Kansallismuseossa työskentelevä Pepita Ehrnrooth-Jokinen tuntee 1900-luvun Hvitträskin kulttuurikodin historian kuin omat taskunsa. Hänen mukaansa Hvitträsk oli ilon ja rakkauden talo.
– Tällä on luotu paljon ja täällä on rakastettu ja oltu iloisia sekä laitettu hyvää ruokaa. Loja Saarinen oli tunnettu vieraanvaraisuudestaan.
Ehrnrooth-Jokisen lapsuudenkoti oli Tyriksen kartano Hvitträskin lähettyvillä. Eliel Saarinen perheineen kävi Tyriksessä kylässä ja myös toisinpäin kyläiltiin. Ehrnroth-Jokisen isoisä kenraali Gustaf Ehrnrooth kertoi suvun lapsille paljon tarinoita talon rakentaneesta kolmesta arkkitehdistä.
Arkkitehtikolmikko Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren suunnittelivat itselleen ja perheilleen erämaa-ateljeen ja asunnon Kirkkonummelle, Vitträsk-järven rannalle.
Elettiin 1900-luvun alkua ja kansallisromantiikan aikaa.
Eroja ja avioliittoja
15-vuotias Pepita Ehrnrooth kävi kysymässä Hvitträskistä kesätöitä. Tyttö sai haravan käteensä ja työskenteli puutarhassa kesän 1971. Myöhemmin hän pääsi viikonloppu-ja kesäoppaaksi, sitten vastaavaksi oppaaksi ja myöhemmin museonhoitajaksi.
Hvitträskissä vierähti kaiken kaikkiaan 43 vuotta.
Ei siis ihme, että Ehrnrooth-Jokinen tuntee Hvitträskin perinpohjin, kummituksia myöten. Sen muuten uskotaan olevan Eliel Saarisen ensimmäisen vaimon, Mathildan.
Vain kaksi vuotta Hvitträskin valmistumisen jälkeen arkkitehtitoimisto hajosi. Niin hajosivat myös avioliitot. Jos olisi eletty nykypäivää, Hvitträskin elämästä olisi revitty lööppejä.
Eliel ja Mathilda Saarinen erosivat. Samana päivänä kun Mathilda meni naimisiin Herman Geselliuksen kanssa, Eliel Saarinen avioitui Hermanin siskon, Lojan kanssa. Elettiin maaliskuuta 1904. Seuraavana vuonna Lindgrenin perhe muutti Helsinkiin.
Pisimpään –20 vuotta– Hvitträskissä asuivat juuri Eliel (1873-1959) ja Loja Saarinen (1879-1968.)
Monitaitoinen Loja Saarinen
Loja Saarinen oli paitsi Pariisista valmistunut kuvanveistäjä ja tekstiilitaiteilija myös talouskoulun käynyt napakka emäntä, joka sienesti, marjasti ja säilöi.
– Hvitträskissä kalastettiin paljon eli kalaa syötiin usein. Lojan lempikala oli kuha, Ehrnrooth-Jokinen kertoo.
Naapureilta Saariset ostivat riistaa ja porsaanlihaa. Tyypillisiä ruokia Hvitträskissä olivat piparjuuriliha, tilliliha ja silavapannukakku. Kasvikset tarjottiin usein kuorrutettuna. Esimerkiksi keitetty purjo kuorrutettiin valkokastikkeella ja juustolla ja viimeisteltiin uunissa.
Osa talon ruuista oli 1900-luvun alulle tyypillisiä, osa ei.
– Kala, riista ja gratinoidut vihannekset olivat aika tyypillisiä. Mutta Eliel Saarisen lempiruoka File Wellington oli vähän erikoisempi.
Filee Wellington oli kokonainen sisäfilee, jonka päälle oli levitetty maksapastejaa ja hienoksi leikattuja sieniä. Koko komeus käärittiin voitaikinaan, voideltiin munalla ja työnnettiin uuniin paistumaan.
Silliruisvoileipä tarjottiin Saaristen aikana aina snapsin kanssa.
Hvitträskissä oli keittäjä ja muutama apulainen, mutta Loja Saarinen teki myös paljon itse. Hänellä oli keittiöpuutarha. Marjat ja sienet haettiin lähimetsästä.
Vieraanvaraisessa talossa kävi paljon väkeä, muiden muassa Jean Sibelius ja Akseli Gallen-Kallela olivat vakiovieraita. Myös ulkomailta vierailtiin Hvitträskissä. Talossa kävivät myös venäläinen kirjailija Maksim Gorki ja itävaltalainen säveltäjä Gustav Mahler.
Kaunis ja kiireinen arki
On helppo kuvitella Saarisen perhe elämässä Hvitträskissä arkeaan: lapset Eero ja Pipsa vilistämässä portaikossa ja puutarhassa, isä Eliel työteliäänä ateljeessaan, Loja moninaisissa puuhissaan, milloin suunnittelemassa omia töitään tai johtamassa huushollin toimintaa. Talo ei tunnu museolta, perheen elämä on siellä edelleen väkevästi läsnä.
Aamiainen syötiin yläkerran niin sanotussa kukkahuoneessa. Huoneeseen paistoi aamuaurinko.
Mitä perhe mahtoi syödä aamiaiseksi?
– Luultavasti puuroa voisilmän kanssa, sanoo Ehrnrooth-Jokinen.
Kukkahuoneen ikkunalaudoilla Loja Saarinen kasvatti orkideoita ja kliivioita. Kaunista huonetta somistavat edelleen Eliel Saarisen suunnittelemat ruusutekstiilit.
Hvitträskissä tehtiin ahkerasti töitä.
– Jos oli oikein pitkä työpäivä, Loja Saarinen tuli ateljeehen tarjottimen kanssa, jolla oli hyviä voileipiä ja unkarilaista viiniä. Joskus Eliel oli hieman pettynyt, koska aina välillä tarjottimella oli hyviä voileipiä ja viinin asemasta viiliä.
Lojan mustikkapiirakkaa syödään edelleen Yhdysvalloissa
Perhe muutti Yhdysvaltoihin 1923. Saaristen omistuksessa ja kesäasuntona Hvitträsk oli aina vuoteen 1949.
Yhdysvalloissa Lojan kuuluisa murotaikinaan leivottu mustikkapiirakka oli erottamaton osa perheen joulupöytää – niin kuin on muuten tiettävästi edelleenkin Saaristen Yhdysvalloissa asuvilla jälkeläisillä.
Myös omenapiirakkaa Loja Saarinen teki usein. Sekin leivottiin murotaikinapohjalle ja päälle raastettiin omenaa.
Loja Saariselta ei valitettavasti jäänyt tarkkoja reseptejä.
Murotaikinaan leivottu mustikkapiirakka syntyi luultavasti suunnilleen tällä alla olevalla ohjeella:
Pohja:
100 gr voita tai margariinia
1/2 dl sokeria
1 muna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täyte:
n. 3 dl mustikoita
1 prk kermaviiliä
2 rkl sokeria
1 muna
2-3 tl vaniljasokeria
Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Tee taikina normaalin murutaikinan tapaan. Sekoita keskenään muut täyteaineet paitsi mustikat.
Levitä seos pohjan päälle, ripota mustikat päälle.
Paista noin puoli tuntia. Nauti vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.
Lue myös:
Langinkoskella Venäjän keisariperhe harrasti larppausta paljon ennen sen yleistymistä