Kaksi lihavaa hyvässä lihassa olevaa lehmää nyppii rehupaalia rapaisessa aitauksessa. Eletään vielä maaliskuuta, mutta itäsuomenkarjaa olevat punakyytöt viihtyvät ulkona.
Salama ja Lumme ovat Sampo Tukiaisen ja hänen perheensä lemmikkejä. Toki maitoa saadaan aina välillä ja on tilalta myyty yksi sonnikin.
– Balthazar pääsi hyviin hommiin, siitossonniksi. Juuri kuultiin, että tilalla oli ollut tiineystarkastus, ja 11 hiehosta 10 oli saatu tiineeksi. Selvästi pystyvä sonni, virkaintoinen, Tukiainen nauraa.
Kymmenen vuotta sitten Tukiainen teki ison elämänmuutoksen. Umpikaupunkilainen kolmikymppinen muutti perheineen maalle, Tampereen Pispalasta Ylöjärven Antaverkaan ja alkoi harjoitella puutarhataloutta. Nyt vanhalla evakkotilalla tuotetaan muun muassa mansikoita ja hunajaa.
– Kun toiminta on pientä, käsityöläistyyppistä, kasvatettavien asioiden pitää olla suhteellisen arvokkaita ja tuotannon tasaista, Tukiainen sanoo.
Uusi kasvukausi on vasta alussa. Kasvihuoneessa lehtikaalin taimet tunkevat purkeista, joissa multa on tummaa ja kuohkeaa. Kasvualusta on seosta, jonka keskeinen osa on biohiili.
– Mustaa kultaa, sanoo Tukiainen.
Äänessä on ylpeyttä, ja syystäkin. Tukiainen on omistanut biohiilen kehittämiseen koko aikuisikänsä, yli 20 vuotta. Pitkään hän sai esitellä ideoitaan ja teknologioitaan hyvin epäileväiselle kuulijakunnalle, mutta nyt hänen johtamansa Carbofex on läpimurron kynnyksellä.
Tampereen Hiedanrannassa toimiva tehdas tuottaa biohiilen lisäksi historiallista hiilinegatiivista kaukolämpöä Tampereen sähkölaitokselle. Tehtaan tuotanto viedään käsistä. Carbofex on mukana myös Fortumin lanseeraamassa Puro.earth-markkinapaikassa, joka käy kauppaa hiilidioksidin poistolla ilmakehästä.
Biohiiltä Tukholman puistoihin
Carbofexin tehdas Tampereen Hiedanrannassa on vaatimattoman näköinen. Aikanaan sellutehtaan palokuntaa varten rakennettu halli kätkee sisäänsä pyrolyysilaitoksen, jota tullaan ihmettelemään ympäri maailmaa.
Laitoksen reaktoria lämmittävä kaasu-uuni hohkaa yli 800 asteisena. Hallin toisessa päässä on iso hakekasa. Biomassa syötetään uuniin, ja hetkessä se hiiltyy mineraalimuotoon. Puhutaan kuivatislauksesta eli pyrolyysista.
– Käytännössä haketta kuumennetaan ilmattomassa tilassa seitsemän minuuttia, jonka jälkeen se jäähdytetään, ja homma on ohi, sanoo Tukiainen.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta systeemin kehittelyyn on kulunut kymmeniä miestyövuosia ja miljoonia rahaa.
– On pitänyt ratkaista monta ongelmaa. Miten prosessi pysyy käynnissä, miten raaka-ainetta lisätään ylipaineiseen reaktoriin, miten lopputuote pidetään puhtaana sivutuotteista, miten prosessi saadaan energiataloudellisesti järkeväksi, Tukiainen luettelee.
– Nyt prosessin energiaomavaraisuus on 300 prosenttia, eli laitos tuottaa kolme kertaa enemmän energiaa kuin käyttää.
Teknologia perustuu yrityksen omaan kehitystyöhön ja on suojattu. Carbofexin pyrolyysissa 50 prosenttia puun hiilestä sitoutuu muotoon, josta se ei helposti vapaudu takaisin kiertoon.
Biohiilen tuottaminen ei sinänsä ole mitenkään poikkeuksellista. Myös Suomesta löytyy useampia alan yrityksiä. Carbofex poikkeaa monista muista siinä, että sen biohiilellä on korkean tason laatutodistus, eurooppalainen EBC-sertifikaatti.
Yrityksen biohiilestä 90 prosenttia menee vientiin. Iso osa päätyy Tukholmaan esimerkiksi puistorakentamiseen ja erilaisten kaupunki- ja valumavesien suodatukseen. Kaupungin viheraluesuunnittelijat ovat havainneet kokeiluissaan, että biohiilipohjalle istutetut puut kasvoivat nopeasti ja vaikuttivat voivan paremmin kuin monet aiemmin perinteisemmin menetelmin istutetut ja hoidetut puut.
Grillihiilitehtailija jo lukiolaisena
Hiili on kiehtonut Tukiaista aina. Noin 25 vuotta sitten, lukioikäisenä, hän perusti kaverinsa kanssa grillihiilitehtaan. Kuulostaa vähän utopistiselta kesätyöidealta, mutta mutta taustalla oli verenperintöä.
– Molemmat isoisäni olivat metsäteollisuudesta. Toisen kanssa asiasta jonkin verran puhuttiin ja harrastettiinkin vähän. Molemmilta isoisiltä perin teknisiä käsikirjoja, joissa oli esitelty erilaisia metsäteollisuuden ratkaisuja, ja niissä oli esimerkiksi tehtaiden käyntidataa.
Alkuperäinen idea oli polttaa tervaa, mutta 16-kesäisten taidot eivät riittäneet siihen, että tavaraa olisi saatu talteen riittävästi. Onneksi grillihiilet menivät hyvin kaupaksi.
– Muutaman mutkan kautta päädyttiin siis valmistamaan grillihiiliä Keskolle. Tehtailu loppui, kun menin armeijaan, mutta se johti silti uusiin ajatuksiin ja innovaatioihin. Sillä tiellä ollaan edelleen, Tukiainen sanoo.
Tukiainen on opiskellut Tampereen teknillisessä yliopistossa kemiaa sekä energia- ja prosessitekniikkaa. Hän pääsi mukaan yliopiston Yritystalli-ohjelmaan, sai konttorin ja rensselit ja perusti kaasutusteknologiaa kehittävän ja markkinoivan yrityksen. Valmistua hän ei ole ehtinyt.
– Ehkä suurin ongelma on se, että kun luen jonkun kirjan, siitä aukeaa aina tuhat uutta maailmaa, syntyy aina uusia ideoita. Olen kyllä vuosien mittaan tilannut useamman opinnäytetyön yliopistolta, Tukiainen nauraa.
Biohiili kiinnostaa tutkijoita
Biohiileen on kymmenisen vuotta kohdistunut maailmalla suurta kiinnostusta. Yle on kertonut esimerkiksi suomalaisnaisen johtamasta startup-yrityksestä, joka tekee biohiiltä ruokajätteestä. Yleisesti hyväksytty ajatus on, että biohiili sitoo biomassan hiilidioksidin pysyvään muotoon ja on näin ilmaston kannalta hyödyllinen.
Suomen luonnonvarakeskuksen, Luken erikoistutkija Kimmo Rasa on yksi alan asiantuntijoista Suomessa. Rasa on myös yksi heistä, joka on varoitellut biohiileen liittyvästä hypestä. Hän sanoo, että kokonaisuus on riippuvainen siitä, kuinka paljon päästöjä esimerkiksi biomassan keräämisestä, kuljetuksesta ja hiiltämisestä aiheutuu.
– Mielenkiintoinen kysymys on myös se, mitä homma maksaa. Biohiili on kallis tuote ja sille on löydettävä järkeviä käyttökohteita, Rasa sanoo.
Myös biohiilimarkkinaa tunteva Jyväskylän yliopiston väitöstutkija Esko Salo sanoo, että pelkkä biohiilen valmistus ja myynti eivät takaa menestystä.
– Biohiilen markkinapotentiaali perustuu liiketoimintamalliin. Kokonaisuuden pitää olla kunnossa eli on otettava huomioon prosessissa käytettävä raaka-aine, tuotannon sijoituspaikka, kaikkien pyrolyysituotteiden eli ylijäämäenergian, nesteiden ja biohiilen taloudellinen hyödyntäminen, sanoo Salo.
Juuri näiden asioiden kanssa Tukiainen on paininut viime vuodet.
– Olemme osanneet tehdä biohiiltä jo yli kymmenen vuotta, mutta markkinaa ei ole ollut. Jotta olemme saaneet asiaa eteenpäin, on pitänyt miettiä, mitä kaikkea biohiilellä voisi tehdä.
Historiallista hiilinegatiivista kaukolämpöä
Puolitoista vuotta sitten Carbofex teki suomalaista energiahistoriaa ja alkoi valmistaa kaukolämpöä, jota se mainostaa hiilidioksidinegatiiviseksi. Kaukolämmön ostaa Tampereen Sähkölaitos.
Tuotannon vuositavoitteeksi asetettiin noin 30 kerrostalon lämpötarve. Tampereen Sähkölaitoksen energiamarkkinoista vastaava johtaja Jukka Joronen sanoo, että odotuksille on ollut katetta.
– Tuotanto on kasvanut hyvin ja johdonmukaisesti. Sähkölaitos lähti tähän mukaan riski mielessään, mutta meidän omat odotuksemme ovat täyttyneet, Joronen sanoo.
Hiilinegatiivisuus on kuitenkin kova väite ja Tukiainen on saanut selittää asiaa monta kertaa. Laskelma lähtee siitä, että koska biomassa uusiutuu pellolla tai metsässä, sen polttaminen on hiilineutraalia. Ja koska biohiili varastoi osan biomassan hiilidioksidista pysyvään muotoon, se tekee tuotannosta hiilinegatiivisen.
– Raaka-aineemme kohtalo olisi joko hajota tai palaa, jolloin sen sisältämä hiilidioksidi vapautuu ilmaan. Meidän laitoksessamme iso osa massasta muuttuu biohiileksi, joka ei hajoa, vaan toimii hiilidioksidin kantajana.
– Lopputuloksena on hiilidioksidinegatiivinen kokonaisprosessi, kun hiiltä sidotaan enemmän kuin tuotetaan päästöjä.
Tampereen Sähkölaitos uskoo menetelmään niin paljon, että se on solminut Carbofexin kanssa aiesopimuksen kymmenen kertaa suuremman tehtaan rakentamisesta. Arvio kustannuksista on 20 miljoonaa euroa.
Esko Salo pitää Carbofexin toimintaa lupaavana.
– Mikäli yritys onnistuu toiminnan skaalaamisessa, tulee se olemaan iso juttu koko alalle, Salo arvioi.
Seuraavat ideat jo kehittelyssä
Tukiainen haluaa esitellä vesiviljelmänsä, jonka on tehnyt tilansa vanhaan navettaan. Itse rakennetussa altaassa on jo kuusi vuotta elänyt järvitaimenia.
Kalat lannoittavat allasveden, joka kierrätetään altaan yläpuolella biohiilessä kasvaville aasialaisille lehtivihanneksille. Ne päätyvät tamperelaisiin ravintoloihin.
Tällä hetkellä Carbofex kehittää systeemiä, jossa biohiilen avulla sidotaan esimerkiksi maatalouden ravinnepitoisista valumavesistä fosforia ja typpeä.
– Tavoitteena on puhdistaa vettä, mutta myös saada vesien ravinteet kiertoon, Tukiainen sanoo.
