Koronaviruksen ydinalue Wuhan Kiinassa on palaamassa normaaliin elämään kuukausia kestäneen epidemian jälkeen. Tänään keskiviikkona kaupungin portit avataan ja asukkaat saavat vihdoin lähteä kaupungista.
Helsinkiläinen gallerian omistaja ja kuraattori Ding Yi koki karanteenin Wuhanin kyljessä sijaitsevassa viiden miljoonan asukkaan Xiaoganin kaupungissa. Hän vahvistaa, että arki on palautumassa ennalleen. Nyt hän pääsee jo ulos ihailemaan keväässä kukkivia kirsikkapuita.
–Pihalla ihmiset ovat eloisia. Naapurit kokoontuivat hengityssuojaimet kasvoillaan pihamaalle jo metrin läheisyyteen toisistaan ja juttelivat kovalla äänellä. Ainakin se tuntui kovalta pitkän hiljaisuuden jälkeen, Ding Yi kertoo.
Kun Ding Yi oli eristyksissä, yli 3 200 ihmistä kuoli Covid-19-virukseen hänen provinssissaan Hubeissa.
Xiaogan oli Wuhanin ohella pahin epidemiasta kärsivä kaupunki. Sekin lukittiin. Satoja lääkäreitä ja hoitajia ympäri Kiinaa saapui auttamaan tuhansien tartunnan saaneiden hoidossa. Äskettäin he lähtivät koteihinsa paraatin ja fanfaarien saattelemina.
Karanteenissa 50 päivää
Ding Yi saapui tammikuussa Suomesta Xiaoganiin viettääkseen kiinalaista uutta vuotta vanhempiensa luona. Sieltä hänen piti mennä valmistelemaan suomalaisten korusuunnittelijoiden osallistumista Shanghain designmessuille.
Tammikuun 24. päivänä Xiaogan kuitenkin lukittiin ja hän päätyi viidenkymmenen päivän karanteeniin vanhempiensa kodissa. Talojen portit naulattiin kiinni ja Ding Yin suunnitelmat kariutuivat.
– Aluksi en ollut huolissani. Vietin vain kiinalaista uutta vuotta vanhempieni kanssa. Söimme ja juttelimme, Ding Yi kuvaa.
Kiinalaisen uuden vuoden aikana Kiina perinteisesti hiljenee. Perheet ovat hankkineet ruokaa viikoksi pariksi. Monet sulkeutuvat koteihinsa juhlimaan sukulaisten kanssa.
– Siksi täällä ei loppunut vessapaperi kaupoista. Ihmiset olivat jo varastoineet ruokaa ja tavaraa juhlan takia, Ding Yi nauraa.
Hän sanoo, että perhe välttyi ruokapulalta juuri ja juuri. Kun talo oli suljettu, heille tuotiin vihanneksia. Ei saanut valita, haluaako munakoisoa tai muuta vihannesta.
– Piti vain olla tyytyväinen siihen, mitä saimme, Ding Yi kertoo.
Ihmiset ympärillä sairastuivat
Pian stressi alkoi kuitenkin näkyä. Vaikka Ding Yin perhe pysyi terveenä, hänen ystävänsä läheiset sairastuivat. Ding Yi kuuli, kuinka vaikeaa on löytää sairaalapaikkaa ja miten vaikeaa on hengittää viruksen iskiessä keuhkoihin.
Lisäksi huoli omasta työstä ja pääsystä kotimaahan alkoi kaivertaa. Ding Yi ei päässyt evakuointilennoille Eurooppaan yrityksistä huolimatta.
– Nukuin paljon, mutta en kovin hyvin, koska mietin kuumeisesti, Ding Yi kertoo.
Päässä poltti huoli galleriasta, suomalaisten korujen messuprojektista ja puolisosta Suomessa. Puoliso auttoi gallerian hoitamisessa ja asioiden järjestelyssä Suomessa ja etsi hänelle paikkaa paluulennolle, mutta Ding Yi oli vankina kodissaan. Piti yrittää päästää irti.
Helpotusta toi taide. Ding Yi maalasi kiinalaisella musteella riisipaperille ja löysi siitä filosofian kestää karanteenin pakottama pysähtyminen ja sopeutuminen arjen yllättävään muuttumiseen.
– Se on rentouttavaa. Muste on erilaista kuin muu maalaaminen. Jos teet virheen, sitä ei voi peittää toisella värillä. Virhe pitää sommitella osaksi maalausta. Se kuvaa nyt elämääni, Ding Yi miettii.
Kirsikat kukkivat mutta arki alkaa hitaasti
Nyt painajainen näyttää olevan ohi. Xiaogan näyttää selviytyneen epidemiasta. Ovet ovat auki ulkona kukkivien kirsikkapuiden luo, mutta Ding Yi on yhä huolissaan. Epidemia jyllää nyt Suomessa. Maailmanlaajuiset rajoitukset tekevät kotiinpaluusta pitkän ja kalliin. Ja koronaviruksen raivo Euroopassa pelottaa.
– Euroopassa tapahtuu nyt täysin sama kuin Kiinassa helmikuussa, Ding Yi sanoo.
Ding Yi lähti heti karanteenin päätyttyä ulos. Hän käveli kadulle ja kioskille, osti sieltä välipalaa ja palasi kotiinsa. Hubein provinssissa sijaitsevassa Xiaoganin miljoonakaupungissa on kuitenkin yhä aika hiljaista.
– Monet kaupat ovat yhä kiinni, jotkut lopullisesti, Ding Yi kertoo.
Arki ei ole yhäkään normaali. Monelle se merkitsee epidemiaan kuolleiden lähimmäisten hautaamista. Se näkyi vainajien muistopäivänä, joka tänä vuonna oli omistettu tuhansien Covid-19-epidemiassa kuolleiden muistolle. Monet ovat jonottaneet hakemaan viranomaisilta vihdoin omaistensa tuhkia.
42-vuotias lääkäri kuoli
Dingin äiti, eläkkeellä oleva lääkäri, osallistui epidemiassa kuolleen 42-vuotiaan kollegansa hautajaisiin verkon kautta. Tämä haudattiin kaupungin sankarihautausmaalle. Virukseen menehtyneistä lääkäreistä on tehty sankareita. Kollegat lähettivät kukkaseppeleet emoji-merkkeinä sosiaalisen median videoihin.
Ding Yin isä ei päässyt hautausmaalle muistamaan vanhempiaan. Yleensä omaiset polttavat haudalla niin sanottua sielunrahaa, setelien näköisiä paperikuvia, kunnioittaakseen vainajia. Isä meni vanhempien entisen kodin luo, sytytti kynttilän ja rukoili.
Ding Yin perhe selvisi epidemiasta ilman suurta tragediaa. Vanhemmat ovat jo eläkkeellä. Sisko ei menettänyt työpaikkaansa Wuhanissa pitkästä karanteenista huolimatta. Nyt hän on päässyt palaamaan Wuhaniin. Ding Yi elää päivän kerrallaan.
Hän katselee ikkunastaan, kuinka läheisen lukion oppilaat kulkevat sisään koulun portista ja pistäytyvät kirjakaupassa. Loppukokeet ovat heinäkuussa. Elämä palaa uomiinsa pitkän hiljaisuuden jälkeen mutta hyvin hitaasti.
Ding on käynyt isossa supermarketissa karanteenin jälkeen vain kerran. Kassat ovat yhä pukeutuneet suojapukuihin. Äitikin harrastaa tanssia nyt verkkovideoiden avulla. Hän ei pääse ystävineen vielä tanssitunneille.
Luottamuspulaa vähensi Euroopan epidemia
Parin kuukauden karanteeni oli isku monelle yritykselle. Kaikki eivät enää jatka toimintaansa.
Kiinassa kansa poti luottamuspulaa hallintoa vastaan. Viranomaiset olivat ensin salanneet tietoa virusepidemiasta Hubein provinssissa. Se alkoi marraskuussa, mutta ihmiset määrättiin karanteeniin vasta kaksi kuukautta myöhemmin.
Ding Yi kertoo, että hän ei tiennyt epidemiasta saapuessaan vanhempiensa luo Suomesta. Hän on käymässä kotona kiinalaisen uudenvuoden aikaan ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen.
– Siskoni oli kuullut kollegoiltaan marraskuussa kummallisesta flunssasta. Hän käytti hengityssuojaa. Meillä oltiin aina erityisen tarkkoja hygieniasta, koska äitini oli lääkäri, hän kertoo.
Ding vertaa koronavirusepidemian hoitoa SARS-epidemiaan.
– Kaikki sujui nopeammin ja selkeämmin. Internet-aikakautena on vaikeampaa piilottaa asioita. Sairaaloita rakennettiin nopeasti, vain kymmenessä päivässä. Monia pelastettiin ja vapaaehtoiset auttoivat. Mutta siltikään kaikkia ei ehditty hoitaa ajoissa ja varusteita ei riittänyt, Ding Yi kertoo.
Virusepidemia maailmalla on hänen mielestään vaikuttanut kiinalaisten näkemykseen oman hallituksen toimista. Pitkä karanteeniaika oli vaikea, mutta jälkikäteen se tuntuu tarpeelliselta.
– Ihmiset olivat vihaisia rajoituksista. Mutta nyt kun tilanne Euroopassa ja Amerikassa on pahentunut todella paljon, ihmiset eivät ole enää yhtä suuttuneita oman hallituksemme toimista. Tilanne on sama kaikkialla, Ding Yi miettii.
"Hullua jos voi liikkua vapaasti"
Ding Yille Euroopan virusepidemia on kuin toinen aalto. Se on kipeä, koska Suomi on kotimaa. Ding Yi toivoisi, että Suomi ottaisi oppia Aasiasta ja toimisi nopeasti.
–On hullua, jos ihmiset voivat vielä liikkua vapaasti ulkona. Tämä on kilpajuoksua aikaa vastaan, hän sanoo.
Hän itse käyttää yhä hengityssuojainta aina ulkoillessaan.
– Se saa tuntemaan oloni turvalliseksi, Ding Yi sanoo.
Nyt valtiollinen China Daily -lehti näyttää verkkosivuillaan kuvia siitä, miten koronaviruksen lähtöpaikka Wuhanin kaupunki on palaamassa normaaliarkeen. Kuvissa asukkaat ulkoiluttavat koiriaan, pelaavat pöytätennistä puistossa ja rullaluistelevat.
Karanteeniaika kuitenkin jätti ihmisiin varovaisuuden. Ding Yi kertoo, että hänenkin perheessään jatketaan kuumeen mittausta joka päivä.
– Viranomaiset eivät mittaa enää kuumetta. Me teemme sen itse. Ihmiset ovat kärsineet niin paljon, että emme halua virusta enää takaisin.