Kun ihmiseltä kysyy, mitä hän tarvitsee onnelliseen elämään, hän saattaa vastata ystäviä, perheen, terveyttä. Kovin moni ei vastaa: tavaraa.
Kuitenkin me ostamme ja kulutamme jatkuvasti enemmän. Suomalaisten kulutusmenot ovat moninkertaistuneet muutamassa vuosikymmenessä. Koko maailmassa kuluu nyt reippaasti enemmän fossiilisia polttoaineita kuin koskaan aikaisemmin. Ruokaa kulutamme niin paljon, että sitä riittää heitettäväksi roskikseen joka päivä yli miljoona kiloa.
Ja jos me kulutamme paljon, niin monissa paikoissa kulutusjuhlat ovat vasta alkamassa. Euroopan komission mukaan seuraavassa kymmenessä vuodessa maailmassa on kaksi miljardia keskiluokkaista enemmän kuin nyt. Jos meillä kulutus alkaisikin olla luontoa vähemmän kuormittavaa, on maailmassa siis vielä satoja miljoonia, joille elintason nouseminen tarkoittaa myös tavaraa. Uusia pesukoneita, autoja, vaatteita, elektroniikkaa.
Vaikka näemme ja tunnemme nahoissamme kuluttamisen ongelmia: tehtaiden pilaamaa ympäristöä, raivattua sademetsää, lajien tuhoa, lapsityövoimaa – silti jatkamme, ja meitä myös kannustetaan siihen, erityisesti nyt koronakriisin keskellä. Jos emme kuluta, talous pysähtyy, työpaikat katoavat ja sitä myötä verotulot ja hyvinvointivaltio sellaisena kuin sen tunnemme.
Tässäpä yksi modernin ihmisen pahimmista ristiriidoista, että pitäisi kuluttaa enemmän, jotta pelastaa hyvinvointivaltion, ja vähemmän, jotta pelastaa luonnon ja itsensä tai jälkeläisensä.
Miten ratkaisisit tämän ristiriidan? Miten voimme turvata hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden, mutta samalla pelastaa myös ympäristön ja ihmiset? Tule kertomaan, mitä ajattelet. Olen mukana keskustelussa kello 21:een saakka.
Marja Sannikka
Kirjoittaja on politiikasta ja yhteiskunnasta kiinnostunut toimittaja, jonka mielestä totuus joskus sattuu, mutta sitä päin täytyy silti katsoa.
Aiheesta lisää Marja Sannikka -ohjelmassa TV1:llä perjantaina 25.9. klo 20.