Artikkeli on yli 4 vuotta vanha

16-vuotias lukiolainen kuunteli Olavi Uusivirtaa ja kavereiden puheita koulussa: syntyi musikaali, joka kertoo nuorten ulkopuolisuudesta ja erilaisuudesta

Suomen suurimmassa Nuorisoteatterissa Riihimäellä nähdään lukiolaistytön kirjoittama ja ohjaama musikaali.

Joukko nuoria tanssii värivaloissa teatterin näyttämöllä
Me ei kuolla koskaan -musikaalissa soi Olavi Uusivirran musiikki. Kuva: Miki Wallenius / Yle
  • Miki Wallenius

Kino-Sammossa, vanhassa elokuvateatterisalissa Riihimäellä soi Olavi Uusivirran laulu Rakkautta ilmassa. Kaksitoista nuorta näyttelijää mahduttavat itsensä ja koreografiansa pienelle lavalle.

Spotit liikkuvat, värit vaihtuvat ja laulu raikaa.

Seuraavassa hetkessä ollaankin jo koulun pihalla. Sinne tulee myös Erika, joka on palannut laitoksesta oltuaan hoidossa mielenterveysongelmien takia.

Nuoria puhuttavat ajankohtaiset aiheet erilaisuudesta, mielenterveydestä, sukupuolirooleista ja yhdenvertaisuudesta.

Olavi Uusivirran laulut inspiroivat

Katsomossa riihimäkeläinen lukiolainen** Jutta Taipale** seuraa silmä tarkkana, mitä tapahtuu.

Ohjaaja Jutta Taipale tarkkailee esitystä katsomosta
Kuva: Vilja Tamminen/Riihimäen taidekoulu

Hän on käsikirjoittanut sekä ohjannut näytelmän. Kun 16-vuotias lukiolainen kirjoittaa ja ohjaa musikaalin omasta ikäpolvestaan, syntyy räväkkä näytelmä. Aiheet on poimittu suoraan nykynuorten elämästä.

Musikaali Me ei kuolla koskaan syntyi ideana muutama vuosi sitten, kun Jutta kuunteli suosikkinsa Olavi Uusivirran levyjä.

– Jotenkin leikittelin ajatuksella, että jos laulut laittaisi järjestykseen. Ja niistä löytyi tää tarina, joka nyt nähdään. Olavin kappaleet ovat aika draamallisia, selittää Jutta Taipale.

Näytelmän teemat löytyivät nuorten puheista

Musikaalin teemoiksi nousivat nuoruuden ja rakkauden lisäksi mielenterveys ja muunsukupuolisuus. Päähenkilöitä ovat mielenterveysongelmista kärsivä Erika sekä poika nimeltä Ruusu, joka pukeutuu välillä naisten vaatteisiin.

Nämä kaksi erilaista nuorta turvautuvat hetkeksi toisiinsa, kun joutuvat paitsioon muiden nuorten toimesta.

Tyttö ja poika istuvat sinisessä valossa näyttämollä
Horjuvan mielenterveyden kanssa painii Erika (Saara Lindström), Ruusu-niminen poika on epävarma omasta seksuaalisuudestaan (Aku Keinonen). Kuva: Miki Wallenius / Yle

– Yhä enemmän ikäiseni nuoret puhuvat näistä asioista, kuten mielenterveyden lisäksi seksuaalisuudesta ja sukupuoli-identiteetistä. Minusta on tosi tärkeätä tuoda nämä aiheet teatterilavalle, Jutta Taipale perustelee tekstiään.

Käsikirjoituksen muotoon saattamisessa auttoi ammattikirjoittaja Mette Löfberg.

Riihimäen Nuorisoteatterissa tehdään musikaaleja keskimäärin joka toinen vuosi. Ne ovat suuria tuotantoja, johon kiinnitetään parhaat voimat ja lisää tekijöitä haetaan avoimella haulla.

Sitä kautta Ruusu-pojan rooliin löytyi Hämeenlinnasta parikymppinen Aku Keinonen.

– Käsiteltävät teemat, kuten ulkopuolisuus ja sopeutuminen, ovat tosi näkyvillä nuorten elämässä ja koulussa. Yritetään istua (sopeutua) joukkoon ja kuitenkin näyttää omalta itseltä. Joillekin se on tosi hankala paikka, tietää Aku Keinonen.

– Komppaan Akua. Mä uskon, että tämä näytelmä koskettaa ihan jokaista nuorta, vakuuttaa hyvinkääläinen Saara Lindström, joka esittää Erikaa.

Oppilastyön musikaali on suuri ponnistus

Jutta Taipale on ollut mukana Riihimäen Nuorisoteatterissa jo kahdeksan vuotta. Ohjaamisesta hän kiinnostui parisen vuotta sitten. Me ei kuolla koskaan on Taipaleen teatteritaiteen opintojen päättötyö.

Tukena isossa urakassa on ollut Nuorisoteatterin ohjaava opettaja Jatta Stepanoff-Harakkamäki.

– Tämmöistä musikaalia on ammattilaisellakin täysi työ tehdä. Toki tämä on päättötyönä ja oppilastyönä valtavan suuri. Näitä nähdään harvemmin, sanoo Stepanof-Harakkamäki.

Neljä tyttö näyttelemässä teratterin lavalla
Erika (Saara Lindström) ja Maria (Anni Ruokangas, taustalla) esittävät musikaalissa parhaita ystäviä ja etualalla Lissu-Leena (Nuppu Malinen) ja Juoru-Jenni (Liisa Kuivalahti) lukion bailaavia tyttöjä. Kuva: Miki Wallenius / Yle

Opettaja on auttanut nuorta lahjakkuutta hahmottamaan kokonaisuutta sekä löytämään ja kirkastamaan oman ohjauksen idean.

– Ollaan menossa hyvään suuntaan, kun maailma ja tulevaisuuden taide on tällaisten nuorten käsissä. Jutan tekstissä ja ohjauksessa kiteytyy nuoren sukupolven avarakatseinen kuva tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, Stepanoff-Harakkamäki uskoo.

Uusivirta innostui luettuaan käsikirjoituksen

Laulaja ja lauluntekijä Olavi Uusivirta antoi luvan teoksiensa käyttöön musikaalissa luettuaan käsikirjoituksen. Uusivirta myöntää aiheen koskettavan häntä itseäänkin.

– Mun on ollut vaikea löytää itseäni perinteisestä miehen muotista. Olen pyrkinyt kyseenalaistamaan sitä omassa tekemisessä, niin musiikissa kuin musiikkivideoissakin.

– Etenkin sukupuoli-identiteetti, sukupuoliroolit ja sukupuolikysymys ovat myös aiheita, jotka ovat kiinnostaneet aina, Uusivirta kertoo.