Syvällä suomalaisessa mäntymetsässä kuuluu hypnoottinen bongojen ääni. Pian rumpujen seuraksi liittyvät ukulele ja huilu. Ihmiset alkavat laulaa.
Rainbow-yhteisö on kokoontunut kuukaudeksi Ylöjärven Riuttaskorven virkistysmetsään. Parhaimmillaan heitä on ollut Riuttaskorven metsässä jopa 130 henkeä. Tampereelle leiriltä on matkaa noin 70 kilometriä.
Yksi Rainbow-leirin järjestäjistä, Matti Aalto kertoo, että Rainbow-liikkeen juuret ovat 1960-luvun loppupuolen Yhdysvalloissa. Aalto kuvailee, että liike syntyi festivaalihenkiseen ja kaoottiseen suuntaan ajautuneen hippiliikkeen vastavoimaksi.
– Tarkoitus oli ohjata liikettä takaisin yhteisöllisempään, harmonisempaan ja epäkaupalliseen suuntaan.
Hippiyhteisö kolahti heti
Liselott Österman kertoo matkustaneensa paljon. Matkoillaan hän ei ollut kuitenkaan löytänyt samanhenkisiä ihmisiä – kunnes matkusti Intiaan 2018 ja törmäsi siellä Rainbow-yhteisöön.
– Se kolahti minuun heti. Ihmiset olivat kiinnostuneita musiikista, luontoyhteydestä, luonnonlääkinnästä, henkisistä asioista ja tasa-arvoista ja siitä, että yrität olla paras versio itsestäsi.
Österman kertoo myös magiasta, mikä syntyy erilaisten ihmisten kohtaamisista leireillä.
– Kaikki ovat niin aitoja, kauniita ja omia itsejään. Se on minusta tosi inspiroivaa.
Luonnollista alastomuutta ja avoimuutta
Hippimäinen leireily metsässä voi herättää monissa ennakkoluuloja. Renegade Braun kertoo törmäävänsä usein ajatukseen, että hipit siellä alasti hyppii ja pomppii. Braunin mukaan leireillä ollaan välillä myös alasti, koska se on luonnollista.
– Välillä sitä tarvii. Kokeilkaa! On hyvä olla vedessä, auringossa ja tulen ääressä. Olemme osa luontoa. On välillä hyvä antaa kehon ravita itseään ilman vaatteita. Se tuntuu hyvältä, voin sanoa sen omasta kokemuksesta.
Östermanin mielestä sitä, kuka on hippi, voi olla vaikea määritellä. Joillekin se voi tarkoittaa ulkonäköä, jotkut yhdistävät sen pilven poltteluun ja joillekin kyse on tietynlaisista elämänarvoista. Österman arvelee, että moni leiriläisistä varmaan pitää itseään hippinä.
– Itsekin olen hippi ja ylpeä siitä. Kaikki saavat luokitella itse itsensä täällä.
Avoimuus on myös yksi niistä asioista, joita leiriläiset korostavat. Kaikki ovat tervetulleita.
Österman naurahtaa, että Rainbow-yhteisö ei ole mikään kultti. Leireillä voi viettää vain päivän tai jäädä pidemmäksi aikaa.
– Moni metsäretkellä ollut on tullut tänne ihan vahingossa, kun on tullut katsomaan, mitä täällä tapahtuu. Jotkut ovat myös jääneet tänne moneksi viikoksi, koska täällä on ollut niin hyvä fiilis.
Juuso Kangas kertoo pitävänsä leireillä syvällisistä ja rauhallisista kohtaamisista, pitkistä halauksista.
– Täällä on rakkaudellinen hyvä ilmapiiri, hyväksyvä ilmapiiri.
Pidempiaikainen leiri vaatii luvan
Riuttaskorven virkistysmetsää hallinnoi Metsähallitus. Virkistysmetsät ovat normaalin metsätalouden piirissä olevia maita, mutta niiden hoidossa otetaan huomioon virkistyskäyttö.
Metsähallituksen yhteyspäällikkö Kristiina Vuopala kertoo, että Rainbow-yhteisö on hakenut luvan leiriytymiseen aikaisemmin kesällä. Lupa vaaditaan aina kun metsään pystytetään pidempiaikainen leiri.
Vuopala kertoo, että esimerkiksi partiolaiset hakevat samalla tavalla luvat leireilleen. Lupahakemukseen sisältyy suunnitelmat muun muassa leirin jätehuollon järjestämisestä.
Leiriytyjien on myös pidettävä huoli siitä, ettei leiristä jää pysyviä jälkiä luontoon.
Vuopala muistelee, että Rainbow-yhteisö on leireillyt ainakin kahdesti aikaisemmin metsähallituksen hallinnoimilla mailla muualla Suomessa.
Fantasiaelokuva, joka on totta
Matti Aalto korostaa luonnon merkitystä leirillä. Leiri on kauniilla paikalla metsässä kallion laella. Lähellä on myös järvi.
– Tällaisessa paikassa oleminen on jo itsessään hirveän rauhoittavaa, parantavaa ja hyvää tekevää. Luontoyhteyden kutsu kaiken tän muun lisäksi vetään näihin kokoontumisiin.
Renegade Braun mielestä leirillä saa elää hetken aivan kuin fantasiaelokuvassa, joka on totta.
– Me kaikki olemme yhdessä siinä ja se on kaikin puolin ruokkivaa ja taianomaista.
