1
Boströmin soolojuoksu riitti menolippuun Azoreille
Nuuksio Classicin porkkanana oli tänä vuonna kultainen lippu kansainväliseen huipputapahtumaan Golden Trail World Championshipiin. Kyseessä on isoilla palkintorahoilla kuorrutettu, nelipäiväinen etappikisa Portugalin Azoreilla loka-marraskuun vaihteessa - jos koronaepidemia mahdollistaa kisan järjestämisen.
Kultaisia lippuja on jaossa maailmanlaajuisesti 76 kappaletta, joista vain kaksi Suomessa. Ne annettaisiin Nuuksio Classicin maratonreitin 1.8.-5.9. välisenä aikana nopeimmin juosseelle naiselle ja miehelle.
Sääntö siis mahdollisti omatoimisen suorituksen kunhan juoksu voidaan todentaa niin sanotulla Strava-segmentillä eli gps-signaaliin perustuvalla jäljellä.
Tähän saumaan tarttui muun muassa takavuosien suunnistuksen sprintin maailmanmestari ja nykyisin polku- ja vuorijuoksuihin satsaava Mårten Boström, joka Ruotsissa asuvana ei karanteenin takia voinut osallistua itse tapahtumaan. Niinpä Boström pinkoi reitin läpi soolona kisapäivän aattona.
Boström runnoi “jäniksenä” noin 800 nousumetriä sisältävän maratonin hämärtyvässä illassa huippuaikaan 3.13.36, vaikka harhautui välillä reitiltä ja menetti siinä 3-4 minuuttia. Itse tapahtumassa reitti on huolellisesti merkitty ja epäselvissä kohdissa on toimitsijoita opastamassa. Peesiavusta ja juomahuolloista puhumattakaan.
Lisäjännitystä tilanteelle loi se, että Boström paljasti loppuaikansa vasta lauantaina, kun kisa oli edennyt puoliväliin. Tieto pohja-ajasta välitettiin kilpailun kärjelle maastoon.
Tiukimmin Boströmin ajan haastoi Juha Sorvisto, joka vielä kymmenen kilometriä ennen maalia oli lähes tasoissa, mutta ei pystynyt vastaamaan Boströmin vahvaan loppuun. Ajalla 3.16.09 Sorvisto kuitenkin voitti varsinaisen kilpailun ennen Antti Parjannetta (3.23.04) ja Tomi Mikkolaa (3.23.24).
– Mahtava homma. Pääsin jo Ruotsissa lähelle kultaista lippua (toinen sija Fjällmaraton 27 km:llä), joten toivottavasti kisa voidaan järjestää Azoreilla ja sinne on turvallista matkustaa, Boström iloitsi.
Ihan mukisematta ei segmenttiin perustunutta kilpailumuotoa hyväksytty, vaan varsinkin somessa asiasta esitettiin myös kritiikkiä. Sorvistokin harmitteli lähinnä sitä, että parhaimmat juoksut tehtiin erilaisissa olosuhteissa, mutta piti ratkaisua lopulta urheilullisena, eikä protestoinut sen enempää.
Matkaseurakseen Boström saa Anna-Stiina Erkkilän, joka ehkä hieman yllättäen kukisti parin viikon takaisen Himos Trailin voittajan Anni-Maija Fincken sekä lajilegendan Maija Oravamäen. Erkkilän loppuaika 3.47.29 oli samalla uusi reittiennätys.
– Solvallan isossa nousussa (9,5 km) päätin juosta koko rinteen ylös. Yllätyksekseni muita ei sitten enää näkynytkään. Tarkoitus ei kyllä ollut ottaa irtiottoa vielä siinä vaiheessa. Sitten kulki tosi hyvin, vaikka oli koko ajan tuli pyllyn alla että tuleeko ne sieltä takaa, Erkkilä nauroi.
2
Lyhyttä, pitkää ja ylipitkää - laji vie mennessään
Kotimainen kilpailullinen polkujuoksu syntyi aikoinaan pitkien matkojen ympärille. Sen isänä pidetään Vaarojen maratonia, jonka taustaa olemme aiemmin valottaneet tässä jutussa. Lokakuussa Kolilla juostaan jo 15. kerran.
Tapahtumia on sittemmin tullut lisää kalenterin täydeltä, ja samalla matkat ovat monipuolistuneet. On lyhyttä, keskipitkää, pitkää ja jopa ylipitkää. Tyypillinen harrastaja on ruuhkavuosia elävä ja luonnosta voimaa ammentava, joka harrastuksen viedessä mukanaan pidentää säännönmukaisesti polkulenkkejään.
Lajin levitessä ja tietotaidon lisääntyessä myös kilpailullinen taso on kohentunut huimasti. Parhaimmat harjoittelevat kuin huippu-urheilijat konsanaan: viikossa saattaa tulla jopa yli 200 juoksukilometriä ja päälle muutama verttitonni laskettelurinteessä eli tuhat nousumetriä.
Vaarojen maratonin ja Nuuksio Classicin kaltaiset suurtapahtumat ovat niitä, joissa harrastajilla on mahdollisuus tavata näitä idolejaan ja ihastella heidän vauhtiaan. Otetaan nyt vaikka Juuso Simpanen, joka lupaavan jalkapallouran hylättyään on löytänyt oman juttunsa poluilta.
Nuuksio Classicissa Simpanen näytti jälleen kerran, että kova harjoittelu ja vegaaniruokavalio on ainakin hänelle tehokas yhdistelmä. Simpanen voitti neljännen kerran peräkkäin 72 kilometrin ultramatkan.
Aivan kone ei hänkään sentään ole, vaan tavoitteena ollut kuuden tunnin alitus ei tällä kertaa onnistunut sateiden jäljiltä pehmeällä ja liukkaalla reitillä. Loppuaika 6.12.34 vastaa kuitenkin 5:10 min/km -vauhtia. Ja niitä nousuja kertyy matkan aikana noin 1300 metriä.
Sitten on niitä, jotka vain tulevat paikalle, tekevät reittiennätyksen ja naureskelevat ettei koskaan enää. Tällainen on vaasalainen sisupussi Johanna Antila, joka jo vuosi sitten juoksi Nuuksiossa ylivoimaiseen voittoon elämänsä ensimmäisessä polkujuoksussa ja ensimmäisellä ultrallaan.
Harvakseltaan kilpaileva Antila teki lauantaina sen taas. Voittoaika 7.25.47 alitti viime vuoden ajan kymmenellä minuutilla ja hän oli miehet huomioiden koko kisan seitsemänneksi nopein.
– Mä oon toikkaroinut ja kaatuillut. Paljon oli kyllä kaikenlaista. Täytyy sanoa, että tällaiselle mukavuudenhaluiselle hienohelmalle ei ollut kyllä paras mahdollinen lenkki! yltä päältä kurainen Antila huudahti maaliin päästyään.
Siinä missä ultramatkat tarjoavat toisille kivun ja nautinnon vuorovetoa, on tavallisen harrastajan lisättävä harjoitteluaan harkiten. Tämän huomasi jo viime vuonna kotimainen BTTF-kiertue, joka lyhensi osakilpailumatkoja houkutellakseen lajin pariin uusia harrastajia sekä toisaalta muistuttaakseen, että liian suurina annoksina harjoittelu saattaa aiheuttaa jopa rasitusvammoja.
3
Jotain hyvää koronastakin?
Koronaepidemian takia etenkin kevään ja kesän tapahtumakalenterit menivät koko lailla uusiksi.
Loppukesästä urheilutapahtumia on jälleen alettu järjestää tiukkojen turvallisuusohjeiden saattelemina. Nuuksio Classic ei ollut tästä poikkeus, vaan vajaat 500 osallistujaa kohtasivat monia muutoksia edellisvuosiin.
Numerolaput ja muu kisamateriaali olivat jaossa pääasiassa itsepalveluna vain ulkona, sisätiloissa liikuttiin maskit kasvoilla, lähdöt oli jaettu useampaan ryhmään ja turvaväleistä pidettiin muutenkin huolta.
– Itse asiassa monet koronan takia tehdyt muutokset olivat sellaisia, joita voidaan harkita myös jatkossa. Esimerkiksi kisamateriaalin noudossa ei nähty samanlaisia jonoja kuin aiemmin, ja myös pienempiä lähtöryhmiä kiiteltiin, kertoi kilpailujohtaja Terho Lahtinen.
Loppujen lopuksi vastuu omasta ja toisten turvallisuudesta on tietenkin jokaisella yksilöllä. Sosiaalisen median virrastakin huomaa, että samanlaista yhteisöllisyyttä kuin aiemmin ei ollut nyt ilmassa. Jopa palkintokorokkeella varottiin liian läheistä kaulailua.
Polkujuoksun kilpailukausi jatkuu vielä pari kuukautta, ja varmasti yleinen toivo on, että maamme epidemiatilanne pysyy vähintään yhtä maltillisena kuin tällä hetkellä. Kisat ovat myös monille urheiluseuroille, järjestöille ja yrityksille tärkeä tulonlähde näinä haastavina aikoina.
Lue myös:
