Kansanedustajien työ on kuluttavaa intohimotyötä, joka voi altistaa uupumukselle. Tämä selviää tuoreesta katsauksesta, joka on osa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -tutkimushanketta.
Poliittisia päätöksiä tehdään kovassa paineessa eikä tunteja lasketa.
– En osannut itsekään kuvitella, että kansanedustajien työ on yhtäältä niin ohjelmoitua ja toisaalta käsittämättömän kaoottista, täynnä esimerkiksi ennakoimattomia tapahtumia ja valtavaa viestitulvaa joka suunnasta, kertoo erikoistutkija Mona Mannevuo Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksesta.
Mannevuo huomauttaa, että kaoottisissa olosuhteissa asioihin perehtymiseen on entistä vähemmän aikaa.
– On selvää, että jos on valtavasti papereita, joihin ei kykene perehtymään kunnolla, saattaa tehdä päätöksiä, jotka eivät ole loppuun saakka harkittuja, hän sanoo.
Jos poliitikolta ei hyväksytä minkäänlaista vajavaisuutta tai inhimillisyyttä, rajataan politiikasta myös ulos suuri joukko ihmisiä.
– On ongelmallista, jos aletaan ajatella, että politiikkaan ei voi osallistua, jos ei ole ihminen, jolla on poikkeukselliset ja yli-inhimilliset kyvyt kestää valtavaa stressiä.
Tutkimuksessa haastateltiin 20 kansanedustajaa ajanhallinnasta, sosiaalisesta mediasta sekä työn kuormittavuudesta. Mukana oli niin ensimmäinen kauden kansanedustajia kuin jo pidempään politiikassa vaikuttaneita.
Konkareiden kokemusten mukaan kansanedustajan työ on muuttunut koko ajan hektisemmäksi ja itsestään on pakko pitää huolta, jotta työssä jaksaa.
Politiikan kuormittavuudesta ovat viime vuosina kertoneet muun muassa vihreiden entinen puheenjohtaja Touko Aalto, entinen peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) ja entinen työ- ja oikeusministeri Jari Lindström (sin.)
Myös entinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) muisteli viime vuonna Ylelle, että pääministeriaikojen kalenterin ja päiväkirjojen katseleminen hengästyttää häntä vieläkin.
Lobbareiden valta voi lisääntyä
Nopea päätöksenteon tahti ja kansanedustajien kiire voi olla demokratian kannalta ongelmallista.
Mannevuon mukaan se saattaa horjuttaa demokraattista päätöksentekoa, sillä se tarjoaa uudenlaisen alustan politiikan liepeillä hääriville toimijoille, kuten lobbareille, viestintätoimistoille ja ajatushautomoille.
Hän huomauttaa, että nämä toimijat saattavat sparrata kansanedustajia paketoimalla tietoa nopeasti omaksuttavaan muotoon.
– Kun mediajulkisuus on kovaa, paineen alla ja kiireessä tarttuu hanakasti kaikkeen mahdolliseen apuun.
Samalla kuitenkin kansalaiselle, ellei jopa kansanedustajalle itselleenkin, saattaa jäädä epäselväksi, mistä tieto on peräisin.
– Lobbaamista on aina harrastettu, mutta rajat tuntuvat hämärtyvän yhä enemmän, Mannevuo pohtii.
Hänen mukaansa esimerkiksi keskustan entisen valtiovarainministerin Katri Kulmunin eroon johtaneen tapahtumasarjan voi tulkita myös osoitukseksi siitä, ettei ollut täysin selvää, millaisia sopimuksia ja mitä tarkoitusta varten oli tehty.
Julkinen paine voi karkottaa nuoria politiikasta
Tutkimuksessa kansanedustajat toivat esiin huolensa siitä, näyttäytyykö poliitikon työ enää houkuttelevana.
– Monia ihmisiä valtava julkinen paine saattaa hirvittää, Mannevuo huomauttaa.
Riskinä on, että politiikasta kiinnostuneet nuoret ja asiantuntijat, joilla voisi olla politiikalle annettavaa, jättäytyvät sen ulkopuolelle.
Tulevaisuudessa yhä useampi voi haluta vaikuttaa politiikkaan vain kulisseissa.
– Koska politiikka on kuluttavaa, esimerkiksi viestintätoimistot saattavat näyttäytyä paikkana, jossa voi jatkaa politiikan tekemistä, mutta ei tarvitse olla poliitikko. Näin ei tarvitse kantaa raskasta poliittista vastuuta, Mannevuo sanoo.
Hän on havainnut, että suomalaiset poliitikot vaikuttavat kuitenkin pitävän työstään. Tästä kertoo esimerkiksi se, että moni kansanedustaja asettuu uudelleen ehdolle.
Suomalaisiin poliitikkoihin ollaan paljon yhteydessä
Kansanedustajien haastatteluista kävi ilmi, että kansalaiset ovat paljon yhteydessä poliitikkoihin ja pyytävät jopa epätoivoisessa tilanteessa apua.
Mannevuon mukaan tämä on hyvä asia, sillä se kertoo siitä, että suomalaiset kansanedustajat ovat helposti lähestyttäviä.
Sosiaalinen media on kuitenkin mahdollistanut sen, ettei poliitikko pääse hetkeksikään rauhaan yhteydenotoilta, mikä lisää kuormitusta.
– Haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että se on myös lisännyt henkilöön menevää epäasiallista palautetta ja ehkä normalisoitunut sitä, Mannevuo sanoo.
Moni muistaa, kuinka entinen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) tokaisi, että hänelle riittävät tehtävät "kansakunnan kusitolppana", kun häneltä kysyttiin halukkuutta valtiovarainministerin tehtävään.
Kansanedustajat ovat tottuneita kaikenlaiseen palautteeseen eivätkä hätkähdä pienistä, mutta se ei välttämättä ole vain hyvä asia.
– Yksi osa kansanedustajan työtä on se, että kykenee kuuntelemaan kansalaisten murheita ja huolia. Oma sensitiivisyys voi kärsiä siitä, jos kovettaa itsensä täysin, Mannevuo sanoo.
Joidenkin mielikuva on, että poliitikot vain ajelevat taksilla, istuvat kuppilassa ja nauttivat erilaisista etuuksista sekä pitkistä kesälomista.
Mannevuon mukaan yksi ratkaisu voisi olla, että kansanedustaja työtä avattaisiin enemmän kansalaisille.
– Luulen, että aika moni voisi yllättyä.