Vuosi 2013 oli synkkä.
Niina Salin-Pakarinen jäi yllättäen leskeksi ja 12-vuotiaan tyttärensä yksinhuoltajaksi, kun hänen miehensä kuoli traagisesti hukkumalla heinäkuussa vuonna 2013. Sitten tytär sairastui vakavasti.
– Tarvitsin vastapainoksi jotakin, joka vie ajatukset pois rankoista kokemuksista. Elämä on joskus tällaista selviytymistaistelua.
Parissa vuodessa kypsyi ajatus ryhtyä kioskiyrittäjäksi. Paikaksi valikoitui Pontuksen kioski Lappeenrannassa, jossa hän oli työskennellyt myyjänä.Kioskeissa hän oli tehnyt muutenkin koko työuransa.
– Yrittäjyys piti pään kasassa niin, että se vei väkisinkin ajatuksia pois vaikeista asioista. Se oli pelastus siinä surussa.
Ei koskaan lomaa
Töitä 49-vuotiaalla kioskiyrittäjällä on riittänyt.
Viimeksi hän piti lomaa syyskuussa vuonna 2015. Vapaapäiviä ovat juhannuspäivä ja joulupäivä, mutta muuten hän tekee yksinyrittäjänä 12–13 tunnin työpäiviä. Tytär ja toinen nuori työntekijä auttavat aina toisinaan kioskilla. Tytär on nyt armeijassa ja on toipunut sairaudestaan.
Niina Salin-Pakarisen tilanne voi olla tuttua ainakin yrittäjille, pätkätyöläisille ja opiskelijoille.
– Kohtalotovereita on varmasti monia. Tiedän, että esimerkiksi ravintola-alalla on ihmisiä, jotka eivät voi pitää lomaa.
Salin-Pakarinen kuitenkin viihtyy työssään eikä pidä lomailua juhannuspäivän ja joulupäivän vapaita lukuun ottamatta välttämättömänä.
Aina lomaa ei tarvita
Työterveyslaitoksen johtaja Kirsi Ahola sanoo, että osa ihmisistä ei tarvitse lomaa terveyden kannalta, jos he palautuvat riittävän hyvin työstään muuten.
– Vaikka loma tuntuu kovin tärkeältä, päivittäisellä palautumisella on isompi merkitys. Sillä voi kiinnittää huomiota elämänlaatuun ja työssäjaksamiseen.
Aholan mukaan fyysiseen palautumiseen riittää usein se, että lopettaa työnteon siltä päivältä. Psyykkinen palautuminen on vaikeampaa.
– Siihen ei välttämättä riitä, että lähtee pois työpaikalta. Ajatukset työstä voivat salaa tulla vapaa-ajalle.
Irtautuminen työstä voi vaatia aiempaa enemmän ponnistelua silloin, kun töitä tehdään etänä kotona. Työn parista olisi hyvä siirtyä pois esimerkiksi käymällä kävelyllä ja siivoamalla työvälineet illaksi pois näkyviltä.
Mutta mistä sitten tietää, että on loman tarpeessa? Aholan mukaan silloin tulee tunne siitä, että käy ylikierroksilla eikä oikein rentoudu. Voi myös olla vaikea saada unta.
– Tulee urautumisen tunne, että painaa vähän niin kuin zombin elämää. Mikään ei tunnu ilahduttavan. Ei ole uutta intoa ja energiaa. Sosiaalinen toiminta tuntuu enemmän riesalta, kertoo Kirsi Ahola.
Riittävä loman pituus riippuu puolestaan Aholan mukaan lomaa edeltävän kuormituksen asteesta, päivittäisestä palautumisesta sekä omasta kunnosta.
Jos lomaa pystyy pitämään, minimipituus hyvinvoinnin palautumisen kannalta on 7–9 päivää.
– Kaikki päivät sen jälkeen lisäävät ja kasvattavat hyvinvointia.
Kioskiyrittäjä Niina Salin-Pakarisen työpäivä alkaa tyypillisesti jo ennen aamukahdeksaa.
Kiitollinen asiakkaista
Päivän aluksi Salin-Pakarinen katsoo sähköpostit, maksaa laskuja, käy tukussa hakemassa tavaroita, vastaa puheluihin, leipoo ja työskentelee asiakaspalvelussa.
Osasta asiakkaista on tullut ystäviä Salin-Pakariselle.
Toissapäivänä eräs tuttu asiakas toi hänelle mustikoita ja toinen lettuja. Jouluna joku askarteli.
– Asiakkaat ovat isoin voimavara, miksi tätä jaksaa. Vaikka olen aikuinen, niin kyllä kehu aina lämmittää mieltä.
Salin-Pakarinen näkee työnsä merkityksellisenä. Hän on huomannut olevansa monelle ainoa ihmiskontakti päivän aikana.
– Jokaisella pitäisi olla joku, joka kysyy, mitä kuuluu. Täällä on yllättävän paljon sellaisia, joilla ei ole ketään. Minusta on tärkeää luoda ihmiselle tunne, että hänestä ollaan kiinnostuneita.
Lomahehkuttajat
Niina Salin-Pakarinen on tuonut työpaikalleen varmuuden vuoksi hammasharjansa ja peseytymistarvikkeensa, jos päivä venyy pitkäksi.
– Minähän melkein asun tässä kopissa, hän sanoo ja naurahtaa.
Kerran paikallisessa S-Marketissa hän oli ottamassa maitohyllyllä jogurtteja. Vieressä oli poika, joka kysyi äidiltään, miten kioskintäti voi olla kaupassa käymässä.
– Vastasin, että on minulla omakin koti.
Salin-Pakarinen kertoo olevansa tottunut siihen, ettei hänellä ole lomaa. Siksi hän ei osaa kaivata sitä.
– Jos minulla olisi loma, en suunnittelisi etukäteen mitään. Nauttisin siitä, ettei minulla ole aikataulua tai ohjelmaa.
Toki joskus on aamuja, jolloin kioskiyrittäjääkin väsyttää. Silloin tuttujen lomahehkutus ärsyttää, kun itsellä sitä mahdollisuutta ei ole.
– Sitten kun pääsen tänne, avaan koneen ja laitan kahvit tippumaan, niin päivä lähtee taas käyntiin.
Salin-Pakarisen läheiset tulevat tapaamaan häntä työpaikalle, eikä kukaan ole tuominnut hänen työmääräänsä. Yrittäjyys vaatii kuitenkin Salin-Pakarisen mukaan sinnikkyyttä ja työlle antautumista.
– Jos hetkeäkään harkitset ryhtyväsi yrittäjäksi, valmistaudu vuoden ajan etukäteen pyytämään anteeksi läheisiltäsi sitä, että olet poissa. Aloita valmistautuminen siis ajoissa, sanoo Niina Salin-Pakarinen.
Vapaalla kannattaa tehdä jotain ihan muuta kuin töissä
Työterveyslaitoksen johtaja Kirsi Aholan mukaan yrittäjyydessä on se hyvä puoli, että omaa tekemistä ja työaikoja voi kuitenkin säädellä itse.
– Harvoin lomaa pidetään, jos yritys menisi sitten konkurssiin. Silti olisi hyvä, että pystyisi välillä nollaamaan kuormitusta ja vahvistamaan omia voimavarojaan.
Työn ulkopuolella kannattaa tehdä jotain hyvin erilaista. Jos työ on sosiaalista, vapaalla voi olla yksin tai lukea. Jos työssä istutaan koneella kirjoittamassa, vapaalla kannattaa tehdä jotain sosiaalista.
– Jos lähtee lounastauolla ulos kävelemään, sekin edistää hyvinvointia. Työpäivän aikanakin voi tehdä asioita, jotka auttavat palautumaan, esimerkiksi pitää taukoja, kertoo Kirsi Ahola.
Ahola sanoo silti, että lomaankin pitäisi joskus olla mahdollisuus. Esimerkiksi pätkätyöläinen voi miettiä, voisiko työpaikan vaihtamisen välissä pitää esimerkiksi viikon tauon.
– Liiallinen tehokkuus ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Ymmärrän, että moni ei halua jättää ottamatta vuoden pätkää viikon loman takia, mutta työn aloitusajankohta saattaa olla neuvoteltavissa.
Kesän alusta lähtien Niina Salin-Pakarinen on pitänyt vapaapäivän maanantaisin. Silloin hän on saattanut istua ystävänsä kanssa kallioilla juomassa kahvit tai viettää päivän tyttärensä kanssa vaikkapa ruokaa laittaen.
– Ensin minulle tuli olo, että olisin lintsannut jostakin, kun aloin pitää maanantain vapaana. Nyt yritän ajatella, että olen ansainnut vapaan. Sanon itselleni ääneen, että anna nyt olla.
Salin-Pakarinen laittaa nykyään myös puhelimen äänettömälle maanantaisin. Työt jatkuvat jälleen tiistaina.
Keskustella aiheesta 6.8.2020 kello 23 asti.
Lue myös: