Kun Aapo Huhtaa sanottiin ensimmäistä kertaa valokuvaajaksi kymmenisen vuotta sitten, termi tuntui hänestä ahdistavalta, vähän liian isolta. Huhta opiskeli tuolloin Lahden muotoiluinstituutissa.
– Olin nähnyt Sally Mannin näyttelyn ja tiesin Hannes Heikuran, mutta muuten se maailma oli minulle vieras. Ei minulla juuri ollut käsitystä siitä, mitä se valokuvaajan työ on, hän muistelee.
Haapajärveltä kotoisin olevasta opettajaperheen pojasta oli tullut taideopiskelija mutkan kautta. Lukion jälkeen hän aloitti luokanopettajan opinnot Helsingissä, koska halusi pois pieneltä paikkakunnalta eikä osannut oikein muuallekaan hakea.
Helsingissä hän innostuI valokuvaamisesta ja kuvasi kaikkea ja koko ajan.
– Huomasin, että mielessäni olleista kuvista ei koskaan tullut sellaisia, kuin olin ajatellut. Niistä tuli jotain muuta. Minua alkoi kiinnostaa, miten sellaisesta sattumanvaraisesta voi löytää jotain kokonaista, joka menee minun mielikuvitukseni yli, hän kertoo.
Syntyi päätös lähteä opiskelemaan Lahteen ja sen jälkeen vielä Aalto-yliopistoon, josta Huhta valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2015.
Kuvat syntyvät kohtaamisista
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin valokuvaajan viitta on jo tiukassa. Aapo Huhta on muun muassa palkittu vuoden nuorena lehtikuvaajana vuonna 2011 ja nuorena pohjoismaisena valokuvaajana 2015. Hän on myös vuoden 2020 nuori taiteilija, jonka nimikkonäyttely avautuu Tampereen taidemuseossa lauantaina.
Vaikka valokuvaamiseen kuuluu välillä paljon puurtamista ja vaikeitakin asioita, Huhdan mukaan se on hänelle hyvin luontevaa ja tavallaan aika helppoakin.
– Olen ihmisten kanssa tekemisissä ja reagoin aika impulsiivisestikin ympärillä tapahtuvaan. Nautin siitä, ja jotenkin koen olevani siinä ihan hyväkin, hän sanoo.
Ilman impulsiivisuutta ja kykyä käsitellä ihmisiä moni hyvä kuva olisi jäänyt ottamatta.
Niin kuin esimerkiksi Suomussalmella vuonna 2013 kuvattu Jussi kylpee, jonka päähenkilön pihaan Huhta löysi sattumalta ja sai tämän asettumaan kylpyammeeseen kuvattavaksi.
Tai muusikko Stigin kuvat punaisissa uimahousuissa, jotka hän pisti jalkaansa Huhdan toiveesta.
– Kyllä ihmiset yleensä suhtautuvat ideoihini positiivisesti ja suostuvat niihin. Kun asian perustelee hyvin, he yleensä saavat juonesta kiinni, Huhta sanoo.
Kuva kertoo ottajastaan
Tampereella nähdään myös kuvia Aapo Huhdan tunnetuimmista ja isoimmista kuvasarjoista. New Yorkissa kuvattu Block julkaistiin kirjana vuonna 2016 ja se on ollut esillä myös Tukholman Fotografiska museossa. Viime vuonna kirjana julkaistu Omatandangole on syntynyt Namibiassa.
Huhdan mukaan hyviä kuvia varten ei välttämättä tarvitse lähteä kauas, mutta uudessa paikassa herkistyy katsomaan eri asioita ja kiinnostuu ehkä helpommin kaikesta ympärillä olevasta. Näiden sarjojen kuvauspaikkoja Huhta kuvailee jonkinlaiseksi kärjistymäksi.
– New York ja Namibia ovat aika äärimmäisiä ympäristöjä. Namibiassa luonto on äärimmäisen raju ja armoton, mutta samalla todella kaunis. New York taas on kaupungin arkkityyppi. Se on hyvin looginen paikka kuvata kaupungin ideaa.
Vaikka paikkojen luonne hyvin kuvista näkyy, mitään maisemakuvia ne eivät ole. Kiinnostavia näistäkin kuvista tekevät niissä näkyvät ihmiset, jotka eivät ole välttämättä vahvoja ja aina tilanteen tasalla.
– Ehkä ne näyttävät ihmisen hieman hämillään ja eksyksissä ja sitä kautta inhimillisenä – yhtenä olentona, joka kulkee täällä maapallolla muiden eläinten joukossa, Huhta sanoo.
Eniten kuvat kertovat kuitenkin ehkä ottajastaan. Huhta sanoo ajattelevansa, että valokuvaaja on aina kuitenkin kuvasarjojen päähenkilö – käsittelevät ne melkein mitä tahansa.
– Valokuvaajan silminhän siinä katsotaan. Ja näissäkin sarjoissa on aika paljon kyse siitä, minkälaisen kuvan kuvaaja tästä kyseisestä paikasta tai teemasta tekee.
Ilman koronaa vuoden nuoren taiteilijan näyttely Tampereella olisi jo pidetty, ja Huhdan kuvat peittäisivät nyt Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museon seiniä.
Ehkä näyttelystä puuttuisi myös sen henkilökohtaisin teoskokonaisuus, joka valmistui aivan näyttelyn kynnyksellä. Kokonaisuudessa ovat mukana Huhdan äidin ja alkuvuodesta syntyneen tyttären kuvat.
Kaikki kuvat, joista jutussa kerrotaan, ovat esillä Tampereen taidemuseon näyttelyssä 12.9.-8.11.2020. Suurin osa löytyy myös Aapo Huhdan kotisivuilta.
Lue myös:
Pelkistyksen mestari Aapo Huhta ei ota valokuvia, hän tekee niitä