Yhdessä nukkuminen on osa useimpien pariskuntien arkea. Monesti tapa on opittu jo lapsuudenkodeista, joissa sängyt ovat saattaneet olla jaettuja jo sukupolvien ajan.
1900-luvun alun Suomessa yhdessä nukkuminen oli taloudellisesti kannattavaa. Jakamalla lämpöä saatiin säästettyä polttopuita.
Ihminen on myös aina pelännyt pimeää. Osa yhdessä nukkumisen viehätystä on varmasti se, ettei hämärtyvän yön vaaroja tarvitse kohdata yksin.
Käyttäytymismallilla saattaa olla juuri siksi myös evolutiivista taustaa. Ihmisen kaltaiset laumaeläimet saavat luonnossa turvaa nukkuessaan yhdessä.
Nykypäivän Suomessa vaarat ovat harvemmassa ja tuvat ovat lämpimämpiä. Läheisyydestä nautitaan silti yleisesti.
Saksalaisessa tutkimuksessa on nyt huomattu, että yhdessä nukkuminen vaikuttaa ihmisiin myös fysiologisella tasolla.
Unilaboratoriotutkimuksessa huomattiin, että nuoret ja terveet pariskunnat saivat yhteisinä öinä enemmän ja katkottomampaa REM-unta kuin itsekseen.
REM-unen osuus koko yön unikertymästä nousi noin kahdella prosenttiyksiköllä.
Unitutkija, Helsingin yliopiston Sleep and Mind -tutkimusryhmän johtaja Anu-Katriina Pesonen kertoo, että tutkimus on tärkeä päänavaus unen sosiaalisen ulottuvuuden kannalta.
Pesonen muistaa, että aiemmin yhdessä nukkumista on tutkittu erityisesti vanhempien ja lapsen välillä, ja tutkimusten viestit ovat olleet osin ristiriitaisia.
Jos Suomessa oli aikoinaan tapana totuttaa lapsi nukkumaan omassa sängyssään mahdollisimman nuorena, ei nykyään vastaavaa ehdotonta ohjetta ehkä enää annettaisi.
Joskus nukkuminen vanhemman vieressä voi rauhoittaa lasta, jolloin sekä vanhemmat että jälkikasvu saavat paremmin unta. Joskus taas yhdessä nukkuminen voi häiritä molempia.
Unen vaiheet kulkevat käsi kädessä yhteisessä sängyssä
Yhdessä nukkuminen on mielenkiintoinen sosiaalisen kanssakäymisen muoto, sillä vaikka pariskunnat nukkuvat vierekkäin, keskittyvät kumpikin ensisijaisesti omaan uneensa.
Unessakin parit vuorovaikuttavat keskenään. Pesosen mukaan tutkimuksessa erittäin mielenkiintoista oli se, että yhdessä nukkuvien parien univaiheissa havaittiin enemmän synkronisaatiota.
Rakastavaisten univaiheet kulkivat muutamien minuuttien viiveellä käsi kädessä noin puolet uniajasta, eli jonkin verran enemmän kuin yksin nukkuessa.
"Sängyn jakaminen on voimakas luottamuksenosoitus."
Anu-Katriina Pesonen, unitutkija
Mutta miten paljon ihminen havaitsee tai tarkkailee ympäristöään unessa – mukaan lukien vieressä koisaavaa kumppania?
– Tästä tiedetään aika vähän, siis ylipäätään siitä, mitä ihminen havaitsee ja mitkä ärsykkeet vaikuttavat uneen. Hengitystiheys vaihtelee unen aikana, joten toisen hengitysrytmiin samaistuminen voi selittää synkronisaatiota, Pesonen sanoo.
Todennäköistä on, että myös turvallisuuden ja yhteyden tunteet voivat vaikuttaa uneen.
– Sängyn jakaminen on voimakas luottamuksenosoitus. Tässä tutkimuksessa ei ollut ollenkaan ryhmää, jossa olisi nukuttu vieraan ihmisen kanssa. Selville ei saatu, onko syynä tuttu seurustelukumppani, vai ylipäätään toinen ihminen samassa sängyssä, Pesonen kertoo.
Tutkimuksesta on hyvä ottaa huomioon myös, että se on vasta pilotti, johon osallistui 12 nuorta ja perustervettä pariskuntaa.
Pesosen mukaan työmäärä tutkimuksessa on kunnioitettava, kun otetaan huomioon, että jokainen pari nukkui laboratoriossa yhteensä neljä yötä. Silloin unirekisteröintejä on kertynyt yhteensä lähes 100.
Tilastollinen voima ja tutkimuksen luotettavuus eivät kuitenkaan ole vielä parasta A-luokkaa.
– Tutkimuksen arvo on siinä, että se näyttää unen uudessa valossa sosiaalisena tapahtumana. Siis miten meidän kehomme reagoi toiseen ihmiseen ikään kuin tietoisuuden toisella puolella.
Vaikkei seurustelukumppania olisi, ei unestaan tarvitse huolestua
REM-unen kahden prosentin nousu ei kuitenkaan todennäköisesti tarkoita enempää unennäköä tai paremmin nukuttua yötä.
Jotain unen yhtenäisyydestä voidaan kuitenkin päätellä. Pesosen mukaan katkonaista REM-unta, jossa yön aikana tulee paljon huomaamattomia mikroheräämisiä, pidetään usein merkkinä stressistä.
Periaatteessa REM-unen yhtenäistyminen voi kertoa siitä, että pariskunnat stressaavat vähemmän, kun he nukkuvat samassa sängyssä.
Tai sitten vaikutus voi mennä toisinkin päin: parien erottaminen toisistaan saattoi lisätä hetkellisesti stressiä ja heikentää unta.
Tässä tutkimuksessa havaitut vaikutukset ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät ne Pesosen mukaan vaikuta käytännössä unen laatuun.
Univaiheet ovat myös vuorovaikutteisia toisiinsa: jos REM-unen määrä nousee, voi syvän unen määrä laskea samassa suhteessa.
Kaikkea toisen ihmisen läsnäolon vaikutuksista kehoon ja mieleen ei vielä tiedetä.
– Kun ollaan puhuttu sitä, mitä haittaa yksinäisyydestä ja sosiaalisesta eristäytymisestä on terveydelle, niin vaikutukset eivät todennäköisesti ole vain psykologisia. Toisen läsnäolo rauhoittaa ja vaikuttaa kehon hyvinvointiin – hyvin pienillä tavoilla, mutta pitkään jatkuessaan sillä voi olla myös terveysmerkityksiä, Pesonen kertoo.
Mitään hätää yksin nukkuvilla ei kuitenkaan ole. Pesosen mukaan yksin voi nukkua jopa paremmin kuin yhdessä.
Yhtenäinen REM-uni voi auttaa tunteiden käsittelyssä
REM-uni on nukkumisen vaihe, jossa nähdään nykytiedon mukaan suurin osa unista.
Sen määrän terveydelliset ulottuvuudet ovat kuitenkin vielä osaltaan tuntemattomia, sillä esimerkiksi masennuspotilaiden unta tutkittaessa on huomattu, että REM-unen suhteellinen osuus on tervettä nukkujaa suurempi.
Yksi unitutkimuksen kuumista puheenaiheista onkin REM-unen vaikutus tunteidensäätelyyn.
Jos menee nukkumaan stressaantuneena ja REM-uni on huonolaatuista, voi herätä yhtä stressaantuneena. Jos univaihe on yhtenäisempi, voivat negatiiviset tunteet helpottua aamulla.
Varmaa osoitusta REM-unen erilaisista tunnevaikutuksista ei kuitenkaan vielä osata antaa. Tutkimus on Pesosen mukaan vaikeaa, sillä uneen vaikuttavat monet asiat.
– Uni on mielenkiintoista, koska vastaukset moniin peruskysymyksiinkään eivät ole vielä valmiita. Tutkijan kannalta se on innostavaa, Pesonen toteaa.
Lue myös: