buddhan elinaikana noin 2500 vuotta sitten Pohjois-Intiassa.

Varhaisimmat munkit olivat tuolloin kiertäviä kerjäläisaskeetteja.

Kristillinen erakkoliike syntyi sorron ja vainojen aikaan noin 300-luvulla suurimmaksi osaksi Egyptissä.

Suomessa luostariperinnettä ylläpitää pääasiassa ortodoksinen kirkko.

Yksin kilvoittelevia erakkomunkkeja Suomessa on kuitenkin vain yksi, isä Stefanos, joka asuu Rasimäen Erakkolassa, Valtimolla, Pohjois-Karjalassa.

Munkki Stefanokselle kirkko soi poikkeuksellisen mahdollisuuden kilvoitella yksin luostarin ulkopuolella.

Talvikauden marraskuun alusta maaliskuun loppuun hän elää totaalisen yksin. Päivärytmi on säännöllinen: aikainen herätys, rukousta, työtä ja ikonien maalausta.

– En näe viiteen kuukauteen ihmisiä. En tapaa ketään enkä käy kaupassa. Jos saan sydänkohtauksen, niin sitten saan, hän kuvaili elämäänsä vuonna 2015.

Ortodoksimunkki Stefanoksesta voit kuunnella Päivi Leinon radiodokumentin tästä:

Siunatut kaksi vuodenaikaa - Munkki Stefanos ei saa kiintyä ihmisiin
Munkki Stefanos

Erakko ei ole yksin

Erakko on yleiskäsite, joka pakenee määrittelyjä. Yhtään samanlaista tapausta ei ole.

Milla Peltonen kirjoitti erakkokirjansa, koska sellaista ei ollut, ja hän yllättyi miten monimuotoisia tarinat ovat.

Nykyerakot eivät ole yksin. Heillä on monesti pieni, mutta sitäkin tiiviimpi ystäväpiiri ja he käyttävät niin tahtoessaan sujuvasti erilaisia some-kanavia eivätkä tiuski vierailulle pyrkiville.

Vaikka mammona ja materia eivät kiinnosta, ihmisille he eivät ole kääntäneet kuin selän.

He ovat yhtä luonnon kanssa, osa sitä – kuten me kaikki.

Katso Puoli seitsemän -ohjelman juttu erakoista:

Erakot