– Heippa Suomi! Pahoittelut, äänenlaatu ei oikein ole hyvä. Täällä sataa ja koska meillä on peltikatot, sade pitää hirveää meteliä, sanoo Jeffrey Mulaudzi puhelimessa Ylelle.
Hän asuu Alexandran townshipissa, kuten slummialueita Etelä-Afrikassa kutsutaan.
Johannesburgissa sijaitseva Alexandra on vähemmän tunnettu kuin Soweto, mutta maan ensimmäinen musta presidentti Nelson Mandela asui ensin siellä, kun hän muutti kaupunkiin vuonna 1941.
Mandelan vanhaa taloa Mulaudzi näyttää aina Alexandrassa vieraileville turistiryhmille.
Normaalisti hän vetää pyöräilykierroksia turisteille kotikulmillaan. Nyt Etelä-Afrikka on sulkenut rajansa, lopettanut kansainvälisen lentoliikenteen, ja liikkumisrajoitukset ovat olleet voimassa toista viikkoa. Mulaudzin työt loppuivat hetkessä.
Korkea työttömyys jo ennen koronakriisiä
Etelä-Afrikassa on eniten todettuja tartuntoja koko Afrikassa. Maa otti heti käyttöön järeät toimenpiteet, kun virus alkoi levitä.
Ulkona saa käydä vain apteekissa ja kaupassa. Juoksulenkit ja kävelyt ovat kiellettyjä, kuten myös alkoholin ja tupakan myyminen. Kieltojen rikkojia odottavat tuntuvat sakot tai jopa vankilatuomiot.
Tähän asti on vaikuttanut siltä, että Etelä-Afrikka toimi oikea-aikaisesti. Vielä viikko sitten maassa oli yhtä paljon tartuntoja kuin Suomessa, nyt siellä on noin 1800 tartunnan saanutta ja 13 kuollutta, Suomessa tartuntoja on jo yli 2 300. Testejä on tehty kymmeniätuhansia.
Maan terveysministeri varoitti kuitenkin muutama päivä sitten, että pahin saattaa vielä olla edessä. Nyt nähdään vasta tyyntä myrskyn edellä.
Etelä-Afrikassa mennään nyt kohti syksyä ja tavanomaista kausi-influenssaa. Se saattaa myös antaa koronavirukselle lisäpuhtia.
Lisäksi Etelä-Afrikka on maailman epätasa-arvoisin maa. Kun jotkut voivat pysytellä kotona mukavasti, Alexandran kaltaisissa paikoissa sekä sosiaalinen etäisyys että käsien pesu on haastavaa.
Eteläafrikkalaisista noin kolmasosa on työttömiä, ja kolmen viikon eristys tarkoittaa sitä, että kädestä suuhun elävät eivät pysty tekemään työtään. Normaalisti aika hyvin toimeentulevalta Jeffrey Mulaudzilta meni hetkessä koko elanto.
Hän on rakennuttanut oman yhden huoneen talon vanhempiensa talon päälle, ja asuu siellä kihlattunsa ja yhden lapsensa kanssa.
Alla asuvat vanhemmat ja hänen kymmenen sisarustaan.
"Ruokaan ei ole varaa"
Mulaudzin ystävä Anitta Nkawana kuvaa Mulaudzin kännykällä olojaan kotona Ylelle.
– Tässä on kotini, isä, äiti, pikkusisko. Meitä asuu täällä kuusi yhdessä huoneessa. Joissakin taloissa asuu jopa 10 ihmistä yhdessä huoneessa, hän kertoo.
Nkawanan isä heiluttelee juuri perkaamansa kanaa ja nauraa kameralle.
– Me jopa teurastimme kanan, koska ei ole rahaa ruokaan tällä hetkellä, Nkawana kertoo.
Hän jatkaa ulos talosta ja näyttää korttelin yhteisen vessan. Rotat vilisevät pois tieltä, kun hän kulkee pitkin kapeaa kujaa. Kodeissa ei ole juoksevaa vettä, vaan kaikki perheet käyttävät samaa hanaa. Vesi on onneksi juomakelpoista.
– On todella hankalaa, ei ole mahdollisuutta pysyä erossa toisista ihmisistä, Nkawana toteaa.
Nkawanan naapuri, Zimbabwesta Etelä-Afrikkaan perheensä kanssa muuttanut Last Sithole sanoo, että Alexandran asukkaat kyllä yrittävät parhaansa mukaan jäädä kotiin ja seurata hallituksen ohjeita ja määräyksiä
.
Se ei vain aina ole helppoa. Hän itse työskenteli rakennusmiehenä aiemmin ja korjasi kattoja sekä muuta pientä ihmisten kodeissa.
Nyt kukaan ei tietenkään halua kotiinsa vieraita, eikä Sitholella ole töitä. Suurin osa tekee sellaista työtä, mitä ei voi kotona tehdä. Opiskelijoiden on hankalaa opiskella kotona, koska mobiilidata on liian kallista ja sähköt tulevat ja menevät.
Aiemmin Sitholen perhe söi kaksi kertaa päivässä, nyt enää kerran. Mutta hän ymmärtää toimenpiteet.
– Jos virus pääsisi leviämään täällä, se tarkoittaisi niin paljon kuolemaa, hän sanoo.
Koronaeristys voi johtaa nälänhätään
Kaikki eivät ole samaa mieltä. Jotkut tutkijat epäilevät, että Etelä-Afrikan määräämä yhteiskunnan eristäminen ei ole oikea ratkaisu Afrikassa. Kotona pysyminen on mahdollista harvoille etuoikeutetuille.
Miljoonat nuoret uhkaavat nähdä nälkää, kun elanto lähtee alta ja talous romahtaa. Kaksi Johannesburgin yliopiston tutkijaa kysyykin, olisiko parempi antaa viruksen jyllätä.
– Massatyöttömyys tarkoittaa massaköyhyyttä, mikä tarkoittaa massanälänhätää, Alex Broadbent ja Benjamin T. H. Smart kirjoittavat.
Jos on varaa joko ruokaan tai saippuaan, valinta on helppo. Saippuaa ei voi syödä.
Siksi Etelä-Afrikan hallitus on jakanut ilmaista käsidesiä townshipeissa. Seurauksena syntyi pitkiä jonoja.
Liikkumisrajoituksista huolimatta Alexandran tapaisissa townshipeissä lapset pelaavat edelleen kaduilla jalkapalloa, ja ihmiset liikkuvat ulkona ainakin vessaan ja vettä hakemaan. Kaduille on lähetetty sotilaita valvomaan liikkumisrajoituksia.
Pahimmassa tapauksessa virus pääsee leviämään samalla kun ihmisten toimeentulo on viety.
Samat keinot viruksen pysäyttämiseksi eivät yksinkertaisesti toimi kaikkialla. Tutkijoiden mielestä Maailman terveysjärjestön WHO:n pitäisikin antaa omia ohjeita erilaisissa tilanteissa oleville maille.
Voit keskustella jutusta Yle Tunnuksella. Keskustelu on avoinna torstaihin 9.4. kello 23 asti.
Lue lisää: