Korona kyllästyttää ja pelottaa, mutta on vaan kestettävä.
Psyykkisesti tästä ajasta selviää parhaiten pessimisti.
Väestöliiton johtava asiantuntija, psykoterapeutti Heli Vaaranen perustelee näkemystään.
– Pessimisti on aina valmis täydelliseen katastrofiin. Hän ei odota liikaa ja selviää sillä. Siksi hän ottaa myös tämän ajan rauhallisemmin.
Optimistilla on Vaarasen mukaan pelottavampaa. Hän hätääntyy, kun ei voi vain iloisesti sanoa, että kaikki järjestyy, kun vastassa on äkkiä epätietoisuus.
Luotto selviämiseen oli välillä koetuksella myös Soili Rautasella ja Ida Rantasella, joiden sapattivapaan korona typisti puoleen.
"Luotamme tuuriin"
Kun maailma alkoi maaliskuussa 2020 sulkeutua, ympäri palloa oli pessimistejä ja optimisteja yrittämässä reissultaan takaisin kotiin.
Heli Vaarasen teorian mukaan pessimisti todennäköisesti selvisi vähemmällä stressillä, kun lennot peruuntuivat yksi toisensa jälkeen.
Pessimisti oli siihen jo varautunut.
Kolmikymppiset Soili Rautanen ja Ida Rantanen eivät stressanneet, kun lähtivät vuoden reissulle Australiaan elokuun lopussa 2019.
Lukuisten matkojen karaisema pariskunta uskoi, että puhelimen varastamisesta, ruokamyrkytyksestä tai muista vastoinkäymisistä kyllä selvittäisiin myös tällä kertaa.
Rautanen otti matkavakuutuksen vain äitinsä painostuksesta.
Myös Rantanen myöntyi ja naputteli itselleen vakuutuksen vielä matkalla lentokentälle.
– Luotamme tuuriin. Olemme enemmän optimistisia heittäytyjiä kuin varmistelijoita!
Molemmat irtisanoutuivat unelmansa takia töistään. Sivutyönsä lopettamisen lisäksi Rautanen ajoi myös yrityksensä hiljaiselolle.
Uhraukset eivät tuntuneet liian suurilta, koska kyllähän tekevälle töitä löytyisi kotimaahan paluun jälkeen.
Silloin maailma ei tiennyt COVID19:sta vielä mitään.
"Yhtäkkiä tulee yllätys, joka voi olla kohtalokas"
Yksi varmistelee, toinen seikkailee. Silti ihmetyttää, miksi kukaan edes uskaltaisi ajatella lähtevänsä kauas maailmalle ilman matkavakuutusta.
Psykoterapeutti Heli Vaaranen puhuu länsimaisen ihmisen kaikkivoipaisuuden harhasta. Illuusiosta, että nykyihminen voi kontrolloida kaikkea.
– Kyllähän ihminen paljon voikin. Joissakin maailmankolkissa pystyy vaikuttamaan jopa syntyvän lapsen genetiikkaan ja sukupuoleen!
Sitten tulee pienen pieni virus, ja hajottaa ihmisen huolella rakentaman, täydellisyyttä tavoittelevan paketin, eikä jäljelle jää kuin mahdollisuus yrittää selvitä.
Rautasen ja Rantasen elämänfilosofiaan kuuluu elää liiemmin hötkyilemättä puoleen tai toiseen. Naiset ottavat päivän kerrallan sellaisena, kun se tulee iloineen ja vastoinkäymisineen.
Luonto pystyy kontrolloimaan elämää voimakkaammin kuin ihminen koskaan.
– On asioita, joita ei millään älyllä ja viisaudella pysty hallitsemaan. Yhtäkkiä tulee vain yllätys, joka voi olla kohtalokas, Heli Vaaranen miettii.
Luonto yritti niskalenkkiä Soili Rautasesta heti, kun armoton työmyyrä salli mielelleen ja kropalleen lomamoodin.
– Istuin Helsinki-Vantaalla koneeseen ja tunsin, kuinka kuume alkoi nousta ja flunssa iskeä.
34 tunnin menomatkasta sekä Qatarin ja Honkongin välilaskuista Rautanen muistaa oikeastaan vain, miten kähisi särkynapin toisensa perään lentoemännältä ja yritti kestää.
"Emme tienneet, että virus lopettaisi reissumme"
Ida Rantasen Working holiday -työviisumi jumitti byrokratian rattaissa niin kauan, että kaksikon menomatkasta tuli myös taistelu aikaa vastaan.
Heidän oli nuorisoviisumin takia ehdittävä Australiaan ennen Rautasen 31-vuotissyntymäpäivää.
Täpärälle meni.
Myöhemmin tosin selvisi, että maahan oli tultava vuoden sisällä viisumiluvan saamisesta.
Kaikki vastoinkäymiset pyyhkiytyivät mielestä, kun ensimmäisinä Australian viikkoina sai keilata kookospähkinöillä mahtavien koralliriuttojen Magnetic Islandilla.
Ja upottaa varpaansa Whitehaven beachin perunajauhomaiseen hiekkaan, joka on niin hienoa, että sillä voi kiillottaa hopeaa.
Sapattivuotta pitävien oli tarkoitus matkustaa Australian itärannikkoa pohjoisesta etelää aina Melbourneen asti.
Toisin kävi. Matkareittiä kehystävillä vuorilla oli piirtynyt jatkuvasti taivasta vasten harmaita vanoja. Queenslandin osavaltion kaakkoisnurkassa Gold Coastissa pensaspalojen savu tuntui jo hengitysilmassa asti.
Kaksikko oli paiskinut kaupungissa töitä marraskuusta alkaen.
Rautanen värkkäili maahantuontiliikkeessä lasisiin joulupalloihin asiakkaiden haluamia tekstejä. Rantanen painoi duunia ravintolassa, jossa nahkahousuinen harmonikansoittaja loihti pikkujoulukautta juhlivalle yleisölle saksalaistunnelmaa.
Tiskin tippipurkki oli vaihtunut avustuskeräykseksi palomiehille ja muille vapaaehtoisille auttajille.
Australian viime vuosikymmenten tuhoisin maastopalojen sarja pisti matkasuunnitelmat uusiksi. Esimerkiksi Sydney jäi kokematta.
– Siinä vaiheessa emme vielä tienneet, että seuraavaksi virus lopettaisi koko reissumme, naiset kertovat.
Koronasta jo puhuttiin. Rantanen muistelee, että käsidesit ilmestyivät hänen työpaikalleen saksalaisravintolaan tammikuussa 2020.
– Asia tuntui kuitenkin kaukaiselta, koska ihmiset elivät kuten ennenkin, Rantanen toteaa.
"Emme riidelleet koko ajan"
Korona pisti kertaheitolla maailmaa uuteen järjestykseen maaliskuussa 2020, kun valtio toisensa perään alkoi sulkea rajojaan.
Rautanen ja Rantanen havahtuivat tilanteeseen airbnb-majoituksessa Uuden-Seelannin suurimmassa kaupungissa Aucklandissa.
Kaksikko oli palkinnut itsensä joulupallo- ja ravintolauurastuksesta viiden viikon Uuden-Seelannin-reissulla.
Tarkoituksena oli käydä vielä saaren pohjoiskärjessä ja lentää takaisin Australiaan 24. maaliskuuta.
Airbnb:ssä naiset seurasivat, kun hermostunut itävaltalaispariskunta etsi kuumeisesti lentoja rajat sulkeneeseen kotimaahansa.
Ida Rantanen muistaa syvän hämmennyksen tunteen, joka tulvi mieleen, kun korona pääsi yllättämään.
Uudessa-Seelannissa tilanteen vakavuus ei vielä näkynyt ihmisten arjessa. Tartunnatkin olivat edelleen yhden käden sormilla laskettavissa.
Itävaltalaisten huoli herätti kaksikon toimimaan.
Alkoi episodi, jossa oli taisteltava aikaa ja rajojen sulkeutumista vastaan. Henkinen kantti oli kovilla, kun juuri varatuksi saatu lento oli seuraavassa klikkauksessa jo peruutettu.
Tuntikausien roikkuminen netissä väsytti fyysisesti ja henkisesti. Eniten pänni se, ettei mistään saanut vastauksia. Puhelin tuuttasi turhaan, eivätkä lentoyhtiöt vastanneet sähköposteihinkaan.
Turhautuminen purkaantui riitelynä. Jopa viilipytty Rantanen hermostui.
– Emme me kuitenkaan koko ajan riidelleet, Ida naurahtaa.
"Olin varma, että stressi nostaisi kuumeen"
Pakko on hyvä selviämisen motivaattori. Näin asiaa kuvaa myös psykoterapeutti Heli Vaaranen.
Kun ollaan riittävän tiukassa paikassa, tulee vaihde päälle, että nyt tehdään. Persoonalliset piirteet vaikuttavat siihen, herääkö halu taistella vai luovuttaa.
Rautanen ja Rantanen kertovat vatvoneensa kolme päivää ennen kuin päättivät lentää jo aikaisemmin ostetuilla lipuilla takaisin Australiaan. Maan vaatima 14 vuorokauden karanteeniasunto oli jo löytynyt helposti sosiaalisen median kautta.
Samana iltana Australia päätti sulkea rajansa vuorokauden kuluessa. Kaksikko yritti turhaan ostaa uusia lentolippuja.
– Pelko ei iskenyt kertaakaan. Ajattelimme, että jäämme Uuteen-Seelantiin tuttujemme nurkkiin, jos emme pääse lähtemään enää Suomeenkaan.
Viiden tunnin etsimisen jälkeen naisilla oli liput reitille Tahiti-Los Angeles- Lontoo-Helsinki.
– Päätimme lähteä, vaikka yhtäkkiä USA-Lontoo-osuus näytti peruuntuneen.
Rautanen muistelee, miten jännitti lähes henkeään pidätellen, kun Uudessa-Seelannissa ja Tahitilla mitattiin kentällä matkustajien ruumiinlämpö.
– Olin aivan varma, että juuri sillä hetkellä stressi nostattaisi kuumeen ja jäisin kentälle, mutta ei. Koronatartuntaa emme kumpikaan pelänneet.
Suojaa, ravintoa ja turvaa läheisille sekä itselle
Rautanen ja Rantanen pääsivät tuntikausien epätoivoisen odottelun jälkeen Yhdysvalloista Lontooseen ja lopulta Suomeen. Molempien kotijoukot saivat hengähtää helpotuksesta.
Pariskunnan fiilikset olivat kaksijakoiset. Helpottuneet kyllä, mutta toisaalta olo tuntui täysin epätodelliselta.
Vuoden reissu kutistui seitsemäksi kuukaudeksi ja päättyi Etelä-Pohjanmaalle.
Pettymys iski parin päivän kuluttua. Sitä kuitenkin lievensi tieto, ettei reissun peruuntuminen johtunut omasta töppäilystä, vaan tilanteesta, johon itse ei voinut mitenkään vaikuttaa.
Karanteeni Rautasen lapsuuskodissa Jalasjärvellä on nyt ohi. Kumpikaan naisista ei ole sairastunut koronaan.
– Äidin ja isän kanssa ei ainakaan vielä ole mennyt hermot. Toivottavasti ei heilläkään meihin, Rautanen nauraa.
Väestöliiton johtava asiantuntija, psykoterapeutti Heli Vaaranen puhuu perheiden paluusta alkujuurille.
– Ainakin osassa kodeissa näkyy jo nyt, että ihmiset palaavat perusasioihin eli antavat suojaa, ravintoa ja turvaa läheisilleen sekä itselleen. Siitä viestii myös koteihin levinnyt leivontainto.
Vaaranen uskoo, että elämän lopulta palatessa normaaliin uomiinsa, korona-aika jättää ihmisten yksityiselämään jäljen.
– Kulutus on ollut keskeinen arvo länsimaissa mutta uskon, että arvoihin on tulossa muutos., hän ennustaa.
Jalasjärvellä koko poppoo lähti viimeisenä karanteenipäivänä tyhjään pulkkamäkeen.
– On mukavaa, kun kerrankin on kunnolla aikaa olla kaikki yhdessä, Rautanen miettii.