Kollega ei vastaa lainkaan kun työkaveri puhuu.
Toimitusjohtaja ehdottaa seksiä ja lähettää härskejä viestejä.
Esimies uhkaili irtisanomisella, ei kertonut yhdelle työntekijälle töihin liittyvistä asioista ja eristi työntekijän.
Työpaikkakiusaamisen, siis häirinnän, lajeja on monia.
Mutta miltä tuntuu, jos joutuu syytetyksi työpaikkakiusaamisesta?
– Annoin muutaman kerran palautetta työkaverilleni. Kesti jonkin aikaa ja esimies kutsui minut keskusteluun, kertoo pirkanmaalainen nainen, joka työskentelee tietotyössä. Asian arkaluonteisuuden vuoksi hän esiintyy tässä jutussa nimettömänä.
Naisen palautteen perusteella työkaveri oli kokenut, että vastassa on työpaikkakiusaaja.
– Tunnistan itsekin sen, että reagoin asioihin joskus negatiivisesti. Vaikka asiat liittyivät täysin työhön, työkaveri otti sen kiusaamisena.
Nainen sanoo reagoivansa usein palavereissa kriittisesti. Ja että ymmärtää, että jotkuva pitävät häntä hankalana ihmisenä.
– Ikävää oli, että sen sijaan että asiaa käsiteltiin kanssani, se vietiin ylöspäin esimiehille.
Esimies otti asian keskusteluun ja se käytiin asianosaisen kanssa läpi. Asia ratkesi helposti työnantajan puuttumisella, eikä siihen tarvittu pitkää prosessia.
– Nyt tulemme hyvin toimeen keskenämme, nainen sanoo.
– Sittemmin olen oppinut sanomaan, että tämä on tapani reagoida. Nyt osaan varoa itseäni enemmän.
Nainen sanoo tapauksen jälkeen miettineensä, että moniko kokee tulevansa kiusatuksi, vaikka tilanteessa ei ole mitään sellaista, henkilökohtaista?
Kaikki päätyi kuitenkin hyvin, koska työnantaja osasi käsitellä ongelman ajoissa.
Tavallisin ongelma onkin se, että työnantaja ei puutu epäkohtiin. Silloin ne kasvavat. Tämä käy ilmi aluehallintoviraston raportista.
Työpaikkakiusaamisen määrä pysyy tasaisena
Aluehallintovirastosta (Avi) kerrotaan, häirinnän ja kuormituksen määrä on pysynyt tasaisena vuodesta toiseen. Siis työpaikkakiusaamisen määrä on tasaista.
Vuosittain aluehallintovirastot saavat noin 2000 yhteydenottoa tulee vuosittain häirintään ja psykososiaaliseen kuormitukseen liittyen.
Tänä keväänä häirintään liittyvät puhelut ovat hieman vähentyneet, kertoo yksikönpäällikkö Päivi Laakso Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.
– Työhyvinvointipäivystykseen maaliskuun alusta kesäkuun kolmanteen päivään on tänä vuonna hieman yli 600 vastatttua puhelua. Eli viime vuonna on ollut 700 puhelua.
Häirinnän sijaan ihmiset soittivat maaliskuussa aveihin työsuojeluasioista. Lomautukset ja työturvallisuus, kuten esimerkiksi suojautuminen, mietityttivät.
– Työpaikoilla on ollut myllerrystä, Laakso sanoo.
Avia lähestytään ongelmissa yleensä ensin puhelimitse. Työntekijät kysyvät, mitä häirinnälle voisi tehdä. Avi puuttuu vasta, kun työpaikalla on ensin itse yritetty ratkaista ongelmia.
– Jos tilanne työpaikalla ei pääty ja häirintä ei lopu, annetaan ohjeita, miten asiakas voi toimia, Avin Päivi Laakso sanoo.
Usein siinä vaiheessa kun ollaan yhteydessä viranomaiseen, on kyseessä työpaikalla pitkään jatkunut tilanne.
Ennen kuin ryhdytään toimiin, on oletuksena, että ihminen ottaa asian itse esille työpaikallaan.
Raportti kertoo: sosiaali- ja terveysala häirinnän ykkösenä
Viimeinen valtakunnallinen raportti on vuodelta 2018, mutta Avi keräsi Yleä varten tuoreita lukuja.
Ne ovat yksikönpäällikkö Päivi Laakson arvion mukaan pysyneet samankaltaisina muutaman vuoden ajan.
– Huolimatta koronasta tulee vihjeitä ongelmatyöpaikoista ja asiakkailta yhteydenottoja.
– Se mikä meillä on näkynyt tämän kevään aikana voimakkaasti on se, että työturvallisuuteen liittyvät puhelut ovat lisääntyneet. Työjärjestelyt, suojautuminen koronalta ja huoli terveydestä näkyvät neuvonnassa. Lisäksi työsuhteisiin ja lomautuksii liittyvät asiat ovat esillä. Etenkin maaliskuun alussa näistä tuli paljon kysyntää, Päivi Laakso kertoo.
Sosiaali- ja terveysala oli vuonna 2018 yhtyedenottojen kärjessä. Melkein kolmannes, siis 27 prosenttia Aviin tulleista yhteydenotoista oli sosiaali- ja terveysalalla.
Onko korona kuormittanut sosiaalialaa entisestään?
– Suojain- ja työturvallisuuskysymykset ovat näkyneet vahvasti, mutta ainakaan vielä häirinnän ja työsuojelun osalta ei ole näkynyt piikkiä, Laakso sanoo.
Tavallisin yhteydenotto: esimies on ollut asiaton
Tyypillisin yhteydenotto on se, että työntekijä on kokenut häirintää esimiehen tai toisen työntekijän taholta.
Avi ei kuitenkaan jokaiseen ilmoitukseen puutu. Päivi Laakso muistuttaa, että työturvallisuuslaissa on korkea kynnys puuttumiseen. Esimerkiksi yksittäinen epäasiallinen kohtelu ei ole vielä lain piirissä. Epäasiallisen kohtelun pitää olla toistuvaa tai jatkuvaa.
– Tyypillistä häirintää ei ole. Työpaikoilla on monenlaisia tilanteita. Sieltä löytyy työyhteisöstä poissulkemista, ilkeitä puheita, loukkaavia sanoja ja sähköposteja, Laakso kertoo.
Uusi trendi on somessa tapahtuva epäasiallinen kohtelu ja käytös.
– Jonkin verran on myös sitä, että työnjohtovaltaa käytetään pienissä yrityksissä epäasiallisesti, Laakso sanoo.
Yhteydenottojen määrä ja valvontaluvut pysyvät vuodesta toiseen tasaisina. Laskua ja nousua ei ole.
– Olisi ihanaa voida sanoa, että häirintä on vähentynyt työelämässä.
Yhä enevässä määrin yhteydenotossa on mukana kuormittumista. Häirinnän ohella on liiallista työkuormaa ja uupumista, epäselviä tehtävänkuvia.
Laakson mukaan yhteyttä kannattaisi ottaa ajoissa: puhelimesta voi kysyä neuvoa myös lieviin tapauksiin. Usein viranomaisten puoleen käännytään vasta, kun tilanne on mennyt pitkälle.
– Yhteiskunnassa ollut #metoo ilmiö ja on puhuttu seksuaalisesta häirinnästä, näitä yhteydenottoja tulee työpaikoilla hieman aiempaa enemmän. Trendi on hiuksenhieno. Häirinnästä on vaikea ilmoittaa, ja seksuaalinen häirintä on vielä astetta haastavampi asia.
Häirintäasioissa poliisille menevien esitutkintapyyntöjen määrä on pieni. Niitä on vuosittain kourallinen. Vuoden 2018 tilastoissa esitutkintailmoituksen ylitti kuusi tapausta.
– Ei ole tavatonta, että viimeistään silloin kun työsuojeluviranomainen puuttuu asioihin, niihin puututaan työpaikoilla. Siksi tutkintaan ei päädytä, Laakso kertoo.
Jos työntekijä ja työnantaja päättävät sopia, valvontapyynnöt keskeytetään. Näin tapahtuu usein.
"Kiusaaja saa jatkaa, koska on hyvä työntekijä"
Markkinointialalla työskentelevä mies kokee olevansa työpaikkakiusattu. Hän miettii, mitä tehdä asialle.
– Pahinta on se, että henkilö ei itse tajua, miten paljon hän satuttaa.
Mies esiintyy asian arkaluontoisuuden vuoksi tässä jutussa poikkeuksellisesti nimettömänä.
Mies arvelee, että kiusaaja on saanut jo 2-3 henkilöä irtisanoutumaan. Ainakin osin syy on ollut kiusaajan käytös.
– Tapa on lopulta aika sama joka kerta. Henkilö levittää juoruja. Yksityisviesteissä hän kehuu, mutta seuraavassa käänteessä hän saattaa haukkua sähköposteissa koko työyhteisölle.
Puolustuksekseen kiusaaja toteaa aina: "kerron vain mielipiteeni"
Kiusaava työntekijä on itse tehokas ja saa paljon aikaan. Siksi hän on firmalle tärkeä. Käytökseen on sen vuoksi vaikea puuttua.
– Pikkuhiljaa, syntyy enemmän tai vähemmän yleinen vaikutelma sopimattomuudesta tehtävään, ja mikäli henkilö ei itse puolustaudu, ei yrityksen sisällä oikein ole muitakaan jotka sitä tekisivät.
Pahin kiusaaminen on ohi. Tekijällä on varmasti ollut paineita, mies arvelee. Hän yrittää ymmärtää kiusaajaa. Ehkä hän on ollut turhautunut organisaation sisäisistä tehottomuuksista ja kohdistanut sen vain eri ihmisiin.
– Kun olen puhunut vaimoni kanssa, näyttänyt hänelle henkilön lähettämät viestit. Hän on pitänyt niitä sellaisina, mihin johdon pitäisi välittömästi puuttua.
