12 vuotta sitten tapahtuneen Kauhajoen koulusurman uhrien omaiset ovat käyneet oikeutta uhrien puolesta vuosikausia.
Heidän mielestään veriteko olisi voitu estää, jos ammattikorkeakoulun opiskelija Matti Saarelta olisi otettu käsiase pois, kun poliisille selvisi, että tämä oli ladannut nettiin esimerkiksi arveluttavia ampumavideoita.
Hän istui poliisin pakeilla koulusurmaa edeltävänä päivänä kuultavana, mutta sai pitää aseensa.
Käräjä- ja hovioikeus päätyivät aikoinaan eri linjoille omaisten kanssa. Myös korkein oikeus kielsi omaisilta valittamisluvan.
Omaiset kantelivat korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen vuonna 2012 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Heidän mielestään Suomen valtio rikkoi poliisin laiminlyöntien vuoksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen toista artiklaa, jossa turvataan jokaiselle oikeus elämään.
– Omaiset halusivat koeponnistaa, onko Suomi oikeusvaltio vai ei. Kun Suomen valtion organisaatio arvioi Suomen valtion vastuita, niin onhan siinä pikkuisen pukki kaalimaan vartijana, toteaa omaisten asianajaja Esa Puranen.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on ollut arvioitavana, onko Suomi vastuussa ihmisoikeusloukkauksesta.
– Ratkaisu tulee torstaina joka tapauksessa ja, joko niin, että Suomi ei ole vastuussa, että ihmishenget on menetetty tai sitten Suomen todetaan rikkoneen ihmisoikeussopimusta. Se ei ole mikään pikkuasia, koska Suomi on lyönyt aika näyttävästi siihen rumpuun, missä lukee oikeusvaltio, Puranen sanoo.
Suomi on saanut kerran aikaisemmin langettavan tuomion ihmisoikeussopimuksen toisen artiklan rikkomisesta. 2019 annettu tuomio koski kuolleeksi epäiltyä irakilaismiestä, jonka Suomi oli käännyttänyt ja palauttanut Irakiin talvella 2017. Sittemmin tapauksessa on epäilty rikosta, jonka tutkinta on edelleen kesken.
"Olen katkeroitunut"
Kauhavalaisen Taina Rantalan tytär Niina kuoli 23.9.2008 luoteihin, kun Saari astui Kauhajoella sijaitsevan ammattikorkeakoulun luokkaan kesken kokeen teon ja aloitti ampumisen.
Iskussa kuoli yhdeksän opiskelijaa, opettaja ja ampuja itse.
Rantala odottaa EIT:in päätöstä ristiriitaisin tuntein ja sanoo kahdeksan vuoden odottelun olleen kohtuutonta.
– Tässä on löyhässä hirressä jännitetty, pelätty, odotettu, toivottu ja rukoiltu, Rantala miettii.
Tapauksen vieminen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti oli ajatuksissa jo, kun myös hovioikeus päätyi eri linjoille omaisten kanssa.
Vaasan hovioikeuden mukaan tekijän puhuttelun hoitanut komisario teki virhearvion, kun ei ottanut häneltä väliaikaisesti asetta pois, vaikka oli tietoinen netissä julkaistuista ampumavideoista ja teksteistä ja kuvista, jotka ihannoivat koulusurmia.
Poliisi sai varoituksen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Hovioikeus ei kuitenkaan katsonut, että olisi ollut perusteltua syytä epäillä, että Saari itse tekisi koulusurman.
Omaiset vaativat rangaistusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kuolemantuottamuksista.
Taina Rantala huokaa syvään miettiessään, mitä huominen tuo tullessaan. Jos EIT katsoo, ettei Suomi ole syyllistynyt ihmisoikeusrikkomukseen, päätöksen kanssa on Rantalan mukaan vaan sitten elettävä.
– Olen katkeroitunut ja usko Suomeen oikeusvaltiona on jo mennyt.
Entä, jos Suomen todetaan syyllistyneen ihmisoikeusrikkomukseen?
– Silloin tunnen äitinä, että olen todella iloinen Niinan puolesta. Hänen elämänsä merkitsi muillekin jotakin kuin vain meille vanhemmille, sisaruksille, isovanhemmille ja kaikille läheisille. Että tämän ihmisen elämä ei ollut arvotonta, ja, että Suomen oikeuslaitoksessa on menetelty väärin, Rantala sanoo.
Surutyö voi vihdoin alkaa
Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin ei voi muuttaa tai kumota kansallisen viranomaisen tai tuomioistuimien päätöksiä. Mutta jos jäsenvaltio on rikkonut ihmisoikeuksia, se voidaan määrätä maksamaan korvauksia eli hyvityksiä ihmisoikeusloukkauksesta.
Kauhajoen uhrien omaisten apuna lakiasioissa on myös juristi Annina Heikkilä.. Hän kertoo, että kukin omainen on esittänyt EIT:ille 45 000 euron vaatimuksen.
– Jokin summa on laitettava, mutta tosiasiassahan ei omaisten kärsimykselle pysty antamaan mitään taloudellista määrettä.
Taina Rantala kertoo, että koulusurman uhrien omaisilta on kulunut suuret summat rahaa 12 vuoden aikana oikeudenkäyntikuluihin. Monella on terveys ja työkyky mennyt. Rantala itse ei ole kyennyt töihin enää kohtalokkaan päivän jälkeen.
Rantala ja Puranen ovat tyytyväisiä, että torstai 17.9. tuo vihdoin pitkälle tielle pisteen. Taina Rantalalle piste on myös alku.
– Olen jo vuosia sitten sanonut, että kun EIT:in päätös tulee, voin aloittaa vihdoin varsinaisen surutyöni, ja sydämessäni on tieto, että minä ja muut omaiset olemme kaikkemme tehneet lapsiemme puolesta.
Lue seuraavaksi: