Luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin säilyttäminen ei ole vaikeaa, monimutkaista eikä kallista. Näin sanoo Suomen ympäristökeskuksen Biodiversiteettikeskuksen johtaja Petri Ahlroth.
– Hyviä tekoja voi tehdä tekemättä mitään tai vain pienellä panoksella tai niin että se ei ole pois keneltäkään, hän sanoo.
Tästä huolimatta luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä on ollut vaikea pysäyttää tai sitä ei ole saatu pysäytettyä, ei Suomessa eikä muuallakaan maailmassa.
Valmistumassa olevan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) laajan tutkimuksen mukaan talouskasvu on tähän mennessä vääjäämättä tarkoittanut luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtyvää kasvua, eikä aineellisen hyvinvoinnin lisäämistä ole saatu kytkettyä irti luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä.
– Heikennämme omia ekosysteemejämme niin paljon, että lopulta oma elintasomme rupeaa siitä kärsimään, sanoo tutkimusta johtanut Ahlroth.
Pelkästään ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalojen toimet eivät raportin mukaan riitä luonnon monimuotoisuuden kehityssuunnan kääntämiseen.
Koska lähestulkoon kaikki taloudellinen toiminta perustuu luontoon ja vaikuttaa siihen, ei nykyistä tilannetta voida korjata ilman laajamittaista toimintatapojen muutosta, raportin kirjoittaneet tutkijat toteavat.
Toimenpiteillä ei kunnianhimoa ja vain vähän vaikutusta
Raportti luettelee madonlukuja Suomessa käytössä olevista 105:stä vakiintuneesta toimenpiteestä, joilla biodiversiteetin heikkenemistä on yritetty estää.
Yli kolmannes toimista on ollut sellaisia, joilla on vain vähän vaikutusta biodiversiteetin kehitykseen. Toimenpiteet eivät ole olleet kovin kunnianhimoisia, niiden rahoitus on ollut riittämätön tai ne on muotoiltu epämääräisiksi. Sen vuoksi niiden toteuttaminen ei ole vaatinut merkittävää panostusta juuri biodiversiteetin suojeluun.
Vain joka kymmenes toimenpide on selvästi parantanut tai säilyttänyt luonnon monimuotoisuutta. Yhteistä näille on konkreettisuus ja toteutuksen kestävä organisointi.
– Toteutetut toimet ovat olleet oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä. Mittakaavan kasvattaminen on ollut välttämätöntä, ja parhaillaan otettavat uudet askeleet ovat erittäin tarpeellisia, Ahlroth sanoo.
Lähes puolen toimenpiteistä arvioitiin johtaneen vähän paranevaan kehitykseen. Toimenpiteet eivät kuitenkaan yleensä olleet toteutuneet kokonaan tai niiden toteutus oli alkanut vasta kauden loppupuolella. Tällaisia ovat muiden muassa useimmat uhanalaisiin luontotyyppeihin ja lajeihin, seurantaan ja tutkimukseen sekä soihin ja kosteikkoihin liittyvät toimenpiteet.
Liian vähän rahaa eikä isollakaan rahalla suurta vaikutusta
Taloudelliset panostukset toimenpiteiden toteutukseen ovat raportin mukaan olleet pääosin riittämättömiä, jotta vaikutuksia olisi saatu aikaan.
Joihinkin toimiin rahaa on käytetty toisaalta paljonkin, 50‒100 miljoonaa euroa per toimenpide. Tällaisia ovat esimerkiksi suurpetovahingot, kansallinen metsäohjelma (nykyään kansallinen metsästrategia), vesienhoitosuunnitelmat ja uhanalaisten kalojen perimän vaaliminen.
Silti kaikilla näillä isoilla satsauksilla on ollut vain pieni vaikutus monimuotoisuuden kehitykseen. Syyt ovat moninaisia. Esimerkiksi suurpetovanhinkojen korvaaminen auttaa vain muutaman lajin sietämistä, eikä se ole johtanut uhanalaisten suurpetojen kannan kasvuun.
Suurimmat panostukset, yli 100 miljoonaa euroa, on kohdennettu muun muassa maatalouden ympäristötukeen ja metsiensuojeluohjelma METSOon. Paljon tukea saaneista ohjelmista useimman arvioitiin vaikuttaneen biodiversiteetin kehitykseen kohtalaisen paljon, ja niiden potentiaali katsottiin suureksi. Panostus on raportin mukaan osunut oikeisiin asioihin.
Maatalouden ympäristötuen (nyk. ympäristökorvausten) ja maatalouden vesiensuojelun osalta panokset eivät osuneet kohdilleen, koska vaikuttavuus oli vain pientä.
Yritykset ja metsätoimijat voisivat tehdä paljon
Lähes kolmasosalla tutkituista toimenpiteistä arvioitiin kuitenkin olevan suurta potentiaalia vaikuttaa luonnon monimuotoisuuden kehitykseen. Toimet ovat siis oikeansuuntaisia, mutta niiden pitäisi olla tehokkaampia tai niihin pitäisi laittaa tutkijoiden mukaan enemmän rahaa.
Esimerkiksi haitallisten tukien poistamisella ja yksityisen ja kolmannen sektorin kytkemisellä monimuotoisuustavoitteiden toteuttamiseen arvioidaan olevan suuri potentiaali parantaa tai säilyttää luonnon monimuotoisuutta. Toistaiseksi niiden vaikuttavuus on ollut pientä.
Myös kansallisella metsäohjelmalla arvioidaan olevan suuri potentiaali monimuotoisuuskehitykselle. Vaikka siihen on jo arvioidulla kaudellakin panostettu yli 50 miljoonaa euroa, sen toimet eivät ole kohdistuneet oikein tai eivät ole ehtineet vaikuttaa riittävästi.
Maankäyttö ratkaisee
Luonnon monimuotoisuus riippuu elinympäristöjen laajuudesta ja kunnosta. Siksi maankäyttö on tutkimuksen avainasemassa.
– Meidän täytyisi ohjata maankäyttöä sellaisille alueille, joissa biodiversiteetille koituu mahdollisimman vähän tappioita. Isoissa infrahankkeissa ja kaupunkisuunnittelussa voitaisiin enemmän ottaa huomioon ympäristöön liittyviä arvoja, Ahlroth sanoo.
Viime vuosikymmenten aikana joitakin elinympäristöjä heikentäviä toimia, kuten soiden ojituksia ja vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta, on vähennetty, mutta samaan aikaan esimerkiksi metsien hakkuut ovat nousseet uudelle tasolle puun kysynnän voimakkaan kasvun seurauksena.
– Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta olisi keskeistä, ettei mikään ihmistoimi saisi enää johtaa luonnon monimuotoisuuden lisäheikennyksiin. Luonnonympäristöjen hitaasti etenevästä, mutta jatkuvasta nakertamisesta tulisi päästä siihen, että maan- ja luonnonvarojen käyttö on vähintään neutraalia eikä se aiheuta luonnonympäristöjen nettohävikkiä. Jo pelkästään tätä periaatetta noudattamalla päästäisiin pitkälle, sanoo SYKEn tutkija Ari-Pekka Auvinen tutkimuksen tiedotteessa.
Vielä parempi tavoite olisi tutkimuksen mukaan nettopositiivinen vaikutus. Tällöin maankäytön ratkaisut lisäisivät monimuotoisuutta sen vähentämisen sijaan. Tähän voidaan päästä muun muassa ekologisen kompensaation ja erilaisten luontopohjaisten ratkaisujen, kuten vesien- ja tulvasuojelukosteikkojen keinoin.
Miten siirrytään ekologisesti kestävään yhteiskuntaan? – Tarvitaan rakennemuutos
Tuoreen raportin mukaan Suomella on tällä vuosikymmenellä ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus muuttaa merkittävästi luonnon köyhtymisen kehityssuuntaa.
Viimeksi kuluneen 25 vuoden aikana on löydetty monia uusia keinoja luonnon tilan parantamiseksi. Yhteiskunnalta luonnon tilan heikkenemisen pysäyttäminen vaatii vahvan sitoutumisen sekä kaikkia yhteiskunnan osia läpäisevän rakenteellisen muutoksen, raportissa todetaan.
– Lopulta on kyse poliittisesta tahdosta. Tahtoa ei ole vielä ollut tarpeeksi paljon.
Tästä eteenpäin päätavoitteena tulisi raportin mukaman olla siirtyminen ekologisesti kestävämpään yhteiskuntaan.
Biodiversiteettikeskuksen johtaja Ahlrothin mukaan jo nykyhallitus osoittaa tällä hetkellä rahaa monimuotoisuuden säilyttämiseen niin paljon, että on todennäköistä, että se alkaa pian näkymään positiivisina tuloksina.
– Heikentyneiden elinympäristöjen hoitoon on nyt pitkästä aikaa varoja. Ne ovat myös aktiivisia toimia, joilla samalla työllistetään ihmisiä. Nostan hirveästi hattua tälle hallitukselle ja hallitusohjelmalle.
Uhanalaisten luontotyyppien ja lajien säilymisen kannalta on tärkeää parantaa etenkin metsien, maatalousympäristöjen, soiden sekä sisävesien ja Itämeren tilaa, raportissa sanotaan.
Tulosten perusteella projektiryhmä suosittelee, että Suomen vuoden 2020 jälkeisen biodiversiteettistrategian päätavoitteena tulisi olla toimintaympäristön aiempaa laajempi rakenteellinen muutos.
Vihreän talouden tilinpitojärjestelmä
Rakenteellinen muutos pitää sisällään sekä luonnon monimuotoisuuden painoarvon kasvattamisen poikkileikkaavasti kaikilla hallinnonaloilla, että aiempaa laajemman kansalaisyhteiskunnan, elinkeinosektoreiden ja muiden ei-valtiollisten toimijoiden osallistamisen.
Jotta biodiversiteetin painoarvo päätöksenteossa kasvaa riittävästi, tulee biodiversiteetti integroida raportin mukaan ohjelmakauden aikana myös talouden mittareihin ja taloudelliseen ohjaukseen.
Toimintaohjelman vaikuttavuuden kannalta keskeistä on varmistaa luonnon monimuotoisuuden suojeluun, hoitoon ja kestävään käyttöön suunnattujen voimavarojen jatkuvuus yli hallitus- ja ohjelmakausien, raportissa todetaan.
Tutkijat suosittelevat myös, että biodiversiteetti tuodaan mukaan kansantalouden seurantaan ottamalla käyttöön luontopääoman ja sen mittaamisen sisältävä vihreän talouden tilinpitojärjestelmä.
Vihreän talouden tilinpitoa käytettäisiin poliittisten päätösten pohjana, jotta luontopääoman ja ekosysteemipalveluiden tuotannon heikentyminen voitaisiin estää.
Tuotteille kuluttajamerkintä
Kansalaisten rooli luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa on raportin mukaan keskeinen. Kulutuksen ohjaaminen kestäväksi vaatii aktiivista työtä.
Raportissa ehdotetaan, että Suomeen pitäisi luoda tuotteiden ilmasto- ja luontovaikutuksista kertova kuluttajamerkintä, jotta kuluttajan olisi mahdollista tehdä luonnon kannalta myönteisiä valintoja.
– Yksittäisten ihmisten valinnoista syntyvät myös poliittiset päätökset. Tavallisten ihmisten kulutustottumukset vaikuttavat, kuinka paljon tarvitaan materiaalia, jota luonnosta joudutaan ottamaan, Ahlroth sanoo.
Perustuslakiin kirjatun kaikkien suomalaisten vastuun luonnosta täytyy konkretisoitua nykyistä paremmin, muistuttavat tutkijat.
Yleiseen asenneilmapiiriin vaikuttavat tekijät saattavat Ahlrothin mukaan olla kaikkein merkittävimpiä tekoja biodiversiteetin suojelussa.
– Kansansivistyksen parantaminen ja tietoisuuden lisääminen, hän sanoo.
Mallia ilmastonmuutoksen torjunnasta
Ilmastonmuutoksen myötä on Ahlrothin mukaan tajuttu, että taloutemme ja yhteiskuntamme rakentuu edelleen luonnon varaan. Ilman suhteellisen vakaata ilmastoa ja toimivia ekosysteemejä Suomen ja maailman hyvinvointi ovat vaakalaudalla. Luonnonprosessien häiriöt voivat näkyä muun muassa ruokaomavaraisuuden heikentymisenä sekä erilaisina terveyteen liittyvinä riskeinä.
Ilmastonmuutos on saanut suomalaiset ymmärtämään, että kehityksen suunnan kääntäminen edellyttää tekoja – hallinnosta yrityksiin, järjestöihin ja yksittäisiin kansalaisiin.
– Sama havahtuminen tarvitaan nyt myös luonnon elinvoimaisuuden turvaamisen osalta, Ahlroth sanoo.
Toimivat ja monimuotoiset ekosysteemit takaavat ihmiselämän aineellisen perustan, lisäävät talouden vakautta, torjuvat haitallisia häiriöitä ja lisäävät ihmisten terveyttä ja hyvinvointia.
On kuitenkin muistettava, että luonnolla on arvo myös kaiken siitä saatavan hyödyn ohi, tutkijat toteavat raportissa.
Lue myös:
Tutkimus: Metsien linnut vähenivät, kun hakkuut lisääntyivät
Top-5 syyt, jotka uhkaavat luonnon monimuotoisuutta – ja miten niiltä vältytään
Lajien punainen lista - katso mitkä Suomen eläimet ovat vaarantuneet
Pölyttäjien määrä on romahtanut – ja siitä voi tulla ihmiskunnan kohtalonkysymys