Loppukesällä vuonna 1885 kirjailija Robert Louis Stevenson ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa. Hän sairasti verenvuototautia, oli kuumeinen ja houraili. Kirjailijan mieli liikehti unen, valveen, painajaisten ja harhanäkyjen aallokossa.
Näin Stevensonin mielentilaa on kuvailtu lukuisissa eri lähteissä, jotka kertovat hänen menesteoksensa synnystä. Kerrotun mukaan kirjailijan ajatuksissa pyöri suorastaan pakkomielteisesti outo tarina, jonka hän kirjoitti tarinan sairasvuoteeltaan käsin valmiiksi muutamassa päivässä. Houreisen luovan prosessin lopputulokseen vaikuttivat myös hänen nauttimansa huumeet.
Omituisissa olosuhteissa syntyneestä kauhutarinasta, seuraavana vuonna julkaistusta Tohtori Jekyll & Mr. Hyde -pienoisromaanista tuli silmänräpäyksessä bestseller. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sitä myytiin reilun vuosikymmenen aikana yli 250 000 kappaletta.
Kauhu on baletissa haastavaa
Jakautuneesta mielestä kertova hyytävä tarina ei ole vuosien saatossa menettänyt vetovoimaansa, mistä kertoo Suomen Kansallisbaletin Jekyll & Hyde -maailmanensi-ilta. Yhdysvaltalaiselle koreografille Val Caniparolille kauhubaletin valmistuminen on ollut unelmien täyttymys.
– Olen katsellut Jekyll & Hyde -aiheisia elokuvia ja lukenut itse romaania jo pienestä pitäen. Tematiikka on ollut mielestäni hyvin kiinnostavaa ja ajattelin, että tässä olisi hyviä aineksia kokoillan balettiin.
Caniparolin mukaan kauhun käsittely baletin keinoin ei ole ihan helppoa, mutta toisaalta hän ei halunnut luoda Jekyll & Hydestä uutta Draculaa tai Frankensteinia – verenhimoisen kreivin ja kammottavan hirviöhybridin käsittely populaarikulttuurissa kun on ollut usein varsin yksioikoista.
– Jekyll & Hyde ei välttämättä täytä klassisen kauhukertomuksen määritelmää – kyse on lähestulkoon psykologisesta tarinasta. Meillä kaikilla on pimeämpi puolemme, ja Robert Louis Stevenson peilasi tarinassa omaa elämäänsä, koska hän kirjoitti sitä sairasvuoteeltaan, Caniparoli pohtii.
Caniparolin tulkinnassa ei nähdäkään kyttyräselkäisiä hirviöitä, vaan goottilainen, verenpunainen kauhu ammennetaan muista lähteistä.
– Oikeat hirviöt eivät ole epämuodostuneita luonnonoikkuja. Historian pahimmat massamurhaajat ovat olleet melko tavallisia ja joskus myös hyvin viehättäviä henkilöitä. Kauhua ei välttämättä löydy hirviöistä vaan siitä, että kadulla kuka tahansa vastaantulija voi olla ja paha ja tappaa sinut.
Haastava prosessi tanssijoille
Tanssijoille Jekyll & Hyde -baletti on ollut varsin poikkeuksellinen kokemus, jo tematiikkansakin takia.
– Kauhu ja baletti eivät ole kovinkaan tavallinen yhdistelmä, koska tällaista tarinaa on vaikea saada toimimaan lavalla. Syynä voi esimerkiksi olla kauhukertomuksen monitasoisuus, Mr. Hydeä esittävä Michal Krčmář toteaa.
Krčmář on tanssinut pahisrooleja ennenkin, mutta Hydenä hän pääsee irrottelemaan oikein kunnolla.
– Kutsun Hydeäni puhtaaksi, elegantiksi pahuudeksi. Kirjassa hän on lyhyehkö mies, joka näyttää pikemminkin laitapuolen kulkijalta, mutta tässä baletissa hän esittäytyy charmanttina hurmurina, joka nauttii elämästä. Pohjimmiltaan tohtori Jekyll on aina halunnut tehdä samoja, pahoja asioita kuin Hydekin.
Lucas Jerkander taas tanssii tohtori Jekyllin roolin.
– Mielestäni tämä tarina on hyvin kiinnostava, koska se käsittelee ihmisen hyvyyttä ja pahuutta varsin brutaalilla tavalla. Pahuuteen ei ole mitään varsinaista syytä, ja juuri tällaisesta skenaarioista minä pidän.
– Luulen, että nykymaailmassa monet ihmiset piilottelevat pimeää puoltaan. Nykyään vaaditaan, että pitää olla hyvä ja seurata hyviä asioita – eli olla tohtori Jekyll, Jerkander jatkaa.
Kumpikin tanssija korostaa, että Jekyll & Hyde -baletti on ollut haastava prosessi etenkin psyykkisesti.
– Tämä on vaatinut paljon ylimääräistä työtä lähestymistavan takia. Tuntuu jopa siltä, että olen roolia rakentaessani treenannut psyykeäni enemmän kuin fysiikkaani, Michal Krčmář pohtii.
Krčmářin ja Jerkanderin mukaan Jekyll & Hyde -baletissa on kauhutematiikan lisäksi toinenkin poikkeuksellinen ominaisuus.
– Yleensä balettien päärooleissa on aina naisia, tässä taas päärooleja vetävät kaksi miestä, Lucas Jerkander toteaa.
Kauhuleffoista tuttua musiikkia
Koreografi Val Caniparolin musiikkivalinnat tukevat kauhubaletin tunnelmaa, ja esiin nousee etenkin puolalainen musiikki ja Krzysztof Penderecki. Puolalaissäveltäjää on kutsuttu kauhuohjaajien lempisäveltäjäksi, ja hänen musiikkiaan on kuultu muun muassa Stanley Kubrickin Hohdossa ja William Friedkinin Manaajassa.
– Pendereckin musiikissa on toismaailmallista outoutta, ja instrumentaatiotkin ovat erikoisia. Olen käyttänyt Pendereckia pohjana, joka sitoo muun musiikin toisiinsa.
Jekyll & Hydessä kuullaan kattavasti nimenomaan puolalaista musiikkia Wojciech Kilarista Frédéric Chopiniin.
– Vaikka kyseiset säveltäjät edustavat erilaisia aikakausia, heidän musiikkinsa yhdistyy luontevasti toisiinsa, Val Caniparoli toteaa.
Jekyll & Hyde -baletin maailmanensi-ilta on tänään perjantaina 6.11. Suomen Kansallisooppera ja -baletissa.