Ennen korona-aikaa sosiaalisen Anna-Liisa Koskiniemen päiviä tahdittivat erilaiset harrastukset, jotka kaikki loppuivat äkisti.
– Oikeastaan vain maanantai oli vapaapäivä. Eläkeläiskerho tiistaisin, vesijumppa torstaisin, diabeteskerho, diakoniapiiri, juttusuutarit, Koskiniemi luettelee esimerkkejä.
Harrastukset rytmittivät arkea niin hyvin, ettei tarvinnut miettiä, mikä viikonpäivä on kyseessä.
Koskiniemen on pitänyt aktiivisena myös iso perhe - sukua on neljässä polvessa, viisi poikaa sekä lapsenlapsia ja heidän lapsiaan. Oman nuoremman siskon kanssa yhteyttä on myös pidetty päivittäin, ellei nähty niin vähintään soiteltu.
Hallitus puuttui peliin ja Koskiniemikin jäi kotioloihin
Sitten hallitus puuttui peliin ja kehotti pysymään kotona karanteenin omaisissa oloissa. Miltä se tuntui?
– No kyllä se vähän pelotti mutta on tässä selvitty, kun kymmenes viikko on menossa.
Puolen tunnin kävelylenkin Koskiniemi on kiertänyt päivittäin. Ensin kuljetaan joenrantoja pitkin ja paluureitti peltotietä. Se on kierretty nyt 63 kertaa.
– Oman perheen kanssa on soiteltu paljon ja naapureita on nähty postilaatikolla. Muita kontakteja ei ole ollut.
Koskiniemi ei myönnä poteneensa kapinahenkeä hallituksen linjauksia vastaan.
– Olen niin kirjaimellisesti noudattanut ohjeita, että jos joku on noudattanut yhtä hyvin niin hyvä, Koskiniemi toteaa ja nauraa.
Sukkakori on myös paisunut parin kuukauden aikana. Jouluksi on valmistuttava 45 paria sukkia, silloin jokainen perheenjäsen saa omat lämmittimensä.
Rajoitusten hellittäessä lähdettiin ruokaostoksille
Koskiniemi kertoo miniänsä huolehtineen parin kuukauden ajan hänen viikottaisista ruokaostoksistaan.
– Pari päivää sitten hän soitti ja sanoi, että nyt mummu mennään seitsemältä aamulla kauppaan. Olin niin jännityksessä, kuin etelänmatkalle olisi lähtenyt, kun oli pari kuukautta pysytellyt kotona, Koskiniemi kertaa nauraen.
Hallituksen lieventyneet suositukset liikkumisesta ja muiden ihmisten tapaamisesta eivät sellaisenaan tuoneet vielä isoa muutosta autottoman Koskiniemen arkeen. Terassikahvituksia on toki järjestetty, ja sisko sekä poikien perheet ovat käyneet kyläilemässä.
– Perheeseeni kuuluu pieniä lapsia, jotka kasvavat nopeasti. On se outoa, sillä helposti käy niin, ettei enää tunnekaan, jos tapaamisten väli venyy kovin pitkäksi.
Vaikka rakkaat harrastukset ja ystäväpiirin näkeminen ovat tauolla, tappiomielialaa Koskiniemellä ei ole.
– Sen kummemmin en ole palveluita tarvinnut, sillä pystyn itse laittamaan ruuat ja tekemään kotityöt. Olen aivan tyytyväinen elämääni.
Lue myös: