Pääministeri Sanna Marin (sd.) on saavuttanut lyhyessä ajassa paljon. Huippuhetki koitti sunnuntaina, kun Marin kukitettiin kotikaupungissaan Tampereella SDP:n puheenjohtajaksi.
Puitteet olivat pääministeripuolueelle sopivat, suuri valkea Tampere-talo.
Marinin nousu on ollut rakettimainen ja hän on onnistunut myös nostamaan SDP:n kannatusta. Tällä hetkellä SDP:n suosio on Ylen Taloustutkimuksella teettämässä kannatusmittauksessa jo 5,7 prosenttiyksikköä korkeammalla kuin eduskuntavaaleissa.
Puolueen vaalivoitto kevään 2019 eduskuntavaaleissa oli täpärä. SDP sai vain yhden kansanedustajan enemmän kuin kakkoseksi tullut perussuomalaiset.
Syksyn mittaan pääministeri Antti Rinteen kömmähtely postikiistassa laski kannatuksen pohjalukemiin. Rinne erosi ja varapuheenjohtaja Sanna Marin nousi vauhdilla pääministeriksi.
Kymmenessä kuukaudessa Sanna Marinista on ehtinyt tulla maan äiti. Koronakriisin aikana hän on ilmestynyt tuon tuosta televisioon kertomaan, että “nyt ei ole aika tavata mummoa tai lähteä mökille”.
Hallitus on tullut monin tavoin ihmisten iholle: pääministeri on kertonut, mihin milloinkin voi matkustaa ja mihin suuntaan yskiä.
Vaikeina aikoina kansa kaipaa selkeätä sanomaa. Marinilla on Rinteeseen verrattuna karismaa, mutta kuinka pitkälle se riittää?
Tampereella Marinilta on saanut nyhtää vastauksia siitä, millaista linjaa hän ajaa.
Marin on väistellyt kysymystä ja luvannut, että näihin kysymyksiin saadaan vastauksia, kun hän pitää maanantaina linjapuheensa.
Marinin ansioluettelosta selviää, että hänellä on hyvin vähän kokemusta työelämästä politiikan ulkopuolella: Sokoksen myyjä, korkeakouluharjoittelija Valtiokonttorissa, erilaisia kesätöitä.
Marin on siis ammattipoliitikko. Hän oppii asiat nopeasti ja kuuntelee asiantuntijoita.
Toistaiseksi Marinin karisma tuntui kuitenkin riittävän. Tampereella vallitsee jonkinlainen hurmos. Pitkään puoluekokouksia kolunneet vertavat tunnelmaa SDP:n huippuvuosiin 1990-luvulla. Silloin puoluetta johti Paavo Lipponen.
Hymyt eivät hyytyneet edes lauantaina, kun väistyvä puheenjohtaja Antti Rinne kehotti puoluetovereita luopumaan toistensa kampittamisesta.
Rinne on sama mies, joka tuli ay-liikkeestä ja kaatoi kannatusjoukkoineen puheenjohtaja Jutta Urpilaisen.
Tällä hetkellä SDP vaikuttaa kuitenkin melko yhtenäiseltä joukolta. Mutta siitä on vain kymmenen kuukautta, kun Sanna Marin voitti SDP:n pääministeriäänestyksessä eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin niukasti äänin 32–29.
Pääministerinä Marin on johtanut koronakriisiä, mutta puheenjohtajana hän joutuu vetämään monenkirjavaa joukkoa: puolueen ay-siipeä, oikeistodemareita ja ärhäköitä puoluepersoonia. Demareissa kuppikunnat ovat aina kiistelleet äänekkäästi. Kyynerpäitä on käytetty estoitta myös kulisseissa.
Miten Marin pystyy pitämään oman puolueensa johtajuuden riippuu myös siitä, miten hän saa puoluevaltuuston hyppysiinsä. Puoluevaltuusto on kokoonpano, joka käyttää valtaa puoluekokouksien välillä.
Tampereella puoluevaltuuston puheenjohtajaksi valittaneen kuntaministeri Sirpa Paatero.
Paatero muistetaan siitä, että hän saapui sairauslomalta SDP:n kokoukseen äänestämään Marinia pääministeriksi. Sillä rintamalla Marinin selusta on siis turvattu.
Marinin työparina jatkaa puoluesihteeri Antton Rönnholm, joka lähtee luotsaamaan SDP:tä kuntavaaleihin.
Kolme-nelikymppisten Marinin ja Rönnholmin on myös pystyttävä demareiden ikiaikainen ongelma: SDP ei houkuttele nuoria äänestäjiä. Puolueen kannatuksen kasvu on viime aikoina tullut yli 50-vuotiaista naisista ja eläkeläisistä.
Edessä on myös syksyn budjettiriihi. Hallituskumppani keskusta kuopii jo maata. Keskusta haluaa saada hallitusohjelmassa luvatut työllisyystoimet vauhtiin. Tilannetta ei helpota se, että monet valtiovarainministeriön ehdottamat vaihtoehdot ovat demareille myrkkyä.
Listalta löytyvät eläkeputken poistaminen, ansiosidonnaisen porrastaminen ja vuorotteluvapaasta luopuminen. Ne kaikki saavat demarit kiristelemään hampaitaan.
Marinista SDP saa yhden kaikkien aikojen vasemmistolaisimmista puheenjohtajistaan. Ylen vaalikonevastauksista selviää, että hän suhtautuu penseästi julkisten palvelujen yksityistämiseen, ei perusta perinteisistä arvoista ja kannattaa eutanasiaa.
Kun Marinin vastauksia vertaa muiden puolueiden ehdokkaisiin, ne ovat lähimpänä feministipuoluetta ja vasemmistoliittoa.
Mutta puhtoisena pidetty Marin on osannut itsekin horjuttaa puoluejohtajan asemaa. Vuonna 2013 hän ehdotti puoluevaltuustossa, että silloiselle puheenjohtajalle Jutta Urpilaiselle pitää saada vastaehdokas. Seuraavan vuoden alussa Marin kirjoitti blogin, jossa hän ehdotti puheenjohtajaksi Lauri Ihalaista.
On makuasia, oliko Marinin toiminta kampittamista vai huolta puolueen suunnasta.
Lue lisää: