Koko ikänsä Espoossa asunut laulaja, lauluntekijä Arttu Wiskari muisteli Puoli seitsemän -ohjelmassa kouluvuosiaan. Hän kuvaili olleensa varsin huoleton lapsi, jonka koulumatkat venyivät, koska matkalla oli liian paljon mielenkiintoista tutkittavaa.
– Minä aina jotenkin unohduin joka paikkaan. Olen muun muassa jäänyt Korkeasaareen koulun reissulla ja soittanut sitten yleisöpuhelimesta, että tulkaa hakemaan – ja merivartiosto on hakenut.
Toisen kerran 8-vuotias Arttu oli kateissa vanhemmiltaan laskettelureissulla Ruotsin Åressa.
– Laskin väärään rinteeseen ja olin ollut yksin siellä kuusi-seitsemän tuntia laskemassa. Mutta en koskaan mennyt paniikkiin. Mietin, että kyllä tämä tästä järkkääntyy.
Wiskarin ollessa alakouluikäinen, kännyköitä ei vielä ollut, mutta hakulaite helpotti pojan paikantamista.
– Kun äiti soitti hakulaitteeseen, niin silloin tiesi, että on kiire mennä kotiin.
Vaikka Arttu viihtyi omilla reissuillaan, ei vanhemmat olleet siitä vihaisia.
– Pikemminkin kyseltiin, että mitä jännää olin tällä kertaa löytänyt ojasta. Minulla oli milloin tennispalloja ja milloin pyöränraatoja mukana.
Katso koko haastattelu Yle Areenasta