Tapaamiset vankiloissa ovat olleet tauolla maaliskuun puolivälistä saakka koronaviruspandemian takia. Tänä viikonloppuna moni vanki tapaa läheisensä ensimmäistä kertaa kuukausiin, kun tapaamisrajoituksia aletaan purkaa.
Vantaan tutkintavankilassa törkeästä huumausainerikoksesta tuomiotaan istuva Matti kertoo eron läheisistä ottaneen koville. Matin nimi onjutussa muutettu hänen lastensa yksityisyyden suojelemiseksi.
Hänellä on kaksi teini-ikäistä tytärtä eri naisten kanssa sekä vaimo, joka on aiemmin käynyt tapaamassa häntä säännöllisesti. Tytärten kanssa yhteyttä on pidetty puhelimitse ja Skypen välityksellä, ja vanhempi tytär on vieraillut myös Vantaan suljetussa vankilassa.
Ensi sunnuntaina Matti tapaa vaimonsa pitkästä aikaa. Naista odottaa yhdeksän paperista "rakkauspäissään" askarreltua ruusua.
– Ikävä on täällä iso sana. Odotan eniten vaimoni tuoksua, sitä että näen hänet edessäni, hän hymyilee ja kaikki on hyvin. Kyllähän se itkuksi menee, Matti kertoo.
Matin mukaan jonot vankilan puhelimiin ovat olleet poikkeustilan aikana pitkät, kun tapaamisia on pyritty korvaamaan tiheällä soittelulla.
– Siellä on 30 jätkää odottamassa mahdollisuutta soittaa, ja puhelimia on vain muutama. Soittaminen vankilasta on myös kallista. Jos soitan lapsille ja vaimolle joka päivä, siihen kuluu viisi euroa päivässä. Kuukausipalkka täällä on noin 130–170 euroa, ja sillä pitää ostaa tupakat ja muut elintarvikkeet, Matti toteaa.
Puhelu ei korvaa kosketusta
Tavallisesti vankien perhetapaamisia järjestetään Vantaan vankilassa noin kerran kuukaudessa, jolloin läheisten kanssa voi viettää kolme tuntia. Poikkeustilan aikana monissa vankiloissa on mahdollistettu noin 15 minuutin videopuhelu kaksi kertaa viikossa.
– Todella moni vanki ei ole hyväksynyt tapaamisten rajoituksia. Emme ole saaneet lähikontaktia keneenkään. Etenkin se, että vanginvartijat ovat voineet liikkua, miten tahtovat ja me emme, on herättänyt kritiikkiä osastoilla. Aivan kuin meidän perheemme olisivat jotenkin huonompia, Matti sanoo.
Videon välityksellä tapahtuva tapaaminen jää kuitenkin etäiseksi verrattuna oikeaan tapaamiseen.
– On aivan eri asia tavata oikeasti ja koskettaa. Pienelle lapselle videopuhelu voi olla hieman kuin television katselua. Vanhemman läsnäoloa ei hahmoteta kunnolla. Se ei korvaa oikeaa tapaamista, toteaa edunvalvonta- ja sosiaalineuvoja Anastasia Lapintie Kriminaalihuollon tukisäätiön kriminaaliasiamiestoiminnasta.
Kaikkien vankien kohdalla videopuhelut eivät ole olleet mahdollisia esimerkiksi välineistön puutteen tai heikkojen yhteyksien vuoksi. Lapintien mukaan myös vanhempien riitaiset välit tai lapsen sijaishuolto ovat voineet hankaloittaa videopuheluita.
Lapsella oikeus tavata vanhempaansa
Kysymys on myös lapsen oikeudesta tavata vanhempaansa. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan vanhemmistaan erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata vanhempiaan ja pitää heihin yhteyttä säännöllisesti.
Poikkeustilan aikana esimerkiksi sijaishuollossa olevien lasten tapaamiset yli suljetun Uudenmaan rajojen sallittiin, mutta vankien kohdalla vastaavaa joustoa ei ollut.
– Tapaamisten loppuminen on ollut monille lapsille kova paikka. Suomessa ei edes mietitty, olisiko tapaamisia voitu järjestää turvallisesti esimerkiksi turvaväleistä huolehtien. Lapsen edun ja lapsen oikeuksien takia olisi voitu miettiä tapaamisen vaihtoehtoja, Lapintie kritisoi.
Myös vankien poistumislomat lasten tapaamiseksi lopetettiin koronaviruksen vuoksi kokonaan.
– Meille tuli todella paljon yhteydenottoja siitä, miksi siviilityössä käymistä on voinut jatkaa, mutta tapaamisia ei ole voitu järjestää tai, miksi jossain laitoksessa on poistumislupia myönnetty asioiden hoitoon, mutta ei tapaamisiin, Lapintie kertoo.
Lähelle-selvityksen mukaan vanhemman vankeus koskettaa vuositasolla arviolta 8 000–12 500 lasta Suomessa. Tarkkoja lukuja ei ole, koska tilastointia ei Suomessa tehdä. Esimerkiksi Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan vankien lapset ovat monella tavalla haavoittuva ryhmä, joka tarvitsee tukea.
– Euroopan neuvosto on suosittanut, että vankien lasten määrästä tulisi pitää kirjaa. Vankien lapset voivat kärsiä huonosta itsetunnosta, leimautumisesta ja eroahdistuksesta. Heillä ei välttämättä ole ketään, jolle puhua asiasta. Heidän tuen tarpeensa on nähtävä, Lapintie sanoo.
Turvallisuusjohtaja: vaihtoehtoja ei ollut
Eduskunnan oikeusasiamiehelle on tehty lähes 20 kantelua poikkeusoloja koskevista perhetapaamisista. Kanteluja ovat tehneet vangit itse ja heidän läheisensä sekä suljetuista vankiloista että avovankiloista eri puolilta Suomea. Yhteydenottoja on tullut oikeusasiamiehelle myös puhelimitse.
Jokainen kantelu selvitetään. Vankiloille annetuista toimintaohjeista poikkeustilan aikana vastaa Rikosseuraamuslaitos. Vankiloiden johtajat ovat kussakin vankilassa ratkaisseet tapauskohtaisesti, kuinka linjauksia käytännössä toteutetaan.
– Me näimme, että mitään vaihtoehtoja ei ole. Arvioimme, että turvavälejä ei noudatettaisi, ja lapset juoksisivat kuitenkin vanhempansa syliin. Käytännön kannalta ei ollut mahdollista järjestää tapaamisia turvallisesti, vaikka asiaa mietittiin laajasti. Esimerkiksi hengityssuojaimia ei ollut kaikissa vankiloissa riittävästi, kertoo Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuusjohtaja Ari Juuti.
Anastasia Lapintie näkee kuitenkin vaihtoehtoja.
– Esimerkiksi valvotut tapaamiset vankilan ulkopuolella poistumisluvilla olisivat olleet sellaisia, joissa lastensuojelu olisi voinut vastata tapaamisten turvallisuudesta tartuntariskin osalta ja valmistella lasta siihen, että vanhempaa ei saa koskettaa, Lapintie toteaa.
Rikosseuraamuslaitoksessa ei ole vielä tehty arviointia siitä, olivatko toimintaohjeet oikeanlaisia.
– Tilanne oli yllättävä ja hankala eikä siihen oltu varauduttu. Siinä mielessä olemme ainakin toimineet oikein, että vankiloissa koronavirusta ei ole ollut. On vaikeaa sanoa, millainen varautuminen olisi ollut riittävää, Juuti sanoo.
Poikkeustila herätti ajattelemaan: rosvon elämä jää tähän
Vantaan tutkintavankilan vanki Matti on elänyt rikollista elämää 16-vuotiaasta saakka. Hän kuvailee itseään laitoslapseksi.
Vankilassa on vierähtänyt eri tuomioiden vuoksi 10 vuotta hänen elämästään. Edessä on näiltä näkymin vielä noin kolmen vuoden vankeus ellei hovioikeus alenna hänen tuomiotaan.
Matin lapset ovat saaneet tottua siihen, että isä ei voi olla heille läsnä, kuten monet muut isät. Ikävä on poikkeustilan tapaamiskiellon aikana kasvanut entisestään ja on ollut aikaa ajatella, mikä elämässä on tärkeää.
Matti on ollut koko viimeisimmän tuomionsa ajan eli reilun vuoden selvin päin.
– Kannan isoa syyllisyyttä siitä, että olen lähtenyt käyttämään huumeita ja tekemään rikoksia. Vaikka olen aina rakastanut tyttäriäni tuntuu, että olisin vasta nyt sisäistänyt, miten paljon tytöt merkitsevät minulle, ja miten läsnäoloni vaikuttaa heihin. Aiemmin olen ollut jästipää, hakenut helppoa elämää ja helppoa rahaa.
– Kyllä tämä rosvon elämä on nyt tässä, Matti sanoo ääneen ensimmäistä kertaa.
Lisää aiheesta: