Ismo Vänskä vilkaisi vielä kerran kirjan viimeistä pistettä ja sulki kannen.
Takana oli 17 000 sivua suomalaista elämänmaisemaa lähes yhdeltä istumalta. Vänskän silmien läpi oli kulkenut valtava suururakka, Kalle Päätalon kirjoittama 26-osainen Iijoki-sarja.
– Oli kyllä aika tyhjä olo, kertoo Vänskä.
Koko Iijoki-sarjan lukemiseen kuluu ahkerallakin lukijalla helposti ainakin vuosi. Ismo Vänskällä urakka kesti alle kolme kuukautta, tarkalleen 89 vuorokautta.
– Aloitin 3.1.2020 ja lopetin 31.3.2020 tasan kello 23.15, kertoo Vänskä.
Lukutahti oli kaksi tai kolme kirjaa viikossa. Käytännössä kaikki viikonloput yötä myöten.
– Perhekin oli välillä sitä mieltä, että eikö tuo jo riittäisi.
Yhtään Päätalon romaania Ismo Vänskällä ei tuolloin ollut omanaan kirjahyllyssään, eikä ole vieläkään. Kaikki 26 osaa löytyivät Imatran kirjastosta.
– Huomasin, että siellä taisi minun lisäkseni olla pari muutakin, joilla oli sama urakka käynnissä, pohtii Vänskä.
Vaikka takana on nopea ja millä tahansa mittarilla mitattuna hurja suoritus, ei Ismo Vänskä tunnustaudu edes erityisen ahkeraksi lukijaksi. Jostain syystä Iijoki-sarja alkoi viime syksynä tunkeutua hänen elämäänsä, ja siihen oli siihen pakko tarttua.
– Lankomies oli lukenut Iijoki-sarjan. Sitten yksi minun oppilaanikertoi lukevansa sitä. Ja samaan aikaan vielä jossain lehdessä oli juttu Iijoki-sarjasta. Minä ajattelin, että tämä tulee nyt koko ajan minua vastaan, niin ehkä tämä on syytä aloittaa.
Niinpä hän kävi hakemassa kirjastosta sarjan ensimmäiset kirjat, laittoi takkaan tulet ja asettui omakotitalonsa takkahuoneen sohvalle.
Epätoivo
Heti ensimmäisten sivujen jälkeen Ismo Vänskä oli täysin varma, ettei hän tule ikinä lukemaan sarjaa kokonaan.
– Tuntui niin uskomattomalta, että pitäisi lukea 26 osaa, ja se ensimmäinen kirjakin oli aivan järkyttävän paksu. Ajattelin, että korkeintaan katson vähän alkua, että millainen se on.
Ismo Vänskälle kävi kuitenkin samalla tavalla kuin tuhansille suomalaisille ennen häntä. Kalle Päätalon teksti imaisi mukaansa.
Vänskä kertoo, miten Iijoki-sarja alkaa 1900-luvun alkupuolelta. Kirjojen sivuilla kuvatut tapahtumat Päätalo linkittää Vänskän mielestä taitavasti vallitsevaan aikakauteen.
Suomen lähihistoria avautui hänelle aivan uudella tavalla.
Mieleen jäi erityisesti huumori. Iijoki-sarjassa on itseironiaa ja hauskoja hahmoja, joista suuri osa on mukana koko sarjan ajan.
– Nauroin useita kertoja. Päätalo osaa kertoa hauskoja juttuja hauskalla tavalla, sanoo Vänskä.
Nykyajan tosi-TV:tä
Kalle Päätalon (1919-2000) Iijoki-sarja kertoo Kalle Päätalon elämästä. Alkujaan siihen piti tulla vain muutama osa, mutta pikkutarkan kuvailun ansiosta se paisui 26-osaiseksi kaunokirjalliseksi omaelämäkerraksi.
Ensimmäinen osa, Huonemiehen poika, ilmestyi vuonna 1971. Sen suosio yllätti kustantaja Gummeruksen, joka joutui ottamaan siitä useita uusintapainoksia.
Uusi kirja ilmestyi aina isänpäivän kynnyksellä vuoteen 1995 saakka. Yleisön pyynnöstä Päätalo kirjoitti vielä vuonna 1998 sarjaan päätösosan Pölhökanto Iijoen törmässä.
Kaikkia sarjan teoksia on myyty yhteensä miljoonia kappaleita. Edes kustantaja ei osaa kertoa tarkkaa lukemaa. Painosmäärät eri osilla vaihtelevat kustantajan mukaan 76 000 ja 135 000 kappaleen välillä.
Filosofian tohtori, tietokirjailija Ritva Ylönen väitteli tohtoriksi vuonna 2013. Väitöskirjassaan hän pohti nimenomaan Kalle Päätalon Iijoki-sarjan suosiota ja sen samaa lukijapalautetta.
– Suosio perustuu kirjailijan taitoon kirjoittaa niin, että se vie mennessään, kertoo Ylönen.
Ylösen mukaan Päätalo kuvasi tapahtumat perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti. Lisäksi hän otti kerrontaan mukaan tunteet niin, että lukija solahtaa mukaan kerrontaan.
– Lukija ikään kuin muuttuu Kalleksi ja alkaa elää Kallen elämää. Tyyli on melkein sama kuin nykyajan tosi-TV-sarjoissa, sanoo Ylönen.
Ismo Vänskä kertoo oman lukukokemuksensa aikana kokeneensa aivan saman tunteen.
– Minulle kävi niin, että metsässä kävellessäni aloin ajatella asioita samalla tavalla kuin Päätalo oli kirjoissaan luontoa kuvannut.
Niin paljon tuttua
Iijoki-sarjassaan Kalle Päätalo käsittelee monille ihmisille tuttuja ja tavallisia elämän kriisejä, kuten syrjäytymistä, avioeroa, koulukiusaamista, uskottomuutta ja monia muita vaikeita asioita. Ritva Ylösen mukaan sarjan suosiota selittää varmasti myös, että niin moni lukija pystyy samaistumaan Kalle Päätalon elämän vaiheisiin.
– Elämä oli silloin ja nykyäänkin hektistä ja epävarmaa. Iijoki-sarja on tuki ja turvapaikka, johon lukija on voinut palata aina uudelleen ja uudelleen, sanoo Ylönen.
Erityinen ansio teossarjalle on Ylösen mukaan totuudellisuus – se, että teokset perustuvat Kalle Päätalon omiin kokemuksiin.
– Teos on hyvin autenttinen. Historialliselta romaanilta edellytetään, että tapahtumat joko ovat tapahtuneet tai ainakin olisivat voineet tapahtua. Se kriteeri kyllä Päätalon tapauksessa täyttyy, sanoo Ylönen.
Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa on lähes 2 000 eri henkilöä. Ylösen mukaan paria lukuun ottamatta he kaikki ovat todellisia elossa olleita tai edelleen eläviä henkilöitä.
Pohjaltakin voi nousta
Ismo Vänskän luku-urakan päättymisestä on nyt kulunut reilut kaksi viikkoa. Hänelle on jäänyt mieleen erityisesti Iijoki-sarjan voimaannuttava vaikutus. Päätalo on välillä hankalissa paikoissa ja suuressakin pulassa, mutta toivottoman syvästä suostakin voi päästä ylös ja nousta takaisin jaloilleen.
– On hyvin voimaannuttavaa huomata, että joku muukin on hölmöillyt elämässään, naurahtaa Vänskä.
Tietokirjailija Ritva Ylönen on Ismo Vänskän kanssa samaa mieltä. Ylösen mukaan Kalle Päätalo oli selviytyjä.
– Iijoki-sarja on tuhkimotarina siitä, miten köyhän kodin pojasta kasvaa menestyvä kirjailija. Se antaa elämänuskoa lukijoille, että kun Kalle on pärjännyt, niin kyllä mekin pärjäämme.
Tämän Ylönen todisti myös väitöskirjassaan. Sitä varten hän tutustui suureen määrään kirjeitä, joita lukijat olivat Kalle Päätalolle lähettäneet. Niissä paitsi iloittiin hienoista kirjoista, myös kiitettiin siitä, miten Iijoki-sarja on antanut uskoa elämään.
– Lukijat kokivat kirjat elämälle uskoa ja toivoa antaviksi ja että elämän voi saada hallintaan. He kokivat, että elämässä voi pärjätä ja että aina kannattaa yrittää.
Ylösen mukaan monet lukijat olivat niin syvällä Kalle Päätalon kirjoittamassa maailmassa, että kokivat Päätalon jopa läheiseksi ystäväksi, jolle pystyivät uskoutumaan.
– Koska Kalle Päätalo oli uskoutunut lukijalle, niin vastavuoroisesti lukijat halusivat kertoa omia elämänvaihteitaan kirjailijalle, sanoo Ylönen.
Kun Päätalo esimerkiksi kertoi 1930-luvun lamasta, oli se auttanut 1990-luvulla laman kourissa olevaa lukijaa selviytymään arjessa eteen päin.
– Jotkut kirjoittivat, miten olivat jo itsemurhaa hautomassa, mutta kirjojen lukemisen jälkeen tulivat toisiin aatoksiin, kertoo Ritva Ylönen.
Pidä aika mielessä
Iijoki-sarjan laajuus on tehnyt siitä myös kansainvälisestikin ainutlaatuisen. Tietokirjailija Ritva Ylönen uskoo, että Iijoki-sarja ei olisi tällainen ilmiö, jos se olisi jäänyt vain muutaman kirjan mittaiseksi – kuten Päätalo itse alun perin ajatteli.
Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa ei voi Ylösen mielestä lukea harppomalla. Silloin käy helposti niin, ettei pääse tarinaan mukaan ja kirja jää kesken.
– Edellytys siihen että Kalle Päätaloon samaistuu ja koukuttuu on, että lukee kirjat perusteellisesti.
Ismo Vänskä puolestaan kehottaa miettimään tarkasti, milloin luku-urakan aloittaa.
– Tuollainen kirjasarja on hieno matka, kannustan lukemaan, mutta aikaa pitää varata.
Päätalon kirjat eivät omana aikanaan juurikaan nauttineen kriitikoiden suosiota. Ismo Vänskä ymmärtää myös sen.
– Ei se suurta taidekirjallisuutta ole. Kyllä minä sen kritiikin ymmärrän. Mutta omalla tavallaan niissä on elämää, jota historiallisesti ajatellen on ollut tosi tärkeätä kertoa, sanoo Ismo Vänskä.