Suunnitteilla olevassa systeemissä biohiilestä valmistettu suodatin ottaa typet ja fosforit ravinnepitoisista valumavesistä talteen. Tämän jälkeen ravinteita imenyt hiili käytetään esimerkiksi kasvualustan valmistukseen. Kun kasvualustasta on saatu sato tai kaksi, se voidaan myydä vaikka maanviljelijöille tai kompostilaitokseen.
– Loppukäyttäjät eivät pysty enää maksamaan raaka-aineesta paljon, mutta heille on siitä paljon hyötyä. Jos saamme luoduksi tällaisen ketjun, sillä pystytään rahoittamaan montaa eri arvoista käyttöä hiilellä.
Maailmalla ollaan valmiita maksamaan hiilenpoistosta
Tukiaisen tulenpalava into pelastaa maailma ja tehdä siitä kannattavaa bisnestä on kunnioitettava. Erityisesti, koska vasta viime vuosien aikana ilmastotietoisuus on tehnyt biohiilestä laajaa ostajakuntaa kiinnostavaa. Tukiainen sanoo, että käänne tapahtui pari vuotta sitten.
– Aiemmin sai kylähullun leiman otsaansa, kun sanoi, että hiili on arvokas hiilinieluna. Mutta en ole ikinä epäilijöitä säikähtänyt.
Carbofexin tehdas Hiedanrannassa on prototyyppi, koelaitos. Viime vuoden liikevaihto oli yhtiön mukaan 355 000, tänä vuonna mennään jo miljoonan vauhdissa. Isoin bisnes on teknologian kehittämisessä ja kauppaamisessa.
– Biohiili pitää meidät hengissä ja kaikki siitä saatavat tulot on käytetty yhtiön kehittämiseen, Tukiainen sanoo.
Tällä hetkellä Tukiainen on innoissaan Fortumin vuosi sitten lanseeraamasta Puro.earth-markkinapaikasta. Puro järjestää huutokauppoja, joissa kauppatavarana on poistettu hiilidioksiditonni.
– CO2-poistosta puhutaan tulevaisuuden megabisneksenä, ja me toimimme sillä markkinalla jo tänään, markkinaehtoisesti, ilman tukia. Tämä on saanut käsittämättömän vähän huomiota Suomessa.
Puron tarjontaa kehittävä Marianne Tikkasen mukaan päästöjen poistokauppa on lähtenyt hyvin liikkeelle. Ostajia on erityisesti EU:ssa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Tikkanen toivoo, että kiinnostus jatkuu koronaepidemiasta huolimatta – tai jopa voimistuu sen takia.
– Toivoa on, että arvojärjestykset pannaan uusiksi ja luonnon kanssa eläminen nousisi prioriteeteissa korkeammalle, Tikkanen sanoo.
Tekeminen helpottaa ilmastoahdistusta
Navetan seinustalle tuotujen mehiläispesien suulla näkyy liikettä. Mehiläiset ovat aamulla lähteneet kevään ensimmäiselle lennolle. Pesien edessä maassa kömpii kohmeisia yksilöitä, kaikki eivät jaksa puhdistuslennolta pesään asti.
Tukiainen on kasvissyöjä, melkein vegaani. Poikkeuksen ruokavalioon tekee hunajan lisäksi vain omien lehmien maito. Tukiainen sanoo, että ilmastoahdistus helpottaa, kun tekee itse jotain asian eteen.
– Eniten ahdistaa ihmisten välinpitämättömyys. Kun itse on yritttänyt tehdä kaiken voitavan, tulee voimaton olo, kun huomaa että jotkut eivät halua kantaa vastuuta.
Tukiainen tunnistaa itsessään myös maailmanparantajan, vaikka yrittääkin keskittää energiansa tietoisesti omaa bisnestä lähellä oleviin asioihin.
– Keksinnöllähän ei ole mitään arvoa, jos sitä ei ehdi hyödyntää. Maailmaa parannan hieman toivottavasti joka päivä, tai en ainakaan pahenna.
Sampo Tukiainen on Yle Radio Suomen sunnuntaivieraana 26.4.2020. Voit kuunnella jutun Areenasta kello 16.30 alkaen.
Lue myös: