Artikkeli on yli 4 vuotta vanha

Onko äidin äiti aktiivisin isovanhempi? Tutkijat haluavat selvittää, millainen on pappojen ja mummojen nykyrooli

Isovanhemmuus on tärkeä osa perhekokonaisuutta, vaikka rooli on voinut muuttua yhteiskunnallisten muutosten mukana.

Mummu ja taata lapsenlapsen kanssa puistossa
Lasse ja Tuula Virtanen nauttivat lapsenlapsensa Einon seurasta ja haluavat opastaa tätä hyvään elämään. Kuva: Tapio Termonen / Yle
  • Tapio Termonen

Porilainen Pelle Hermannin puisto saa Raumalta tutun vieraan, kun kolmevuotias Eino Nevala saapuu paikallisten isovanhempiensa kanssa leikkimään. Eino on käynyt puistossa usein, sillä hän kyläilee isovanhempiensa luona ahkerasti. Hän on asiassa itsekin aloitteellinen.

– Eino soittaa välillä ja sanoo, että on kova ikävä. Hän kysyy, koska pääsisi taas kylään ilman äitiä ja isää, kertoo Einon taata, Lasse Virtanen.

Eino on Lasse ja Tuula Virtasen ainoa lapsenlapsi. Isovanhemmuuden pohdinta saa molemmat herkistymään.

– Lapsenlapsi on kaikkein tärkein asia tässä maailmassa, Lasse Virtanen toteaa.

Tutkimustyössä vähän vertailukohtia

Isovanhemmuudesta on tullut viime aikoina melko suosittu tutkimuskohde. Isovanhemmuudesta on tietoa jopa 1700-luvulta, mutta esimerkiksi viime vuosisadan loppupuolelta tutkimustietoa ei juurikaan ole.

Väestöntutkimuslaitoksen erikoistutkija ja Turun yliopiston apulaisprofessori Mirkka Danielsbacka osaa kuitenkin sanoa, että isovanhemmuuden merkitys ei ole ainakaan vähentynyt.

Ihmiset elävät nyt aiempaa vanhemmiksi ja he ovat terveempiä, joten isovanhempien ja lastenlasten yhteisiä vuosia on enemmän. Yhteinen aika on myös aktiivisempaa kuin ennen.

– Isovanhemmat voivat tehdä muutakin kuin istua tuvassa tai leipoa pullaa, Danielsbacka sanoo.

Einon mummo Tuula Virtanen jakaa tämän ajatuksen.

– Takavuosien isovanhemmilla oli niin paljon omia touhuja, etteivät he ehtineet leikkiä ja huvitella niin paljon kuin me nykyään.

Muutokset elämässä vaikuttavat suhteisiin

Tuoreimpien tutkimusten vertailukohta on kaukana historiassa. Tutkittua vertailutietoa ei juuri ole nykyisten isovanhempien oman lapsuuden ajalta. Siitä huolimatta uusimmat tiedot kertovat mielenkiintoisia yksityiskohtia isovanhemmuudesta.

Esimerkiksi äidin äiti on se isovanhempi, joka on useimmiten yhteydessä lapsenlapseen. Hän myös hoitaa lapsenlastaan useammin kuin muut isovanhemmat, ja on yleensä nuorin kaikista isovanhemmista.

Isovanhempien erotapauksissa yhteydenpito lapsenlapsiin voi katketa erityisesti isoisiltä. He ovat lapsenlapsiinsa vähemmän yhteydessä kuin eronneet isoäidit tai edelleen aviossa olevat isoisät.

Uudelleen avioituminen voi puolestaan ohjata miehen käyttäytymistä. Uuden suhteen solminut mies kiinnittää eniten yhteyttä uuden puolison perhesiteisiin.

– Tällaisista yksityiskohdista on kuitenkin vasta aika lyhytjänteistä tietoa, muistuttaa Mirkka Danielsbacka.

Isovanhemmuuden monet kasvot päätyvät myös kirjoiksi

Erilaisia kokemuksia isovanhemmuudesta on päätynyt tänä vuonna jo ainakin kahteen kirjaan. Toisen niistä tekee Väestöliitto.

"Suukkoja ja säröjä sukupolvisuhteissa – Kirja isovanhemmille" julkaistaan joulukuun alussa ja se jaetaan muun muassa kaikkiin kirjastoihin. Myyntiin Väestöliiton kirjaa ei ole tulossa.

Toisen kirjan on kirjoittanut porilainen Maire Soiluva. Hänen kirjaansa "Ääni isovanhemmille" on haastateltu useita kymmeniä isovanhempia.

Nainen lukee kirjaa
Maire Soiluvan kirjaan on koottu tarinoita ja ajatuksia isovanhemmuudesta. Kuva: Tapio Termonen / Yle

Soiluvan mukaan isovanhempien kokemukset omasta roolistaan vaihtelevat laidasta laitaan. Suurin osa hänen haastateltavistaan tuntee iloa ja on sitä mieltä, että lapsenlapset rikastuttavat elämää. Kirjassa on kuitenkin tarinoita myös täysin toisenlaisista kokemuksista.

– Pahimmillaan tilanne on se, että isovanhemmat ja lapsenlapset eivät tapaa toisiaan ollenkaan. Se voi johtua kummasta osapuolesta tahansa, ja se voi olla todella raastavaa, Soiluva sanoo.

Lapsenlapsi vetelee naruista

Lasse Virtanen muistelee seuranneensa omaa taataansa aikoinaan joka paikkaan. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen ajatus isovanhempien kunnioittamisesta.

Hän kokee noudattavansa saamaansa mallia nyt omassa roolissaan isovanhempana.

– Samat systeemit nytkin on, mutta toki vähän eri työkailuilla mennään.

Eino on Virtasen mukaan aika tottelevainen lapsenlapsi, eikä mummolan säännöistä ole tarvinnut vääntää. Kolmivuotias osaa kuitenkin olla välillä myös melko vekkuli. Se lähinnä huvittaa taataa.

– Eino keksii kaikenlaista ja tietää, mistä naruista kannattaa vedellä. Esimerkiksi karkkeja hän helposti nappaa kaksi kerrallaan ja sanoo vievänsä toisen taatalle, mutta jotenkin se toinenkin päätyy helposti matkalla omaan suuhun, Lasse Virtanen naureskelee.

Millainen suhde sinulla on isovanhempiisi tai lapsenlapsiisi? Onko äidin äiti kokemuksesi mukaan aktiivisin isovanhempi? Voit keskustella aiheesta jutun kommenttiosiossa.