Punaisten joukkohauta sijaitsee keskellä teollisuusaluetta.
Vielä viime syksynä hauta-alue oli havupuiden peittämä saareke, mutta alueella toimiva Versowood on raivannut tontin aluskasvillisuutta myöten.
Yhtiö haluaa maa-alueen käyttöönsä ja on lupautunut maksamaan ainakin osan vainajien siirrosta aiheutuvista kustannuksista.
Aluehallintovirasto antoi siirtoluvan, mutta sen ehtona oli vainajien tunnistaminen. Käytännössä se tarkoittaa arkeologisia kaivauksia ja historiantutkimusta.
Vainajien määrästä tai hautapaikkojen tarkasta sijainnista ei ole varmuutta. Haudattujen henkilöllisyydestä kaivattaisiin tietoa. Eikä 20. - 21.4.1918 käytyjen Vierumäen taisteluiden kulkuakaan tarkkaan tiedetä.
Arkeologiset kaivaukset ovat jumittaneet erilaisten kiistojen takia, mutta historiantutkimusosuus julkistettiin tänään.
Kansallisarkiston tutkijoiden Ilkka Jokipiin ja Ville-Pekka Kääriäisen keskeinen tutkimustulos on se, ettei Vierumäen taisteluissa voinut kuolla useita satoja punakaartilaisia, kuten yleinen käsitys on ollut.
Joukkohaudassa ei siis voi olla 300 uhria, kuten vuonna 1949 pystytetyssä hautapaadessa lukee.
Määrä on huomattavasti pienempi, Jokipiin ja Kääriäisen arvion mukaan noin 50. Nimen tutkijat löysivät yhteensä 43 Vierumäellä kuolleelle punakaartilaiselle.
Valtaosa kuolleista Lahdesta
Arviot useista sadoista kuolleista eivät Jokipiin ja Kääriäisen mukaan vastaa yleistä tietoa Sisällissodan uhriluvuista. Sisällissodassa kuoli kaikkiaan noin 5200 punaista. Haavoittuneita oli nelinkertainen määrä.
Jos Vierumäellä olisi kuollut 300 punaista, olisi haavoittuneita pitänyt olla yli 1000. Joukkojen kokonaismäärän olisi puolestaan täytynyt nousta useisiin tuhansiin. Näin ei ollut.
Vierumäen taisteluissa ei juurikaan käytetty tappavaa tykistöä tai konekiväärejä, mikä osaltaan puhuu pienemmän uhrimäärän puolesta.
Myös taistelukentältä löytyneitä aseita oli huomattavasti vähemmän kuin 300. Yleensä aseita löytyy enemmän kuin kuolleita, sillä osa sotilaista pakenee pudottaen aseensa.
Näiden aihetodisteiden ohella tutkijat selvittivät arkistolähteistä, keitä taisteluihin osallistui ja löytyykö heistä tietoa kaatuneiden tai teloitettujen listoista.
Varmuudella Vierumäen taisteluihin osallistui kuusi punakaartin komppaniaa. Ainoa todella kiivaisiin taisteluihin joutunut yksikkö oli Lahden 2. rykmentin 1. pataljoonan 2. komppania. Sen reilusta sadasta sotilaasta noin 20 kuoli.
Kaikkiaan tutkijat löysivät arkistölähteistä 43 Vierumäellä kuollutta tai kadonnutta punaista. Valtaosa oli kuulunut Lahden punakaartiin.
Vierumäen taistelut olivat osa Sisällissodan kaoottista loppuvaihetta, jolloin punaiset pakenivat kohti itää, eikä kaikkien yksiköiden liikkeistä ole dokumentoitua tietoa.
Tutkijat pitävätkin mahdollisena, että löytyy vielä muitakin taisteluihin osallistuneita joukko-osastoja tai sen osia. Kokonaiskuvan he eivät kuitenkaan usko muuttuvan.
Kaksi vierekkäin, kolmas päällä
Miten kuolleet sitten haudattiin? Tämä tieto kiinnostaa erityisesti työnsä alkua odottavia arkeologeja.
Tutkijoiden mukaan lähdeaineisto on kirjavaa ja perustuu muistitietoon. Täysin luotettavaa kuvaa ei ole mahdollista muodostaa.
Ilmeisesti Vierumäen kankaalle kaivettiin kaksi suurehkoa hautakaivantoa. Arviot hautojen pituudesta vaihtelevat 10–20 metriin.
Muistitiedon mukaan vainajat aseteltiin hautariviin pitkittäin siten, että kaksi oli vierekkäin ja kolmas heidän päällään. Näin hautoihin olisi mahtunut 60–120 vainajaa.
Jos taisteluissa kaatui noin 50 kaartilaista, on hautoihin saatettu haudata myös muita punaisia. Tutkijat eivät kuitenkaan pidä todennäköisenä, että haudoissa olisi yli 80 vainajaa.
Joidenkin muistitietojen mukaan haudat sijaitsisivat tehdasalueelle aidatun alueen ulkopuolella. Maatutkauksissa ei kuitenkaan löytynyt muita hautapaikkoja. Myös pinnan lähellä oleva peruskallio estää hautaamisen muualle.
Nyt julkistetun tutkimuksen mukaan vainajien lukumäärän arvioiminen edellyttää yksityiskohtaisia kaivauksia.
Versowood on kiirehtinyt kaivausten aloittamista. Helsingin Sanomien mukaan yhtiö ei haluaisi teettää vainajista aikaa vieviä dna-testejä eikä jäljittää vainajien elossa olevia omaisia.
Kaivausten aloituspäivämäärää ei ole vielä päätetty.
Lue myös:
Vierumäen vuoden 1918 hautapaikka on paikannettu – tutkijat löysivät merkkejä vainajasta