Nyt eletään niitä aikoja, kun sää saattaa vetää mielen matalaksi itse kultakin. Näin ei kuitenkaan ole kirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelaisella.
Kortelainen kertoo löytäneensä eräänä syksyisenä korona-ajan iltana lääkkeen hyvään olotilaan. Se tepsii myös marraskuussa, kun vettä sataa kaatamalla ja on pilkkopimeää.
– Sadetakki päälle, kuulokkeista täydellistä rytmimusiikkia, maskin alla voi laulaa mukana. Lämmintä alla, pitkät kalsarit ja kunnon markettilenkkarit, jotka pitää vettä. OIkeasti on aika hyvä olo siellä omassa kuplassa, Kortelainen kuvailee ulkoiluvarustustaan.
Kortelaisen mielestä tämä hyvän musiikin ja lämpimpien vaatteiden kyllästämä kupla on kuin pieni avaruusalus, joka kulkee pimeyden halki ja välillä kohdataan vastaantulijoita.
– Me ollaan kaikki siinä omassa kuplassa. Mutta ollaan menossa kohti jotain, jossa telakoidutaan paikkaan, jossa on lämpöä ja valoa. Ehkä joskus ensi vuoden puolella, mutta ei sinne ole vielä kiirettä.
EIkä sekään haittaa, jos korvissa kuuluva rytmikäs musiikki saa vahingossa ottamaan kadulla muutaman tanssiaskeleenkin.
– Nyt on niin pimeetäkin, ettei kukaan nää sitä. Ei voi munata itseänsä.
Anna Kortelainen kertoi Puoli seitsemän -ohjelmassa myös rakkaudestaan Ranskaan ja Pariisiin. Pariisissa hän on viettänyt nuorena aikaa muun muassa tutkiessaan taidemaalari Albert Edefeltiä. Kortelainen on väitellyt Turun yliopistossa 2000-luvun alussa Edelfeltistä.
Taidemaalarin elämän tutkiminen on tuonut mukanaan myös kirjan aiheita. Kortelaisen ensimmäinen kirja Virginie! kertoi Edelfetin mallista ja rakastajattaresta. Kortelaisen uusin kirja, fiktiivinen romaani Tulirinta puolestaan kertoo Edelfetin pojasta Erik Edelfeltistä.
Katso Puoli seitsemän -ohjelmasta, mitä kirjailija Anna Kortelainen kertoi uuden kirjan synnystä: