Sunnuntai-iltana hieman ennen iltaseitsemää Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäopiskelija Anssi Niemi asettaa kannettavan tietokoneen olohuoneensa pöydälle ja avaa Zoom-verkkokokousohjelman.
Kohta alkaa Chekhov-tekniikkaan pohjautuva kansainvälinen oppitunti, jota opettaja Marjo-Riikka Mäkelä vetää Los Angelesista käsin. Menetelmässä nojataan näyttelijän mielikuvitukseen, kun tämä esimerkiksi luo roolihahmoa.
Näyttelemiseen liittyvissä opetustilanteissa vastanäyttelijä pitää nyt kohdata kameran kautta, eikä fyysistä kontaktia voi ottaa. Anssi Niemen mukaan tilanne on vaatinut sulattelemista etenkin alkuvaiheessa.
– Tämä eroaa todella paljon normaaliopiskelusta, koska näyttelemiseen liittyy paljon lähikontaktia ja fyysistä tekemistä. Toisaalta olen pikkuhiljaa tottunut siihen, että opiskelen yksin olohuoneessani, läppärin ääressä.
Ongelmia aiheuttaa muun muassa se, kuka näkee kenet ja miten.
– Tässä joutuu miettimään, kuinka kannettavan asettelen. Aiemmin on tottunut siihen, että näkee opettajan ja kurssikaverit samalla, kun tekee asioita itse. Nyt pitää päättää, keskittyykö omaan tekemiseen, vai yrittääkö huomioida nuo muut pienet ruudut tuolla Zoomissa.
Niemen omaa tilannetta on helpottanut se, että hän on maisteriopiskelija. Aiemmat kurssit auttavat eikä opetettava asia ole aivan uusi. Etäopetustilanteesta löytyy myös muutama positiivinenkin puoli.
– Teknisiin asioihin on tullut aivan eri tavalla valmiutta, koska minulla ei aiemmin ole etäopetusta netin kautta ollut. Tulevaisuudessa voisin ihan hyvin ottaa etänä joitakin oppitunteja toiselta puolelta maailmaa.
Bändisoittoakin opetetaan nyt etänä
Jos tilanne on outo opiskelijalle, on se sitä myös opettajalle. Marjo-Riikka Mäkelän vetämiin Teatterikorkeakoulun etäopetuksen kursseihin osallistuu kymmenkunta opiskelijaa kerralla, mutta esimerkiksi Chekhov-sessioissa saattaa olla yhtäaikaisesti jopa 70 opiskelijaa.
– Fyysisessä tilassa pystyn tarkkailemaan esimerkiksi opiskelijan hengitystä. Nyt tilanne on aivan uudenlainen. Jos opiskelija ei ole lähikuvassa enkä kuule hengityksen rytmiä, en välttämättä pysty aistimaan, mitä on tapahtumassa.
Alkuhankaluuksien jälkeen kaikki on kuitenkin sujunut Mäkelän mukaan hyvin.
– Ensimmäisillä kerroilla joillakin opiskelijoilla saattoi olla turhautumista, koska nettiyhteys ei pelannut tai mikrofoni ei toiminut. Mutta kun kaikki saatiin kuntoon, opiskelijat ovat lähteneet hyvin mukaan. Monet ovat myös arvostaneet sitä, että nyt joutuu – ja pääsee – ajattelemaan uudella tavalla, ja että pitää keksiä uusia tapoja oppia ja olla luova.
Etäopetus asettaa haasteita myös Taideyliopiston musiikkipuolelle. Kuten näyttelemisen opiskelussakin, fyysisen vuorovaikutuksen puuttumista ei voi kokonaisvaltaisesti korvata verkon välityksellä.
– Musiikissa on tärkeää se, että voidaan olla samassa tilassa yhdessä, jolloin nähdään toisten eleet ja ilmeet – ja melkein kuullaan kanssamusisoijien hengitys, bändisoiton opettaja, musiikkikasvatuksen lehtori Mikko Seppänen kertoo.
Opetuksen tahti ei kuitenkaan ole hidastunut, vaikka työtapoja onkin pitänyt muuttaa.
– Jokainen äänittää nyt omalla tahollaan soittamistaan, äänitykset kootaan yhteen ja sitten kuunnellaan lopputulosta. Tämä on onnistunut melko ongelmattomasti, mutta pidemmän päälle se ei ole sitä, mihin olemme yhdessä musisoinnilla tottuneet. Tällaisia tilanteita varten pitäisi kehittää viiveettömiä etäyhteyksiä, jotta kuulisimme toisiamme samaan aikaan, Seppänen kertoo.
Koululla jo aiempaa kokemusta etäopetuksesta
Taideyliopistossa kaikki opetus tapahtuu koronapandemian takia tällä hetkellä etänä ja koulun kiinteistöt ovat suljettuina 13.5. asti.
Vararehtori Lauri Väkevän mukaan erillistä etäopetussuunnitelmaa koululla ei ole aiemmin ollut, mutta etä- ja monimuotoisopetusta on harjoitettu jo vuosikausia kouluun kuuluvissa akatemioissa sekä avoimella kampuksella.
– Meillä on teknisten valmiuksien lisäksi aika paljon kokemusta etäopetuksesta, joten tämänhetkinen tilanne ei ole ollut koululle pelkkää improvisointia, Väkevä kertoo.
Hänen mukaansa koronapandemian aiheuttama tilanne on mahdollistanut Taideyliopistolle valtavan digiloikan.
– Olen ollut iloisen yllättänyt siiitä, kuinka kollegat ovat omaksuneet etäopetuksen osaksi keinovalikoimaansa. Mielestäni jatkossa tästä on paljon hyötyä, kun pohdimme etä- ja monimuoto-opetuksen mahdollisuuksia taidealalla, Väkevä toteaa.
Etäopetus ei ole tullut normiopetusta kalliimmaksi, ja esimerkiksi opetustuntimäärät ovat pysyneet samoina. Opettajien pedagogista tukea Taideyliopistossa on tosin jouduttu lisäämään ja opiskelijoita autetaan digitiimien kautta.
Korona vei teatterialan työt
Yhdysvalloista käsin koronapandemian aiheuttamaa muutosta seuraavan Marjo-Riikka Mäkelän mukaan uusi maailmantilanne on pakottanut ihmisiä ajattelemaan uudella tavalla.
– Olemme joutuneet huomaamaan, kuinka hyvin kaikki on aiemmin ollut, ja että maailmassa voi mikä tahansa asia muuttua toisenlaiseksi täysin varoittamatta.
Kuten monelta muultakin Yhdysvalloissa teatterialalla toimivalta opettajalta, myös Mäkelältä työt ja tulot loppuivat kuin seinään. Etäopettaminen on jäänyt ainoaksi mahdollisuudeksi.
– Arvostan Suomea ja Suomen systeemiä. Kyllähän täällä Yhdysvalloissakin yksittäiset ihmiset haluavat pitää toisistaan huolta, mutta järjestelmä ei. Tämä on se valtava ero Suomen ja Yhdysvaltojen välillä, Marjo-Riikka Mäkelä toteaa.