Tämä kaikki olisi voitu välttää.
Kahdeksan vuotta sitten julkaistiin The New York Timesissa synkkä varoitus ihmiskunnalle. Tartuntatautien määrä on kasvanut voimakkaasti vuosikymmenten ajan. Jos luonnon monimuotoisuutta ei suojella paremmin, ekosysteemit voivat romahtaa ja globaali epidemia päästä valloilleen.
Varoitus kävi toteen. Uusin koronavirus on tappanut jo yli sataviisikymmentätuhatta ihmistä ja pysäyttänyt maailman.
Epidemioiden määrän kasvuun on monia syitä. Uutisissa on kerrottu aasialaisista villieläinmarkkinoista, joissa virukset pääsevät helposti leviämään. Tutkijat painottavat, että tämä on vain jäävuoren huippu.
Luonnon köyhdyttäminen edesauttaa uusien tartuntatautien syntyä. Ihminen valtaa jatkuvasti maapallolta lisää alueita käyttöönsä ja tasapainoa suojelevia lajeja häviää. Luonnollista elintilaa tuhoutuu, mikä saattaa eläimet läheisempään kontaktiin ihmisten kanssa. Seurauksena taudit leviävät helpommin ihmisiin.
Luonnon tuhoa ja ruokaeläinten ala-arvoista kohtelua vastustamalla voidaan ennaltaehkäistä tulevaisuuden epidemioita.
Asiantuntijat varoittivat myös lääkeaineiden käytöstä lihan tehotuotannossa. Peräti 73 prosenttia antibiooteista käytetään tuotantoeläimiin. Uhkana on, että antibiootit menettävät tehonsa. Seuraukset voivat olla peruuttamattomat.
Luonnon tuhoa ja ruokaeläinten ala-arvoista kohtelua vastustamalla voidaan ennaltaehkäistä tulevaisuuden epidemioita. Mutta uhkien torjuminen ei enää riitä, vaan on varauduttava pahimpaan.
Nykyjärjestelmä on tuhovoimastaan huolimatta hauras, sillä yhteiskuntien kriisivalmius on heikko. Kovan kapitalismin Yhdysvalloissa kansalaiset maksavat hengellään keskushallinnon täydellisestä kyvyttömyydestä vastata epidemiaan. Eikä kyse ole vain presidentti Donald Trumpin epäpätevyydestä. Markkinoiden logiikalla toimiva terveydenhuolto ei vastaa kaikkien tarpeisiin, ainoastaan niiden, joilla on siihen varaa.
Kriisissä korvaamatonta julkista terveydenhuoltoa on rapautettu vuosikymmenten ajan.
Hyvinvointivaltionsa ansiosta Suomi on varautunut monia maita paremmin. Silti Suomessakin on jo pitkän aikaa otettu askelia väärään suuntaan.
Valmiutta virusepidemioiden varalle on heikennetty toistuvilla säästöohjelmilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta leikattiin pelkästään vuosina 2017-2018 lähes kymmenen miljoonaa euroa. Tartuntatautien seurantaan tarkoitettuja laboratorioita on suljettu ja satoja työntekijöitä on irtisanottu. Lisäksi kriisissä korvaamatonta julkista terveydenhuoltoa on rapautettu vuosikymmenten ajan.
Koronavirus on muistuttanut jälleen, miksi toimintakykyisiä valtioita tarvitaan. Arvovaltainen talouslehti Financial Times teki hiljaittain pääkirjoituksessaan merkittävän suunnanmuutoksen. Julkaisun mukaan viime vuosikymmenten politiikka on suosinut rikkaita ja lisännyt epävarmuutta. Kurssia on muutettava ja tuettava erityisesti niitä, joihin kriisi osuu koviten. On panostettava julkisiin palveluihin. Näin sijoitetaan yhteiseen turvallisuuteen.
Yrityksetkin huutavat kilvan valtiota apuun. Kuten vuorineuvos Jorma Eloranta ja yrittäjä Jare Tiihonen totesivat Helsingin Sanomissa: “Hyvinä aikoina on helppo moittia valtiota. Hädässä ymmärrämme valtion arvon.”
Valtion on siis otettava velkaa, jotta se voi taata kaikkien toimeentulon, panostaa ilmastopolitiikkaan ja pelastaa sosiaali- ja terveyspalveluilla lukemattomia ihmishenkiä.
Rikkaille ja suuryrityksille luodut miljardiluokan porsaanreiät on tukittava pikimmiten.
Onneksi tämän ei tarvitse johtaa leikkauslistoihin. Ensiksi, veropuoli on laitettava kuntoon. Rikkaille ja suuryrityksille luodut miljardiluokan porsaanreiät on tukittava pikimmiten.
Toiseksi, keskuspankin vetoapu on tärkeää. Esimerkiksi Iso-Britannia velkaantuu koronakriisin ajan Englannin keskuspankille eli itselleen. Tätä velkaa ei tarvitse maksaa pois. Euroopan ei kannata jäädä jumiin vanhentuneeseen talousajatteluun, jossa vain pankkien tukeminen on sallittua. Keskuspankki voi antaa rahaa myös suoraan kansalaisten käyttöön.
Koronavirus talttuu aikanaan, mutta maailmanlaajuinen kriisien aikakausi on vasta aluillaan. On karu tosiasia, että ilmastomuutoksen ja biodiversiteettikadon vaikutukset tulevat olemaan aivan toista mittaluokkaa.
Parhaiten tulevaan varaudutaan painamalla nykyisen kriisin perimmäiset opetukset hyvin mieleen. Eristäytymisen keskellä monelle meistä on metsässä kävellessä kirkastunut ajatus siitä, kuinka tärkeää on pitää huolta toisistamme ja kauniista luonnosta ympärillämme.
Ihmiskunnalla on kaikki tarvitsemamme tieto ja resurssit edessä olevien haasteiden voittamiseksi. Nyt meidän on ryhdyttävä käyttämään niitä.
Joona-Hermanni Mäkinen
Joona-Hermanni Mäkinen on Parecon Finlandin varapuheenjohtaja, tietokirjailija, peruskoulun etäopettaja ja kahden lapsen isä.
Kolumnista voi keskustella 24.4. klo 23:00 asti.