Venematka Puula-järven kuvankauniissa maisemissa Kangasniemellä kestää noin kymmenen minuuttia.
Kotaniemen laiturilla odottaa Kotavuoren nykyinen omistaja, toimittaja Tuomas Manninen. Manninen sai Kotavuoren perintönä parikymmentä vuotta sitten, vuosi sen jälkeen kun hänen isoisänsä Antero Manninen oli kuollut.
Kotavuori on lasten ja nuortenkirjailija Anni Swanin (Kansallisbiografia) ja runoilija, professori Otto Mannisen (Kansallisbiografia) kesäkoti, ja se on periytynyt suvun vanhimmalle. Tuomas Mannisen isä ei kuitenkaan halunnut muuttaa Kotavuoreen, joten omistus siirtyi yhden sukupolven yli.
Tuomas Manninen kertoo, että Otto Mannisen rakentama Kotavuori valmistui 1906. Mannisen mukaan Otto Manninen oli kosinut Anni Swania, mutta saanut rukkaset.
– Pettyneenä saamiinsa rukkasiin hän rakensi tämän ilmeisesti eräänlaiseksi erakkomajaksi, Tuomas Manninen .
Myöhemmin tilanne muuttui ja Anni Swan ja Otto Manninen menivät naimisiin. He asuivat Helsingissä, mutta viettivät kaikki kesänsä ja maailmansotien aikana myös talvet Kotavuoressa.
Aikakapseli sadan vuoden takaa
Kotavuori on kookas hirsitalo, jonka ulkovuoraus on rapattu valkoiseksi. Sisältä talo huokuu 1900-luvun alun tunnelmaa. Talon alakerta on pidetty täysin alkuperäisessä kunnossa.
– Ei ole ollut syytä ruveta muuttamaan mitään, sanoo Tuomas Manninen.
Hirsiseinäisessä alakerrassa on kolme huonetta. Tupakeittiö, makuuhuone ja kirjasto- työhuone, jossa ovat sekä Otto Mannisen ja Anni Swanin työpöydät.
Swanin työhuone oli alun perin pariskunnan yhteisessä makuuhuoneessa, mutta nyt työpöytä on siirretty yhteiseen työtilaan.
Otto Mannisen työpöydällä on kirjoituskone ikään kuin sitä olisi käytetty aivan hiljattain. Swanin kirjoituspöydältä löytyy muun muassa hänen kirjoittamiaan kirjoja kuten Iiris rukka ja Tottisalmen perillinen.
Koulutarinat päätyivät kirjoihin
Puulan saaren toisella rannalla viettää kesäänsä omalla mökillä Tuomas Mannisen 84-vuotias täti Hellevi Arjava. Hänellä on paljon muistoja kokemuksia Anni Swanista. Hellevi Arjava vietti lapsena kaikki kesät Puulan saaressa yhdessä Swanin kanssa.
– Olin jo täysi-ikäinen kun hän kuoli niin kyllä siinä yhteisiä muistoja kertyi.
Arjavan ja Swanin välit olivat hyvin läheiset. Arjava pohtii, että jossain vaiheessa lapsenlapsista hän oli läheisin mumminsa kanssa.
– Oli pitkiä aikoja, jolloin nukuin mummin kanssa, Arjava muistelee.
Arjava luonnehtii Swania ystävälliseksi, mutta joissakin asioissa hän oli tiukka. Jos ruokapöydässä käyttäytyi huonosti, pantiin pois pöydästä.
Arjava seurasi läheltä Anni Swanin työskentelyä. Kahden kirjan syntyyn hän on vahvasti mukana jopa niin, että kun hän kertoi Swanille koulukokemuksiaan, Swan sijoitti tarinan kirjaan.
Anni Swan loi suomenkielisen nuorisokirjallisuuden
Anni Swan (1875-1958) syntyi Helsingissä opettajaperheen seitsemäntenä tyttärenä. Hän kävi Mikkelin tyttölyseon ja valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1900.
Jyväskylän seminaarivuosi oli käänteentekevä vaihe Swanin kirjailijauralla (Naisen ääni). Silloin hän tuli tietoiseksi sadunkertojan lahjoistaan ja mahdollisesta urasta kirjailijana.
Swanista tuli suomenkielisen lasten ja nuortenkirjallisuuden merkittävä klassikko jo elinaikanaan.
– Hän on suomalaisen satukirjallisuuden ja nuorisokirjallisuuden alullepanija, sanoo kirjastovirkailija Marjo Hämäläinen Kangasniemeltä.
Kangasniemen entinen kirjastotoimen johtaja Erja Pauninsalo puolestaan muistelee,että kun hän oppi lukemaan, melkein ensimmäiseksi hän luki Swanin kirjasarjan.
– Aina puhuttiin Anni Swanista, hän oli legenda, sanoo Pauninsalo.
Swanin nuortenkirjoja kuten Iiris rukka, Ollin oppivuodet, Tottisalmen perillinen ja Pikkupappilassa luettiin kouluissa vuosikymmenien ajan.
Opettaja Eila Hekkala Kuusamosta uskoo, että Swanilla on ollut suuri merkitys lasten lukuharrastuksen viriämiselle. Hekkala muistelee, kuinka lapset istua napottivat silmät ymmyrkäisinä, jännittyneinä kuuntelemassa kun hän luki Swanin kirjoja. Hän toivoi herättävänsä oppilaissa kiinnostuksen kirjojen maailmaan.
Hekkalan mukaan Swanin kirjoja tuli luettua monille ikäluokille, kunnes Astrid Lindgrenin kirjat osittain syrjäyttivät Swanin teokset.
Kangasniemen kirjasto on hiljattain julkaissut uuden kuvakirjan Anni Swanin sadusta Lumolinna. Kuvituksen siihen on tehnyt kangasniemeläinen kuvataiteilija Mari-Annikki Serdijn.
Mäyrät järsivät Kotavuoren perustuksia
Kotavuoren rannassa on yli 100 vuotta vanha savusauna. Tuomas Manninen kertoo, että kerran Anni Swan oli saanut saunassa häkämyrkytyksen ja menehtyminen oli ollut lähellä.
Kotavuoren pihassa kasvaa pitkä leikkaamaton nurmikko ja Anni Swanin kasvimaa on päässyt pahasti rehevöitymään. Tontilla on myös 70 suurta mäntyä, jotka voivat sopivalla myrskyllä kaatua talon päälle.
– Jokainen myrsky hirvittää, sanoo Tuomas Manninen.
Lisäksi talon perustuksiin asettuneet mäyrät kaivavat talon kivijalan alta ontoksi ja talo on vaarassa romahtaa. Tekemistä riittää kun Manninen parin vuoden kuluttua jää eläkkeelle.
Kulttuurihistorian tutkijoille Kotavuori olisi todellinen aarreaitta. Manninen kertoo, että hänen isoisänsä ei ole hävittänyt talosta yhtään paperia. Kaikki on tallessa ja tutkimatta vuosikymmenien ajalta.
Yläkerrassa on lukuisia salakaappeja ja lipastoja täynnä arvokkaita ja vähemmän arvokkaita dokumentteja ja kirjeenvaihtoa. Niissä olisi tutkijalle töitä.
–Niin ja siivoojalle myös, sanoo Manninen.