Nurmeslainen Anumari Suhonen on eläinten ystävä ja siksi yhteisövuohien hankkiminen oli luonnollinen askel. Kameruninvuohi Opri ja kameruninvuohen ja afrikkalaisen kääpiövuohen risteytys Jemi ovat pienestä koostaan huolimatta saaneet isokokoisen ystäväpiirin Ikolan museon pihassa kesän aikana. Lapset, aikuiset ja seniorit käyvät joka päivä katsomassa eläimiä.
– Kääpiövuohetkin ovat tuotantoeläimiä, vaikka maitolitrojen sijaan ne tuottavat lähinnä mielihyvää ja onnen hetkiä, Suhonen muotoilee.
Jalkapalloharjoituksia luvassa
Rotunsa luonteen mukaisesti Opri ja Jemi kiipeilevät ja hyppivät joka päivä. Jos niille ei olisi Ikolan museolla tehty temppurataa tai niillä ei olisi kiviä, joille hyppiä, ne menisivät kielletyille pomppupaikoille. Autojen konepeltien päälle on vuohien mielestä ollut soveliasta kopauttaa sorkkiaan.
– Vuohet ovat luontaisesti uteliaita ja kokeilevat uutta. Niille ei tarvitse opettaa hyppimistä, koska ne osaavat sen. Niillä on piilopaikkoja ja kiipeilypaikkoja, jotta ne voivat toteuttaa lajityypillista toimintaa, Anumari Suhonen sanoo.
Vuohien kanssa esteradan harjoittelu aloitettiin heti niiden kotiuduttua heinäkuussa. Anumari Suhosen tytär Silja Suhonen sanoo, että vuohien luottamus voitettiin olemalla ystävällinen, antamalla ruokaa ja rapsuttamalla. Luottamuksen ansiosta esteradan kiipeäminen alkoi sujua Oprilta ja Jemiltä, joille on lajityypillistä ylittää esteitä ja kiipeillä.
Myös akrobatiatemppu, jossa vuohi kiipeää ihmisen selän päälle ja pysyy siellä, vaikka ihminen nousee ylöspäin, oli helppo opetella.
– Menimme kyyryyn ja ne rupesivat pomppaamaan ja sitten ne palkittiin. Jatkossa voisimme opettaa vuohet potkimaan jalkapalloa paremmin ja tehdä niille pidemmän esteradan. Ne tykkäävät tosi paljon juosta ja pomppia, Silja Suhonen sanoo.
Matalat aidat eivät pidättele vuohia
Myös Suomen lammasyhdistyksen puheenjohtaja Petri Leinonen sanoo, että matalat aidat eivät pidättele vuohia, vaan aitauksen pitää olla ainakin kaksimetrinen.
Tampereella Särkänniemen huvipuiston eläinpuistossa vuohet ovat kiipeilleet maata kohti taipuneeseen koivuun, sanoo vastaava eläintarhahoitaja Teija Jokinen.
– Vuoristosta kotoisin oleville vuohille kiipeily on tärkeää. Olemme tehneet kilien kanssa sitä, että ihminen menee kyykkyyn ja kili hyppää harteille, Jokinen sanoo.
Jokinen on kokeillut eläinten fysioterapeutin kanssa vuohen leikkiä jumppapallon päällä. Ohjaajat pitivät jumppapallon paikallaan vuohen tasapainoillessa sen päällä. Vuohen voi opettaa kulkemaan valjaissa ja seuraamaan ohjaajan kosketuskeppiä.
– Tarhassa pitää olla telineitä monessa tasossa hyppimistä varten, Jokinen sanoo.
Kylki kyljessä vuohilassa
Ikolan museo on nurmeslainen perinnepiha, jossa on vuosisatojen aikana ollut kaikenlaisia laiduneläimiä, oletettavasti myös vuohia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana museon pihassa ovat käyskennelleet lampaat.
– Vuohet ovat seurallisempia kuin lampaat. Ne tykkäävät enemmän rapsuttelusta ja ihmisten kanssa puuhaamisesta, Anumari Suhonen sanoo.
Kaikki vuohet eivät ole yhtä sosiaalisia kuin Jemi ja Opri, joten Suhoselle kävi tuuri eläinten kanssa.
– Meille tuli tosi hienoja persoonia. Vaikka Jemi ja Opri eivät ole samasta katraasta, ne viihtyvät tosi hyvin toistensa kanssa. Vuohet nukkuvat kylki kyljessä vuohilassa ja haluavat olla liki toisiaan koko ajan.
Vuohet ovat Ikolan vakioasukkaita. Talviaikaan ne ulkoilevat luonnonvalon aikaan hoitajan kanssa, kun he hakevat yhdessä kerppuja pihaladosta.
Lue lisää: