Urheiluseurat ovat tienneet jo vuosia oheisharjoittelun merkityksen varsinaisen lajiharjoittelun ohella. Kuitenkin monessa kaupungissa nuoret urheilijat joutuvat tyytymään vähään. Tiloja oheisharjoitteluun ei monella ole tai tilat ovat kaukana, jolloin harjoittelijoilla menee treeniaikaa lajiharjoittelupaikan ja oheisharjoittelupaikan välillä siirtymiseen.
Lahdessa jääseuroille alkoi uusi aika, kun harjoittelujäähallin yhteyteen rakennettiin yli tuhannen neliömetrin oheisharjoittelutilat. Oheisharjoittelutilat ovat tällä hetkellä ainoat Suomessa, jotka sijaitsevat jäähallirakennuksessa. Uudet tilat maksoivat 1,8 miljoonaa euroa, mutta pilottia varten saatiin valtion tukea noin kolmannes hinnasta.
Vaikka oheisharjoittelua voi tehdä melkein missä vain, uskoo ainakin Lahden taistoluistelijoiden valmentaja Netta Tuominen, että uudet tilat voivat näkyä jopa harjoitustuloksissa.
Huonot tilat haittaavat oheisharjoittelua
Valmennuskeskus Newtonin liikuntafysiologi Petri Jalanko suunnittelee ja ohjaa työssään nuorten urheilijoiden oheisharjoitteluja. Hänen treeneissään käy muun muassa uimahyppääjiä, golffareita, jalkapalloilijoita ja jääkiekkoilijoita.
Lajien oheisharjoittelu on hyvin erilaista, ja treenien suunnittelu lähtee liikkeelle laji- ja tavoiteanalyysistä. Urheilututkimukset-sivustolta löytyy analyysejä siitä, kuinka pitkiä suorituksia lajissa tehdään ja mitä lihaksia käytetään: tarvitaanko nopeutta, kestävyyttä vai voimaa.
– Esimerkiksi golffarit tarvitsevat nopeutta, voimaa ja liikkuvuutta. Erityisesti vartalon kierto on yhteydessä lyöntipituuteen. Oheisharjoittelun tavoitteena on kehittää niitä tarvittavia ominaisuuksia, jota lajiharjoittelu ei optimaalisesti kehitä sekä ennaltaehkäistä loukkaantumisia.
Jalangolla on kokemusta oheisharjoittelutiloista pääkaupunkiseudulla ja Jyväskylässä. Hänen kokemuksensa mukaan tiloissa on haasteita.
Myös taitoluisteluvalmentaja Tuominen on huomannut kisamatkoilla, että oheisharjoittelutiloissa on usein puutteita. Treenaaminen ilman kunnon tiloja on tullut hänelle ja valmennettaville tutuiksi myös kotikaupungissa ennen uusia tiloja. Harjoituksia on pidetty jäähallin käytävillä, ulkona ja koulujen liikuntasaleissa.
– Treenipäivät ovat olleet pitkiä, kun jääharjoitusten jälkeen olemme kävelleet koululle harjoittelemaan. Se syö jaksamista. Kaikissa liikuntasaleissa ei ole ollut peilejä. Syksyllä ulkona treenaaminen ei ole turvallista, kun lihakset ovat kylmiä.
Kehon painoilla voi harjoitella melkein missä vaan. Ilman painojen käyttöä on kuitenkin mahdotonta harjoittaa lihasten maksimaalista voimaa, Jalanko kertoo. Monen lajin harjoituksissa tarvitaan myös tilaa. Esimerkiksi taitoluistelijat harjoittelevat koreografioita myös jäähallin ulkopuolella.
Oheisharjoitustiloihin panostaminen voi näkyä urheilumenestyksenä
Hiljalleen urheiluharrastajien toiveisiin oheisharjoittelumahdollisuuksista aletaan vastata. Lahden oheisharjoittelutilat kertovat ehkä suunnasta, mitä kohti harjoittelutilat ovat yhä vahvemmin menossa.
Esimerkiksi Hakametsän urheilukampushankkeen projektipäällikkö Markus Joonas kaavailee, että Suomen ensimmäisessä jäähallissa katsomoalueet rajattaisiin niin, että alueelle saataisiin hyvä oheisharjoittelutiloja (HS). Näin vanhimmasta jäähallista tulisi yksi Suomen moderneimmista, ainakin harjoittelumahdollisuuksia katsottaessa.
Hienot oheisharjoittelutilat eivät vaadi ihmeitä. Esimerkiksi Lahdessa tiloihin on rakennettu kuntosali, juoksurata ja kahtia jaettava sali. Valmentaja Tuominen uskoo, että tilat ovat enemmän kuin vain suoja huonolta säältä.
– Nyt pystymme tehostamaan harjoituksiamme, eikä siirtyminen paikasta toiseen syö jaksamista. Tämä voi hyvinkin näkyä harjoitustuloksissamme.