Satu Lipiäinen oli harjoittelemassa pitkän matkan juoksua paikallisella kuntosalilla. Tarkoitus oli juosta juoksumatolla ainakin 40 kilometriä.
Sellainen rääkki oli juoksumatollekin liikaa.
– Laite alkoi pätkiä, ja hetken päästä siitä nousi paksu savu.
Lappeenrantalaisen 24-vuotiaan Satu Lipiäisen intohimot voivat olla liikaa monelle muullekin kuin vain juoksumatolle, sillä Lipiäisen kestävyys ei ihan heti lopu.
Ennätysvauhti
Reilu viikko sitten lauantai-iltana Satu Lipiäinen oli lähtöviivalla yhdessä kymmenien muiden juoksijoiden kanssa. Oli alkamassa 12 tunnin juoksukilpailu. Se käytiin Joensuu Areenassa 325 metrin sisäradalla.
Lipiäisen vauhti on niin kova, ettei yksikään miesjuoksija pysynyt perässä. 12 tunnin juoksun jälkeen Lipiäinen oli taittanut reilut 136 kilometriä eli suurin piirtein sama matka kuin Helsingistä Kouvolaan.
Tarkka lukema oli 136,203 kilometriä.
Samalla oli syntynyt naisten 12 tunnin juoksun uusi Suomen ja Pohjoismaiden ennätys. Edellinen Pohjoismaiden ja Suomen ennätys parani noin puolella kilometrillä.
Joensuu night run -kilpailun toiseksi nopein oli Toni Ronkainen, joka jäi Lipiäisestä yli 10 kilometriä. Kilpailussa maaliin tuli 55 juoksijaa.
Satu Lipiäisen tavoite oli juosta ensimmäisen kuuden tunnin aikana 72 kilometriä.
– Meni 71,8 kilometriä eli aika tavalla suunnitelman mukaan.
Kuuden tunnin jälkeen alkoivat vaikeudet, ja Lipiäisen sanoin seinä meinasi nousta pystyyn.
– Energiat alkoivat olla loppu, mahakipu kiusasi ja muutenkin oli hankala mennä eteen päin.
Hiljalleen olo kuitenkin helpotti, ja Lipiäinen kykeni pysymään ennätysvauhdissa.
– Jos kuitenkin olisin joutunut käymään vessassa, ennätys olisi mennyt siihen, kertoo Lipiäinen.
Satu Lipiäinen juoksi koko matkan. Yhtään kävelyaskelta ei voinut ottaa.
– Kun yritetään ennätyksiä ja hyviä tuloksia, ei siellä jouda kävelemään. Käveleminen on niin hidasta, että sen jälkeen täytyy vastaavasti juosta tosi kovaa saadakseen kiinni sen ajan, mikä kävelyyn on mennyt.
Viimeisten tuntien ennätysvauhti antoi lisää potkua ja motivaatiota. Kun juoksemista oli edessä vielä kolme tuntia, Lipiäinen ei halunnut ajatella jäljellä olevaa aikaa. Sen miettiminen tuntuu hänen mielestään musertavalta.
– Toisaalta viimeiset kolme tuntia olivat myös stressaavia, koska ei saanut höllätä yhtään. Koko ajan pelotti, että jaksaako ja sujuuko juoksu muuten hyvin. Koko ajan piti vain saada hyviä kierrosaikoja.
Ensimmäisen 6 tunnin ajan Lipiäisellä kului yhteen kilometriin noin 5 minuuttia. Sen jälkeen vauhti hieman hidastui niin, että koko 12 tunnin juoksun keskivauhdiksi tuli 5,17 minuuttia/kilometri.
Lapsuuden haave
Pohjois-Savosta Siilinjärveltä kotoisin oleva Satu Lipiäinen on harrastanut liikuntaa ja urheilua lapsesta lähtien. Kokemusta on valtakunnan tasolta niin seiväshypystä kuin 3 000 metrin estejuoksustakin.
Jo pikkutyttönä hän haaveillut pitkästä juoksumatkoista. Ensimmäinen puolimaraton taittui 10-vuotiaana.
Harjoittelu oli tiukkaa, mutta valitettavasti se myös kostautui.
– 16-vuotiaana menin pahasti ylikuntoon. Toipumiseen meni 4–5 vuotta, kertoo nyt 24-vuotias Satu Lipiäinen.
Hetken näytti jo siltä, että piikkarit lentävät naulaan.
– Osallistuin kuitenkin 12 tunnin viestikisaan, ja siitä kokemuksesta jäin tälle ultrajuoksupolulle, jolta en ainakaan lähiaikoina ole tulossa pois, kertoo Satu Lipiäinen.
Lipiäinen vaikuttaa olevansa hurjassa vedossa jo nyt, vaikka usein kestävyysjuoksijat ovat parhaimmillaan noin 30-vuotiaina. Hän ei oikein osaa itsekään selittää, miten vauhti on nyt näin kovaa.
– Ihminen pystyy ihmeellisiin asioihin. Sitä mitä harjoittelee, niin siinä yleensä kehittyy.
Lipiäinen myös myöntää, että hänellä varmaan on taipumusta pitkäkestoisiin lajeihin.
Kaupungista toiseen
Pitkiä matkoja urakoidessaan Lipiäinen ei voi välttyä hetkiltä, jolloin tekisi mieli mennä pois radalta. Heikkoja hetkiä matkan aikana tulee väistämättä.
– Käytännössä joka kisassa mietin, että pitäisikö keskeyttää ja lopettaa koko laji. Keskeyttämiseen on kuitenkin tosi iso kynnys, ja kokemuksen myötä tietää, että heikko hetki tulee ja se menee myös ohi.
Satu Lipiäisen päämatkat ultrajuoksussa ovat 100 kilometrin juoksu ja 12 tunnin juoksu.
– Ne ovat suhteellisen lyhyitä. Jotkut juoksevat vaikka kuuden vuorokauden kilpailuja, sanoo Lipiäinen.
Lipiäinen kertoo, että hänen harjoittelunsa on melko samanlaista kuin maratonille valmistautuminen.
– Suurin ero on, että viikonlopun pitkä lenkki on pitempi kuin maratoonareilla, 40–60 kilometriä. Teen myös joskus ryväsharjoittelua, jolloin pitkä lenkki on perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina niin, että kolmen päivän aikana tulee yhteensä reilut 100 kilometriä.
Kotikaupungissaan Lappeenrannassa Lipiäinen juoksee yleensä Lappeenrannan lentokentän ympäri kulkevaa tasaista 7,8 kilometrin kuntopolkua. Sen hän kiertää viikossa yli 10 kertaa.
– Lempilenkkini on juosta Imatran ja Lappeenrannan väliä. Sen kun juoksee jompaankumpaan suuntaan, niin siitä tulee melko tasan 40 kilometriä.
Matkalla tohtoriksi
Tammi-helmikuussa hän juoksee juoksumatolla joka päivä. Matka ovat pitkiä, mutta Lipiäinen käyttää senkin ajan hyödykseen. Hän lukee kirjoja tai katsoo elokuvia. Ulkona juostessa korvissa kuuluu äänikirja.
Satu Lipiäinen on opiskellut Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa, josta hän viime vuonna valmistui energiatekniikan diplomi-insinööriksi. Nyt hän nuorempana tutkijana tekee väitöskirjaa.
– Tutkin pääasiassa metsäteollisuuden energiankäyttöä, energiatehokkuutta ja hiilidioksidipäästöjä.
Joensuussa juostu 12 tunnin Pohjoismaiden ennätys ei Satu Lipiäiselle luonnollisestikaan riitä, vaan tavoitteena on parantaa ennätyksiä entisestään.
– Iso tavoite on päästä 100 kilometrin juoksu alle 8 tunnin. Nykyistä ennätystä pitäisi parantaa yli 11 minuuttia.
Lisäksi tekemättä on vielä suoritus, josta hän haaveili jo lapsuudessa.
– Yksi iso unelma vielä odottaa. Se on Spartathlon eli 246 kilometriä Kreikassa Ateenasta Spartaan, kertoo ultrajuoksija Satu Lipiäinen.