Jotkut toimittajat saattavat vältellä maskeista kirjoittamista, koska aihe on vaikea.
Näin sanoo Ylen politiikantoimittaja Robert Sundman.
– Maskeista on tullut poliittinen talismaani, josta taistellaan, se on tehnyt keskustelusta vaikeaa, Sundman sanoo.
Kuluneella viikolla maskeista tuli myös jonkinlainen symboli luottamukselle, hän sanoo. Voidaanko luottaa siihen, että hallinto ja poliitikot antavat oikean tiedon oikeaan aikaan? Puhe suomalaisesta luottamusyhteiskunnasta on Sundmanin mukaan heijastunut maskikeskusteluun.
Tiedetoimittajien liiton pääsihteeri Ulla Järvi arvelee, että tällä viikolla maskikeskustelu politisoi koronaa.
Myös tieteellisistä faktoista, tai tutkimuksen tuottamista tiedonrippeistä, on alettu kiistellä julkisesti.
– Poliitikot tulevat televisioon ja radioon uupumattomiin vääntöihin taistelemaan siitä, kenen kanta on oikea. Ja tieteestä näyttää löytyvän tukea eri kantohin, Ulla Järvi sanoo.
Koronapandemia on uusi asia. Ja siitä kerätään koko ajan maailmalla tietoa. Siksi näkemykset saattavat muuttua. Uusi tutkittu tieto auttaa hoitamaan koronaa.
– Tiede on totta toistaiseksi. Se kuuluu tieteen prosessiin, Järvi sanoo.
Ulla Järvi ja Robert Sundman olivat vieraina Ylen aamun Viimeinen sana -ohjelmassa, jonka voi katsoa myös tämän jutun pääkuvaa klikkaamalla.
Ymmärtääkö politiikantoimittaja lääketiedettä?
Koronapandemian aikana politiikantoimittajat, urheilutoimittajat ja tiedetoimittajat ovat kaikki päätyneet tekemään koronauutisia.
Toimittajat ovat joutuneet tekemään juttuja itselleen vieraista aiheista.
– Silloin pitäisi olla tietämystä miten lääketieteellinen tutkimus syntyy. Mikä on vaikkapa absoluuttisen riskin ja suhteellisen riskin ero esimerkiksi juuri maskien suojavaikutuksessa. Nämä ovat tiedetoimittajillekin vaikeita asioita, Järvi sanoo.
Lainsäädäntö, poliittiset päätökset, tartuntatautiin liittyvät tieteelliset kysymykset ovat sekoittuneet. Siksi asiat ovat olleet monimutkaisia.
– Tänä vuonna olisi ollut hyvä, että politiikantoimittajilla olisi ollut tiedetoimittajakummi, kuten koulussa on kummioppilasjärjestelmä. Olisin ainakin itse kaivannut enemmän tiedon jakamista journalismin genrejen yli, Robert Sundman sanoo.
Joskus vaikeisiin aiheisiin tartutaan liian nopeasti
Välillä toimitukset kiirehtivät liikaa uutisioinnissa ja siksi syntyy virheitä ja vääriä tulkintoja, Robert Sundman arvioi.
Monimutkaiset lainsäädäntöön tai pandemiaan liittyvät asiat vaativat pureskelua, mutta media ymmärrettävästi haluaa kertoa asioista yleisölleen heti.
– Usein tuntuu siltä, että kaikki käy nopeasti. Muistan kuinka tämä oli tuntematon kiinalainen virus lehden sivupalstalla ja sitten yhtäkkiä viikossa pääuutinen, joka hallitsi Suomeakin, Sundman sanoo.
Toimitukset haluavat palvella yleisöä reaaliajassa ja nopeasti. Kiireessä käsitteet saattavat mennä hieman sekaisin.
– Joskus olisi toimittajien ihan hyvä sanoa, että meillä ei ole nyt riittävästi tästä asiasta tietoa, että voitaisiin analysoida ja kertoa, Sundman toteaa.
Myös tutkijat ovat joutuneet opettelemaan asioiden kertomista. Vaikkapa THL:n tutkijat joutuvat miettimään, miten kertoa tieteellisistä asioista ymmärrettävästi.
Tieteen ja asiantuntijoiden rooli on noussut tänä vuonna esiin eri tavalla kuin yleensä. Media on nostanut esiin erimielisiä asiantuntijoita ja tieteellinen keskustelu, jota käydään yleensä tieteellisillä areenoilla, on noussut päiväkohtaiseksi keskusteluksi.
– Kun toimittajat yrittävät selvittää kaiken kerralla, he kysyvätkin HUS:n ylilääkäriltä, pitääkö koulut sulkea. Ylilääkärin näkökulma saattaa olla tehohoitopaikkojen ja potilastilanteen arvioiminen. Häneltä ei voi edellyttää kohtuuttomia, Järvi muistuttaa.
Ylilääkäri ei välttämättä ole kansanterveyden ja talouden asiantuntija.
Medialla itsekritiikin paikka: Hallitus ei Suomessa päätä kaikesta
Robert Sundman sanoo, että medialla – ja hänellä itselläänkin – on itsekritiikin paikka. Vastauksia vaikeisiin kysymyksiin on lähdetty hakemaan sieltä, mistä niitä on ennenkin helpoiten saatu. Ja usein korkeimmalta mahdolliselta tasolta.
– Toimittajien riitti on mennä säätytalolle ja odottaa hallitukselta vastauksia. Nyt on pitänyt opetella, että missä esimerkiksi monia kansanterveyteen liittyviä päätöksiä tehdään, Sundman sanoo.
Suomalaisessa yhteiskunnassa päätöksentekoa ja valtaa on hajautettu. Siksi esimerkiksi hallitus tai pääministeri ei voi sanella asioita.
– Toimittajien pitäisi myös paremmin pystyä selittämään vallan rakenteita, Sundman sanoo. Vaikka kaikki tuntuisi sekavalta ja hajautetulta, se on demokraattisen päätöksenteon luonne. Sitä pitää selittää, eikä leimata sekavaksi.
Järven mukaan ongelma on myös se, että toimituksissa ihmiset ovat etänä töissä. Siksi toimittajien väliset keskustelut ovat jääneet tavallista vähemmäksi ja jutuista ei välttämättä ole osastorajojen yli keskusteltu.