– Suomessa on politiikassa, talouselämässä ja vallalla omertan laki, jossa on vain yksi kanoisoitu totuus, jota annetaan ulospäin, Iltalehden politiikantoimittaja Lauri Nurmi toteaa.
Nurmi painottaa, että demokratiassa on monia eri näkemyksiä. Valmisteilla on myös hankkeita, joissa jonkun ihmisen mielestä ei moraalisesti tai eettisesti toimita hyvällä tavalla, vaikka sinänsä toimittaisiin laillisesti.
Tällöin on ihmisiä, jotka haluavat tuoda tietoja julkiseen keskusteluun, mutta eivät voi tehdä sitä omalla nimellään.
– Nämä henkilöt rikkovat eliitin sisäistä vaikenemisen lakia, Nurmi sanoo.
Siksi on tärkeää, että ihmiset voivat puhua nimettömästi journalisteille.
Toimitukset käyttävät nimettömiä lähteitä, koska haluavat kertoa myös valmisteilla olevista asioista. Nimettömiä lähteitä joudutaan käyttämään myös kerrottaessa epäkohdista, jotka eivät muuten nousisi esiin.
Jos nimettömiä lähteitä ei käytettäisi, vaihtoehdot ja haastavat näkemykset ja epäkohdat jäisivät piiloon.
– Kyse ei ole vain salaisen eliitin tiedosta. Nimettömiä lähteitä käytetään myös keskeneräisissä asioissa sekä sellaisissa asioissa, jossa on vahva kielto puhua, Ylen politiikantoimituksen päällikkö Paula Pokkinen muistuttaa.
Esimerkiksi poliisilaitoksilla poliiseja voi olla kielletty puhumasta asioista, mutta poliisi saattaa kokea, että jonkin epäkohdan tai asian esiintuominen on yhteiskunnallisesti tärkeää, ja siksi haluaa kertoa sen nimettömänä, Pokkinen sanoo.
Nimettömät lähteet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että toimitukset julkaisisivat juttuja, joista ei tiedetä, kuka tiedon antaa. Tieto ja lähteet tarkistetaan aina monista eri paikoista, Pokkinen muistuttaa.
– Toimitus tietää aina ihmisen nimen, Pokkinen muistuttaa. Hän myös painottaa, että nimettömien lähteiden käyttämisen pitää olla poikkeus.
Lauri Nurmi ja Paula Pokkinen olivat vieraana Viimeinen sana -ohjelmassa, jonka voi katso tämän jutun pääkuvasta tai tästä linkistä.
“Kenraalit eivät puhu nimellään Venäjästä”
Turvallisuuspolitiikka on tyypillinen aihe nimettömille lähteille, Lauri Nurmi sanoo. Koska Venäjästä ei voi puhua suoraan, turvallisuuspolitiikan päättäjät esimerkiksi puolustusvoimissa avaavat Nurmen mukaan suunsa vain, jos saavat puhua nimettömästi.
Vastaavasti Nurmi nostaa esiin keväällä “korona-nyrkin” ympärillä esiin tulleen jännitteen presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin välillä. Presidentti Niinistö esitti turvallisuusneuvostoa ja pääministeri Marin torppasi sen valtiosäännön vastaisena.
– En usko, että tämä tieto olisi koskaan tullut yleisön saataville, jos ei olisi käytetty nimettömiä lähteitä, Nurmi sanoo.
Mutta miten toimitukset pitävät huolta siitä, että tieto on totta ja nimettömät lähteet eivät johda niitä harhaan?
– Tottakai toimituksille yritetään myös puhua värittynyttä tietoa. Kukaan ei yritä suoltaa suoraa potaskaa, mutta tieto on värittynyttä. On toimitusten ammattitaitoa ja ammattietiikkaa koota tieto monenvärisistä lähteistä, Pokkinen sanoo.
Pokkinen muistuttaa, että nimettömen lähteiden käyttöön pitää olla vankka peruste. Ja tietojen sellaisia, että ne ovat yleisön kannalta tärkeitä.