Koronapandemian ja sen rajoitusten vuoksi suurin osa kesäteattereista on joutunut laittamaan lapun luukulle. Normaalina kesänä ensi-iltoja on 350–450, mutta tänä vuonna niitä nähdään noin 50. Vain 15–20 prosenttia kesäteatteriensi-illoista toteutuu, kerrotaan Teatterin tiedotuskeskus Tinfosta.
Perinteinen Suomenlinnan kesäteatteri kuuluu niihin harvoihin, jotka tänä vuonna tuovat esityksen ensi-iltaan. Alun perin teatterin ohjelmistossa piti olla menestysromaaniin perustuva musiikkidraama Seitsemännen portaan enkeli. Siinä olisi ollut yli 10 esiintyjää.
Se oli liian suuri ja riskialtis tuotanto korona-aikaan. Sen sijaan päädyttiin kolmen hengen Elling-näytelmään.
– Suunnitelmia on pitänyt olla. Ei ainoastaan B-suunnitelma vaan myös C, D ja välillä kaikki kirjaimet. Tilanteet ovat muuttuneet nopeasti, sanoo esityksen ohjaaja ja Ryhmäteatterin johtaja Juha Kukkonen.
Turvavälit on otettu katsomossa huomioon. Suomenlinnan kesäteatteriin mahtuisi 530 ihmistä, mutta myynnissä on vain 196 paikkaa. Nekin on poikkeuksellisesti numeroitu siltä varalta, että katsojia jouduttaisiin jäljittämään.
Teatteri on varautunut pitämään katsojien turvallisuudesta huolta. Henkilökuntaa on normaalia enemmän paikalla varmistamassa, ettei jonoja muodostu. Käsidesiäkin on varattu kuutisenkymmentä litraa.
Etähalaukset ja -heipat käytössä
Ellingin harjoitukset ovat parhaillaan käynnissä Helsingin Suomenlinnassa.
– Eipä täällä hirveästi halailla ja tarkkaan pidetään huoli juomapulloista ja kahvimukeista, että ne eivät mene sekaisin, kertoo näyttelijä Santtu Karvonen.
Käsiä pestään ahkerasti, eikä sairaana tulla töihin, mutta varsinaisia koronarajoituksia ei harjoituksissa ole käytössä. Näin siksi, että tekijäjoukko on pieni. Näyttelijöiden keskenkin on sovittu, että rajat voivat ylittyä.
– Meillä on laajennettu piiri, jossa pidämme höllemmät turvavälit. Kaikki ovat suostuneet siihen ja hyväksyneet sen, Karvonen sanoo.
Sekin helpottaa tilannetta, että näyttämö on iso.
– Meitä on kolme. Tila pitää täyttää. Se tarkoittaa, että otamme automaattisesti etäisyyttä ja oman tilamme, Karvonen sanoo.
Rooliin ollut helppo samastua
Elling kertoo kahdesta kaveruksesta, jotka pääsevät psykiatrisesta sairaalasta ja kokeilevat itsenäistä asumista. Toisin kuin moni muu tänä keväänä, he haluavat olla karanteenissa, erityisesti Elling, jota Robin Svartström näyttelee.
– Elling on ihminen, joka ei uskalla kohdata muita ihmisiä, eikä lähteä kodistaan maailmalle. Se on juuri se tunne, joka nousi pintaan eristäytymissuositusten mukana. Tunnistan henkilöhahmoista monia asioita itsestäni tänä keväänä, Svartström naurahtaa.
Ellingin ensi-ilta on 16. heinäkuuta. Se on näyttelijöille tänä kesänä entistä suurempi juhlan hetki.
– Tuntuu merkittävältä, että on jotain sellaista, mikä muistuttaa etäisesti normaalia elämää. Vaikka tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, toivon, että yleisö kokee esityksen toivon pilkahduksena, Svartström summaa.
Esitys kulkee peräkärryssä
Samaan aikaan toisaalla. Tarkemmin sanottuna Liedon Yliskylässä näyttelijä Valtteri Roiha virittelee yhden miehen kesäteatteriaan Taina Hyssälän pihassa.
Kotiroiha-esitys on lähtenyt matkaan Turusta. Se kulkee peräkärryssä, johon on pakattu kaikki lavasteista, teatteritikareista ja peruukeista lähtien.
Roiha hoitaa kaiken itse. Roudaa, pystyttää lavasteet, näyttelee. Hän kuuluu siihen joukkoon, jonka työkalenterin korona tyhjensi.
– Rupesi jo seinät kaatumaan päälle. Tämä oli pakkorako. En ole ainoa tapahtumien tekijä, joka on kärsinyt valtavasti koronasta. Oli saatava esitys aikaiseksi, jotta pysyy hengissä.
Entä jos tulee vain yksi katsoja?
Aiempina kesinä Roiha on esiintynyt usean sadan hengen katsomoille. Nyt hän tuo tilauksesta kesäteatteria ihmisten pihoille, joilla yleisöä saa olla kerrallaan 1–16. Vähimmillään katsomossa on istunut vain viisi ihmistä.
– Odotan sitä hetkeä, että joku tilaa tämän ihan itselleen, että minulla on vain yksi katsoja. Se jopa hieman pelottaa, mutta sitten mennään esiintymään.
Pienet yleisöt ovat jääneet näyttelijän mieleen sympaattisina. Kaikki on oppinut tuntemaan nimeltä.
– Voiko sen intiimimpää teatteritapahtumaa enää olla? Isossa salissa on mahdoton ottaa katsekontaktia riville 28. Tässä tavoittaa jokaisen, Roiha sanoo.
Näytellä voi myös kioskin takana
Roiha näyttelee kaikki roolit ja käy humoristisesti läpi turkulaisen Linnateatterin historiaa ja tulevaisuutta. Esitykset järjestetään aina ulkona ja käytössä on turvavälit näyttelijän ja katsojien välillä.
– Muistuttelen käsidesin käytöstä ja oikea yskimistekniikka ja aivastushommelit käydään läpi huumoriviritteisesti. Sen enempää en koronasta puhu. Ihmiset haluavat saada ajatukset jo muualle ja viihdettä tilalle, Roiha sanoo.
Erikoisin paikka, jossa Roiha on tähän mennessä esiintynyt oli Helvin virvoke -nimisen pienen kioskin takana. Esitys järjestettiin juhannuksena kanta-asiakkaille.
– Vieressä kulki vilkkaasti liikennöity Kustavintie, jolla mökkiläiset ajelivat juhannuksen viettoon. Oli taistelemista, että sai äänenkäytöllisesti esityksen maaliin saakka. Kuulemma kuitenkin kuului, Roiha naurahtaa.
Kerran kesässä on päästävä teatteriin
Tähän mennessä yleisöjä on yhdistänyt yksi asia: tapahtumien kaipuu.
– Yleisin lause, jonka olen kuullut on, että "Joka kesä on menty porukalla kesäteatteriin. Ihanaa, että perinne ei katkea".
Taina Hyssälä tilasi Kotiroihan omalle pihalleen. Siellä kokoontui joukko ystäviä, joiden kanssa oli tavattu viimeksi jouluna.
– Ainakin kerran kesässä pitää teatterissa käydä. Tämä tuntui tosi kivalta. Ihanaa, kun esitys tuli kotiin, Hyssälä kommentoi.