Kun korkein oikeus päätti tänään lakkauttaa Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL), oikeus linjasi samalla yhteiskuntamme demokraattisia arvoja sekä suhtautumista yhdistymis- ja sananvapauteen.
Poliisihallitus nosti kanteen PVL:n lakkauttamiseksi, ja korkeimman oikeuden päätös pani uusnatsijärjestön kolmen vuoden jälkeen polvilleen. Huolimatta siitä, että PVL koetti kolmessa oikeusasteessa ratsastaa demokratialla, perusoikeuksilla ja sananvapaudella.
Sananvapaus on perusoikeus, jonka nimiin on vannottu useissa kunnianloukkausoikeudenkäynneissä ja verkkohäirintätapauksissa.
Sananvapauden rajoja on punnittu aina eduskuntaa myöten, kun valtakunnansyyttäjä haki lupaa murtaa kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) syytesuojan tämän puheista eduskunnan täysistunnossa.
Vastarintaliike otti kaikissa oikeudenkäynneissä keihäänkärjekseen sananvapauden. Mutta se mitä PVL kutsui sananvapaudeksi, on korkeimman oikeuden näkökulmasta sananvapauden väärinkäyttöä.
Äärioikeistoon perehtynyt Jyväskylän yliopiston tutkija Tommi Kotonen pohdiskelee, että kiinnostavinta PVL-jutussa on juuri linjaus siitä, mikä on perusoikeuksiemme väärinkäyttöä.
Yhteiskuntamme ei voi enää sulkea silmiään uusnatseilta. PVL:n jäseniä on tuomittu useista väkivallanteoista. Oikeudenkäyttöä linjaavassa päätöksessä korostettiin PVL:n ideologisia piirteitä ja puhuttiin siitä, ettei rasismia voi hyväksyä järjestötoiminnassa.
Perusoikeuksista ei päätetä huutoäänestyksellä
Päätös on merkittävä myös poliittisesti.
Kansanedustajista esimerkiksi entinen oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.)on ehtinyt kiitellä sosiaalisen median twitterissä oikeuden ratkaisua muun muassa siitä, että yhdistymisvapaudesta ei päätetä demokratiassa huutoäänestyksellä.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) korostaa puolestaan sitä, että yhteiskunnan on tärkeää suojella itseään ääriliikkeiltä.
Oikeuden linjauksella voi olla merkitystä myös esimerkiksi perussuomalaisten Pekka Katajaan liittyvässä murhajutussa.
Toinen murhajutussa vangittuna ja epäiltynä oleva on kuulunut äärioikeistoryhmä Soldiers of Odinin johtajistoon. Miehellä on kontakteja myös uusnatsijärjestö PVL:ään.
Hiljattain julkisuudessa on kuulunut vaateita niin sanottuun kansallismieliseen liittoumaan kuuluvan Soldiers of Odin -ryhmän lakkauttamisesta.
Nyt aika ja poliisin tulevat valvontatoimet näyttävät, mitä tapahtuu PVL:lle. Painuuko toiminta maan alle, loppuuko vai jatkuuko se eri muodoissa?
Monet PVL:ään kuuluneet ja korkeimman oikeuden lopulliseen päätökseen asti väliaikaisesti toimintakiellossa olleet vastarintaliikkeen jäsenet näyttävät ainakin osin siirtyneen Kohti vapautta -ryhmittymän riveihin.
Tutkija Tommi Kotosen mukaan osa myös näyttää lopettaneen toiminnan ja lyöneen rukkaset naulaan.
Poliisi tutkii parhaillaan, harjoittaako Kohti vapautta -yhdistys laitonta yhdistystoimintaa eli siis jatkaa PVL:n toimintaa.
Terveiset "mitään ei saa enää sanoa" -porukalle
Pohjoismainen vastarintaliike sai kansainväliseltä natsiyhteisöltä ohjeita netissä, miten toimia lakkauttamiskanteen kanssa.
Niinpä PVL päätti viedä viestiä julkisuuteen siitä, että viranomaiset haluaisivat epäoikeudenmukaisesti rajoittaa PVL:n jäsenien sanan- ja kokoontumisvapautta.
Korkein oikeus antaa kuitenkin selkeän vastauksen perusteluissaan siitä, miksi PVL:n vapautta oli rajoitettava:
PVL-ryhmittymä on väkivaltainen. Kansallissosialistinen toiminta on vastoin Suomen kansanvaltaisia periaatteita ja perusoikeuksia. Lisäksi PVL:n toiminta on ollut myös rikoslaissa kriminalisoitua kiihottamista kansanryhmää vastaan.
Oikeus vetosi perusteluissaan muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja ihmisoikeustuomioistuimeen.
Viimeksi Suomessa yhdistyksiä on lakkautettu vuonna 1977, kun uusnatsi Pekka Siitoin joutui lopettamaan neljä yhdistystään. Lakkautukset tehtiin tuolloin Pariisin rauhansopimuksen perusteella.
Korkeimman oikeuden päätös PVL:n lakkauttamisesta kestää kyllä ulkopuolisen arvostelun, vakuuttaa huolestuneille yhdistyslain asiantuntija, ministeri Lauri Tarasti.
Kun eripuraa kylvävät tahot nyt jälleen lyövät sananvapauden riistopuheilla ja jatkavat "mitään ei saa enää sanoa" -virrellä, voi heille vastata Tarastin sanoin.
– Kun vastapuolella mukana on kansallissosialismi, Suomen päätös hyväksytään kaikissa demokraattisissa maissa.
Lue lisää: