Entisten urheilusuuruuksien uria on tapana muistella silloin, kun he täyttävät pyöreitä. Kaksinkertainen ralliautoilun maailmanmestari Carlos Sainz ei ole kuitenkaan pelkästään entinen suuruus, vaan yhä aktiivinen autourheilija. "Matadoori" kun voitti tammikuussa taas kerran legendaarisen Dakar-rallin.
Sainzin elämän matkamittari kääntyi sunnuntaina lukuun 58. Merkkipäivä innoitti Sainzin pojan kirjoittamaan kauniin ylistyskirjeen isälleen. Poika, viime kaudella F1-sarjassa kuudenneksi yltänyt Carlos Sainz, 25, kuvailee sarjan verkkosivuilla julkaistussa kirjoituksessa isäänsä sankarikseen, kuinkas muutenkaan.
Isän merkitys pojan uralle on tietenkin ollut valtava, onhan Isä-Carlos on ollut pojalleen niin roolimalli kuin managerikin.
Rallin sijaan poika rakastui formuloihin. Tämä tapahtui 10-vuotiaana vuonna 2005, kun isä vei hänet katsomaan Espanjan GP:tä ja tapaamaan maailmanmestaruuden samalla kaudella voittanutta Fernando Alonsoa.
Ralliauton rattiin poika pääsi "vasta" 16-vuotiaana. Perheen paremmuudesta ralliteillä ei ole kuitenkaan koskaan saatu selvyyttä, sillä äiti-Reyes ei anna kaksikon kellottaa aikoja toisiaan vastaan. Ralli ei ole pojalle vain hauska harrastus, vaan hän kertoo ajamisesta olevan hyötyä myös leipätyön kannalta.
– Isä on aina uskonut vahvasti siihen, että on kannattavaa ajaa erilaisilla autoilla erilaisilla pinnoilla. Siitä on myös hyötyä F1-autoon hypätessä. Olen täysin samaa mieltä, Sainz kirjoittaa.
Kuluvan vuoden voitto Dakarissa oli isä-Sainzille jo uran kolmas ikonisessa aavikkokilpailussa. Hetki oli tärkeä myös pojalle.
– Soittelimme joka ilta. Ne olivat syvällisiä Dakar-keskusteluita! Puhuimme seuraavan lenkin strategiasta ja analysoimme kuluneen päivän väliaikoja, hän kirjoittaa.
Kirjoituksessaan Sainz kuvaa, kuinka isä-Carlos valmistautuu edelleen erityisellä tarkkuudella 12 päivää kestävään rypistykseen elämällä kuin kuka tahansa huippu-urheilija.
– 25-vuotiaana urheilijana oli todella inspiroivaa seurata, kuinka 57-vuotias isäni ajoi yhä huipputasolla. Hän ajaa, koska hän nauttii sitä. Se on hänen intohimonsa.
– Hän on sankarini. Olen todella onnekas, kun voin kutsua häntä isäkseni. Hyvää syntymäpäivää Matadoori, Sainz päättää kirjoituksensa.
Carlos Sainz on inspiroinut poikansa lisäksi myös lukuisia muita moottoriurheilijoita, myös Suomessa. Vaikka Sainz ei itse pyöreitä täytäkään, on täyttää yksi hänen suurimmista saavutuksistaan tänä vuonna 30 vuotta.
30 vuotta rajoja rikkoneista suorituksista
Sainzilla on aina ollut erityinen suhde suomalaisiin. Hänet muistetaan tietenkin niin Juha Kankkusen kuin Tommi Mäkisen vastustajana kiihkeissä rallin maailmanmestaruuskamppailuissa. Ralliautoiluun vihkiytymättömillekin Sainz on tuttu ainakin Carloksena, joka ei jaksanut työntää autoaan maaliin. Sainzin poikkeuksellinen epäonni kun sai aikaan suomalaisen urheiluhistorian kuuluisimman puhelun.
Sainz olisikin varmasti voittanut hieman paremmalla onnella maailmanmestaruuden useammin kuin kahdesti. Titteleiden määrä ei kuitenkaan määritä Sainzin uraa. Liki 200 MM-rallia ajanut espanjalainen kisasi lajin huipulla kolmella eri vuosikymmenellä.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta siitä, kun Sainz rikkoi rallimaailman rajoja monella rintamalla. Hänestä tuli nimittäin vuonna 1990 rallihistorian ensimmäinen espanjalainen maailmanmestari. Sainzin kauden kruununa voi kuitenkin pitää voittoa Jyväskylässä, sillä tuota ennen Suomessa olivat juhlineet voittoa vain kotimaiset tai ruotsalaiset kuljettajat.
Sainzin suorituksia on syytä arvostaa, sillä ennen vuotta 1990 ei ollut lainkaan itsestäänselvää, että Espanjasta noustaisiin huipulle moottoriurheilun nelipyöräisessä maailmassa. Rallipäättäjille Sainzin piti todistaa työn ja tuskan kautta, että hän on varteenotettava kuljettaja kaikilla alustoilla.
Mielikuvilla oli nimittäin merkitystä 1980-luvulla. Espanjassa ajettiin kansallisessa sarjassa lähinnä asfaltilla, eikä maasta ollut aiemmin tullut kuljettajaa, joka olisi osoittanut olevansa jotain muuta kuin spesialisti yhdellä alustalla. Sainzin oli osoitettava, että hän on.
Mestaruusvuosi 1990 oli Sainzille vasta uran ensimmäinen täysi kausi MM-sarjassa. Sainz kaappasi tittelin täysin ylivoimaisesti, sillä toiseksi sijoittunut Didier Auriol jäi espanjalaisesta 45 pistettä. Osakilpailuvoittoihin hän ylsi nimenomaan soralla, sillä Jyväskylän lisäksi Sainz ajoi ykköseksi myös Kreikassa, Uudessa-Seelannissa ja Walesissa.
Voittamalla Jyväskylässä Sainz raivasi elintilaa myös muille ei-pohjoismaalaisille kuljettajille. Hän kun menestyi Keski-Suomen sorateillä aikakaudella, jolloin kaikki huippunimet eivät edes uskaltaneet ajaa suomalaisia vastaan näiden kotitantereella.
– Jyväskylä oli minulle erityinen. Halusin voittaa sen, ja onneksi niin myös tein. Olin aina nopea Suomessa. Pidin kovasta vauhdista, ja se tunne – se tuli nopeasti ja luonnollisesti. Salaisuuteni siis oli, että nautin aina ajamisesta Suomessa, Sainz kuvaili Suomen MM-rallin järjestäjien haastattelussa vuonna 2018.
Ei ihme, että Sainzista tuli suomalaisille niin rakas kilpakumppani. Jyväskylässä hän ei enää voittanut uudestaan, mutta palkintokorokkeelle Sainz nousi kaikkiaan kuusi kertaa. Ikä ei syönyt Sainzin vauhtia, sillä hän ylsi Suomessa kolmanneksi vielä MM-sarjan jäähyväiskaudellaan 2004 – 42-vuotiaana.
Tuo vuosi oli muuten tärkeä myös pojalle. Isä ei ollut pitänyt töistään meteliä kotona. Poika ymmärsikin vasta tuona vuonna, miten suuri merkitys isän ralliurallaan oli espanjalaisille.
– Vuosi oli 2004 ja Madridin keskustan kadut olivat suljettuna. "Joku" pyöritti hulluja donitseja keskellä katua Citroen Xsara WRC:llä tuhansien katsojien ympäröimänä. Oli pysättävää kuulla niin monen ihmisen huutavan hänen nimeään. Siitä päivästä alkaen aloin selvittää kaiken, mikä selvitettävissä oli hänen urastaan, Sainz kuvailee.
Lue myös:
Brittiläinen F1-legenda Stirling Moss on kuollut