Koronan tyhjentämä Esplanadin puisto kulkee suorana Helsingin keskustasta Kauppatorille. Lehdettömät lehmukset sojottavat kohti häikäisevän sinistä taivasta.
Jos nyt olisi kevät 1800-luvun lopulla tässä kuhisisi Helsingin ydin. Kauppatori olisi paitsi elintarvikekaupan keskus myös vilkkaan laivaliikenteen satama. Espan laidalla olisi asuintaloja pankkeja ja liikehuoneistoja. Kappelissa siemailtaisiin teetä ja Kämpissä jotain väkevämpää paksun sikarinsavun verhossa.
– Ruotsalainen normaalilyseo oli aluksi tässä kulmilla sekin, kertoo tietokirjailija Viljami Puustinen.
Puustisen isänpuoleisen suvun tarina kietoutuu Espan ympärille. Kymmenvuotias Axel Gallén ja pari vuotta vanhempi isoveli Uno lähetettiin Helsinkiin käymään koulua. Koti Jaatsin tilalla Tyrväällä, ärhäkät kotiopettajat ja perheen turva jäivät taakse. Uusi koti oli Ratakadulla nykyisen Mannerheimintien toisella puolen.
– Gallénit olivat maalaispoikia. Heidän piti ottaa paikkansa ruotsinkielisen normaalilyseon poikajoukossa vaikka sitten nyrkkejä heiluttaen, Viljami Puustinen kertoo.
Puustisen vastajulkaistu kirja Veljekset Gallén (Like) kertoo Akselin ja Unon varttumisesta 1800-luvun lopun Helsingissä sekä miesten myöhemmistä vaiheista eri puolilla Suomea ja maailmaa.
Axel Gallén muutti nimensä myöhemmin Akseli Gallen-Kallelaksi.
Uno Gallén oli Viljami Puustisen isoäidin isä. Mies tuntui silti olevan yhtä mysteeriä. Puustinen tiesi, että isän kellarissa on säilössä Unon kirjeenvaihtoa matriarkka Mathilda Gallénin, ystävä Adolf Neoviuksen ja tytär May “Lullan” Gallénin välillä. Kotoa löytyi myös isoisän kirjoittama muistelmakirjanen. Viljami Puustinen on toimittaja ja tietokirjailija. Mysteerin oli aika avautua.
Musiikkiopinnot tyssäävät
Gallénin veljeksiltä ei puuttunut älyä eikä lahjakkuutta. Kotona Jaatsissa luettiin, piirrettiin ja musisoitiin. Axelin lahjakkuus kuvantakijänä puski esiin jo varhain. Uno soitti viulua mallikkaasti.
Axel lopetti koulunkäyntinsä jo 16-vuotiaana ja haki leskeksi jääneen äitinsä suostumuksella Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun.
Uno jatkoi ylioppilaaksi asti ja sai äidiltä rahat Helsingin musiikkiopistoon viulua soittamaan.
Musiikkiopiston toisen lukuvuoden kanssa tuli kuitenkin ongelmia. Gallénia ei pidetty tarpeeksi vähävaraisena stipendin saajaksi, eikä perheeltä sillä hetkellä liiennyt rahaa lukukausimaksuun.
Sen sijaan Gallénin poikien ystävä muuan Johan Christian Sibelius sai musiikkiopistolta vapaaoppilaspaikan.
– Ei hänkään mitenkään vähävarainen ollut, mutta niin huikaisevan lahjakas, että musiikkiopisto antoi lopulta hänen opiskella ilmaiseksi.
- Uno taisi suivaantua siitä, ettei perheeltä liiennyt rahaa hänen opintoihinsa. Ehkä tilanne vain oli sellainen, ettei rahaa ollut, mutta varmasti se on tuntunut epäoikeudenmukaiselta. Axel tuntuu olleen äidin suosikki, Puustinen kertoo.
Uno liittyi armeijaan. Koti oli tuossa vaiheessa Kolmikulmassa, joten kovin kauas ei Uno joutunut lähtemään, vain Kaartinkaupunkiin muutaman korttelin päähän.
Nuori mies jatkoi musisointia harrastepohjalta, jätti pian armeijan ja ryhtyi yrittäjäksi.
Rakastuminen Tukholmassa
Helsingfors Expressbyrå toimitti paketteja, kirjeitä ja sähkösanomia. Uno Gallén oli oppinut sähköttämään Venäjällä, jossa hän viipyi koulun jälkeen kun tie muusikoksi näytti nousevan pystyyn.
Bisnekset sujuivat tahmeasti varsinkin, kun herra toimistonjohtaja jumahti kuukausiksi Tukholmaan. Siellä hänen aikansa kului tietyn neiti Thörnbergin kosiskeluun.
Ellen Thörnberg oli omanarvontuntoinen tahtonainen.
– Hän oli varmasti myös hyvin tietoinen naisten oikeuksista ja uusista ajatuksista sen suhteen, Puustinen sanoo.
– Tukholmassa tätä debattia käytiin. Siellä oli nähty tuoreeltaan norjalaisen Henrik Ibsenin aviovaimon asemaa kritisoiva Nukkekoti-näytelmä. Thörnbergin isä oli lehtimies ja varmasti noista asioista puhuttiin heillä kotona.
Ellen ja Uno avioituivat Helsingissä huhtikuussa 1890. Kummankaan vanhemmat, Unon äiti ja Ellenin isä, eivät olleet paikalla.
Ellen otettiin sukuun ristiriitaisin tuntein. Esikoistaan kohtaan ankara Mathilda-äiti ei hyväksynyt Ellenin väitettyä kylmyyttä. Myös rahankäytöstä supistiin.
– Unon yritys ei ollut mikään kultakaivos. Silti pariskunnan nähtiin istuvan usein Kaivohuoneella tai Kappelissa Espan laidalla, Puustinen kertoo.
Ellen halusi asuntoon kauniit huonekalut ja itselleen vaatteita ja tarvikkeita kauneudenhoitoon. Uno Gallén hankki kaiken, mitä nuorikko pyysi.
Perhe-elämää Pietarissa
Axel-veli oli käynyt opiskelemassa ja luomassa taiteilijan uraa Pariisissa. Mutta naimisiinmenosta hänkin haaveili. Axel Gallénin mielitietty oli ruotsinkielisen, mutta suomenmielisen, Slöörin perheen tytär Mary.
Slöörin perheen kautta molemmat Gallénin pojat tutustuivat suomen kansan kulttuuriin ja Kalevalan taruihin. Kalevalasta tuli Axelille ehtymätön taiteen inspiraation lähde. Axel ja Mary avioituivat vuonna 1890 Unon ja Ellenin tapaan.
Mary Gallén synnytti pariskunnalle lapsen vuoden päästä häistä. Uno ja Ellen saivat kaksosensa myöhemmin, seitsemän aviovuoden jälkeen. Vain toinen kaksosista jäi henkiin, pieni May eli "Lullan".
Perhe asui tuolloin Pietarissa. Uno Gallénin yritys oli mennyt konkurssiin. Hän työskenteli prokuristina, yhtiön edustajana, Kauppahuone Anton Lindebergin palveluksessa. Huhuttiin, että Ellen lähti Pietariin vastahakoisesti ja ettei hän viihtynyt siellä.
Pariskunnan keskinäisiä välejä kiristi myös se, että perhetuttava Adolf Neovius oli hullaantunut Elleniin. Adolf oli porvoolainen pappi, naimisissa ja pienten tyttöjen isä. Ellen oli silti pyyhkäissyt häneltä jalat alta, sille ei voinut mitään.
– Myös Neovius oli helisemässä Ellenin kanssa. Ellen pyöritti ukkoja oman päänsä mukaan, Puustinen sanoo.
Mitä tylymmin rouva Gallén Neoviusta kohteli, sitä kiihkeämmäksi kävivät kirjeet ja kosiskelut.
Vuonna 1898 Axel oli matkalla Italiaan opiskelemaan freskojen maalaamista matkaseuranaan Mary-vaimo ja perheen kuopus, pieni Kirsti.
Matkan varrella Pietarissa veljekset Gallén kohtasivat viimeistä kertaa. Ainakaan Viljami Puustinen ei ole löytänyt mitään merkkiä siitä, että heidän tiensä olisivat ristenneet enää myöhemmin.
Merten taakse vapaamuurariksi
Uno soitti ja rakensi soittimia. Hän lauloi kuoroissa ja oppi Pietarissa nauttimaan pappien resitoinnista ortodoksijumalanpalveluksissa. Elämä muuttui hankalammaksi, kun Venäjän poliittinen tilanne kuumeni vuosituhannen vaihteessa eivätkä Unon työasiatkaan luistaneet.
Kun Gallénille tarjottiin työpaikkaa valtameren takaa New Yorkista, tarjoukseen oli helppo tarttua. Ellen tosin ilmoitti, ettei lähde epävarmoihin oloihin lapsen kanssa.
Uno ei tavannut heitäkään enää koskaan. Hän katkaisi elatusrahan, kun vaimoa ei kuulunut uudelle mantereelle. Ellen anoi avioeroa, joka astui voimaan marraskuussa 1905. Ellen avioitui heti avioeron jälkeen ihailijansa Adolf Neoviuksen kanssa. Tämä oli jäänyt leskeksi ja oli vapaa mies.
Uno ei mennyt uudelleen naimisiin. Hän viihtyi New Yorkissa, musisoi, rakensi soittimia ja liittyi Vapaamuurareihin.
Vapaamuurarijärjestö toimi monelle Yhdysvalloissa liike-elämän palveluksessa työskentelevälle miehelle eräänlaisena ammattiyhdistysliikkeen korvikkeena. Verkoston jäsenet pitivät huolta toisistaan.
Uno Gallénille myös vapaamuurareiden huolella toteutetut rituaalit olivat mieleen. Hän eteni asteelta toiselle ja pääsi ovenvartijan virkaan, jossa vastaanotetaan uudet jäsenet ja huolehditaan rituaalien rekvisiitasta. Soitinten rakentaminen oli opettanut esineiden huolellista käsittelyä ja korjaamista. Vapaamuurareilla oli myös oma huvijaostonsa, johon hän liittyi. Gallén lauloi, soitti saksofonia ja viulua.
– Hänen muusikonuransa pääsi oikeastaan käyntiin vasta Yhdysvalloissa.
– Hän kirjoitti äidilleen ja kertoi miten monessa ei kokoonpanossa hän oli esiintynyt ja missä nämä olivat kierrelleet, Puustinen kertoo.
Yhteys Suomeen hiipui. Kaipaus yhteyteen tyttären kanssa huokuu Suomeen saapuneista kirjeistä. Olosuhteet tapaamiselle eivät kuitenkaan olleet otolliset. Matka valtameren yli oli pitkä, kallis, jopa vaarallinen. Poliittiset kärhämät Euroopassa kiihtyvät ja 1914 puhkesi ensimmäinen maailmansota. Sen jälkeen laivamatkailusta tuli entistä riskialttiimpaa ja kirjeetkin lakkasivat kulkemasta.
Joulukuussa 1918 Uno Gallén sairasteli. Keuhkoputkentulehdus vei hänet sairaalaan. Vuoden vaihteen jälkeen tammikuun lopulla naapurit löysivät hänet kuolleena kotoaan.
Puustinen pyyhkäisee pipon päästään ja istahtaa penkille Esplanadin puistossa. Jollain näistä penkeistä poseerasi valokuvaajalle myös keikarimaisesti pukeutunut Uno Gallén silinteri päässään. Tuolloin Espalla vilisi ihmisiä ja hevosvaunut kolistelivat sekä pohjoista että eteläistä puolta pitkin. Nyt ihmiset ovat kaikonneet ruutujensa taa. Yksinäinen juomatölkki pyörii tuulessa.