Vaatimattoman näköinen betonijalusta odottaa patsaanasentajia saksalaisessa Gelsenkirchenin pikkukaupungissa.
Jalkapallojoukkue Schalkesta tunnettu Gelsenkirchen on saanut kansainvälistä julkisuutta hankkeesta, jonka tavoitteena on pystyttää kaupunkiin läntisen Saksan ensimmäinen Leninin patsas.
Entisen Itä-Saksan puolella Leninin patsaita on ollut lukuisia, mutta rautaesiripun toiselta puolelta ne ovat ymmärrettävästi puuttuneet.
Patsashankkeen taustalla on Saksan marxilais-leninistinen puolue MLDP, jonka Gelsenkirchenissä sijaitsevan päämajan edustalle patsas on määrä pystyttää.
Kaupunki tosin on vastustanut patsasprojektia kiivaasti pitäen Leniniä sopimattomana hahmona muistettavaksi
"Kommunistijohtaja Lenin edustaa väkivaltaa, sortoa, terroria ja inhimillistä kärsimystä, kaikkea sitä, mitä demokraattinen Saksa vastustaa", kaupungin johto kirjoitti.
MLDP puolestaan perustelee patsashanketta sillä, että Lenin ja kommunismi ovat vastavoima Saksassa ja muualla Euroopassa vahvistuneelle äärioikeistolle.
Oikeus ratkaisi kiistan patsashankkeen eduksi eli laillista estettä Leninin patsaan pystyttämiseksi ei ole.
Betonijalusta nököttää silti yhä tänään, Leninin 150-vuotispäivänä tyhjänä.
Tshekeistä löytynyt, Neuvostoliitossa 1930-luvulla valmistettu parimetrinen metallipatsas piti paljastaa jo pari viikkoa sitten, mutta koronapandemia sotki suunnitelmat. Patsaan paljastuspäivä on nyt hämärän peitossa.
Kuka nyt Leniniä vihaisi?
Vladimir Iljitš Uljanov (1870–1924), vallankumousnimeltään Lenin, herättää yhä tunteita.
Viis siitä, että hänen elämäntyönsä, Neuvostoliitto ja sen kommunistinen järjestelmä, romahti jo sukupolvi sitten.
Vaikka monessa entisen itäblokin maassa on hankkiuduttu eroon kommunismin merkeistä, on Lenin yhä tiettävästi maailman suosituin patsaan malli, jos uskonnollisten henkilöiden tai hahmojen patsaita ei oteta lukuun.
Erityisen paljon Leninin patsaita on Venäjällä ja Valko-Venäjällä.
On puhetta pitävä Lenin. Istuva Lenin. Lenin lapsena. Maailman suurin Lenin. Maailman suurin Leninin pää.
On myös Lenin ystävineen, tosin Stalin siivottiin pois Hruštšovin aikaan. On Stalenin eli Stalinin ruumis, johon on vaihdettu Leninin pää. Lenin tsaarien aikaisella jalustalla. Lenin työläisten tai lasten keskellä. Lenin seisomassa maapallon päällä. Variaatioita riittää.
Vaikka Venäjällä talousjärjestelmä muuttui kommunismista kapitalismiin, ei suhde edeltäjävaltioon katkennut samalla tavalla kuin lokakuun vallankumouksen jälkeen, jolloin kaikki tsaarinvallasta muistuttanut siivottiin pois.
Putinin Venäjä näkee itsensä Neuvostoliiton perillisenä ja tämä heijastuu myös suhtautumisessa Leniniin.
Lenin makaa yhä kunniapaikalla mausoleumissaan Moskovan Punaisella torilla. Leninin patsaita on lähes kaikissa venäläiskaupungeissa, usein keskeisimmällä paikalla, Leninille omistetun aukion keskellä.
Jos Leninin patsas ehdittiin 90-luvun alun huumassa siirtää syrjään, on se usein palautettu sijoilleen.
Tunnettu venäläis-amerikkalainen journalisti Masha Gessen kertoo tapauksesta, jossa Moskovan keskustassa sijainnut pieni Leninin patsas tuhottiin.
Teko herätti lähinnä hämmennystä: kuka voisi haluta moista? Epäiltiin vandalismia tai Ukrainaa. Epäusko kiteytyi viralliseen selitykseen, jonka mukaan patsas oli todennäköisesti kaatunut tuulenpuuskassa.
Ukraina etsii identiteettiään
Niin. Ukraina. Entinen suuri neuvostotasavalta.
Nyky-Ukrainassa suhtautuminen Leniniin on täysin vastakkainen kuin Venäjällä.
Presidentti Petro Porošenko kielsi vuonna 2015 kaiken Leniniin tai kommunismiin viittaavan.
Leninin panna liittyy Ukrainan ja Venäjän suhteeseen. Maat ovat sotatilassa ja Kiovassa Lenin nähdään symbolina venäläisvallalle.
Leninin patsaisiin purkautui myös viha Porošenkon syrjäyttämää Venäjä-mielistä Viktor Janukovytšia kohtaan.
Lyhyessä ajassa Ukrainasta hävitettiin yhteensä 1 320 Leninin patsasta. Vain Tšernobylin ja Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan alueelle jäi Lenin-patsaita.
Samalla Ukrainaan syntyi 1 320 tyhjää jalustaa. Niiden täyttämisestä dekommunismilaki ei ohjeista.
Ukrainaan syntyi patsaspulma, jonka ytimessä on hahmottaa, mitä ukrainalaisuus on.
Joidenkin mielestä Ukrainan on päästävä irti Leninin otteesta ja korvattava hänet kansallisilla sankareilla. Muun muassa kiistanalainen nationalisti Stepan Bandera on saanut patsaansa. Myös vuoden 2014 kansannousun uhreille omistetut patsaat ovat korvanneet Leninin.
Leninin patsaan paikalle on pystytetty myös ristejä ja muita uskontoon viittaavia symboleja.
Kriitikot ovat varoitelleet, että käynnissä on yhden propagandan korvaaminen toisella.
Ongelmana on myös se, ettei patsaan vaihto välttämättä muuta paikan symboliarvoa ihmisten mielissä. Se on ja pysyy "paikkana, jossa Lenin oli". Joskus muistoa vahvistaa se, että patsaan jalustassa on yhä Leninin nimi, tai jälki siitä.
Lenin käynnisti patsaspropagandan
Sinänsä vallankumouksen yhteydessä tapahtuneet vanhan vallan symbolien tuhoamiset eivät ole Ukrainan, eivät edes Neuvostoliiton, keksintöjä. Jo muinaiset roomalaiset harrastivat monumenttien propagandaa.
Silti Leninillä oli vahva rooli Neuvostoliiton patsastehtailun käynnistämisessä. Lenin laati jo vuonna 1918 suunnitelman, kuinka patsaita voitaisiin hyödyntää uuden hallinnon ja sen ideologian juurruttamisessa.
Leninin suunnitelma oli kaksiosainen: kaikki tsaarinaikaan viittaava tuli tuhota ja korvata sosialismin sankareilla.
Galleriaan kelpuutettiin 66 henkilöä: Marx ja Engels tietenkin, myös roomalaiskapinallinen Spartacus ja Ranskan vallankumouksellinen Robespierre olivat arvattavissa. Mukana oli silti myös yllättävämpiä nimiä, kuten säveltäjä Frederik Chopin.
Alkuun patsasprojektissa oli mukana Venäjän johtavia avantgarde-taiteilijoita, eikä ollut suinkaan selviö, että patsaat toteutettaisiin sosialistisen realismin tyyliin.
Ehkä tunnetuin esimerkki on Vladimir Tatlinin ehdotus Kolmannen internationaalin muistomerkiksi. Utopistinen jättiläisrakennus ei koskaan toteutunut, mutta jo sen pelkät suunnitelmat jäivät osaksi modernin taiteen historiaa.
Todelliseen vauhtiin patsaspropaganda pääsi vuonna 1924, kun Lenin kuoli. Ensimmäinen hänelle omistettu patsas paljastettiin heti kuolemaa seuranneena päivänä.
Kaikki eivät olleet innoissaan Leninin palvonnasta. Hänen vaimonsa Nadežda Krupskaja sekä seuraajakandidaatit Trotski, Buharin ja Kamenev vastustivat Leninin balsamointia ja asettamista näytille.
Kävi kuitenkin niin, että asian päätti lopulta Stalin.
Niinpä Lenin-kultti kasvoi ennennäkemättömiin mittasuhteisiin ja maailma alkoi täyttyä Leninin patsaista. Suomeenkin niitä riitti kaksi, Kotkaan ja Turkuun.
Lue myös: