Valmisteilla oleva luonnonsuojelulaki ja luonnonsuojelualueet eivät yksinään riitä turvaamaan biodiversiteettiä eli luonnon monimuotoisuutta ja kääntämään luonnon heikkenemiskehitystä Suomessa.
Monitieteisen tutkijaryhmän mukaan luonnon suojeleminen pitää olla mukana kaikissa uudistuksen alaisena olevissa lakihankkeissa.
Luonnonsuojelutoimien kokonaisvaltainen suunnittelu ja eri lakien yhteisvaikutusten huomioiminen ovat keskeisiä edellytyksiä sille, että luonnonsuojelulain päätavoite eli luonnon monimuotoisuuden turvaaminen voidaan saavuttaa, tutkijaryhmä toteaa.
– Selkeästi pitää suunnitella isompia kokonaisuuksia ja miettiä lakien läpi. Esimerkiksi kansallispuistojen väleissä on keskeisiä metsävyöhykkeitä monimuotoisuuden kannalta. Niitä ei voi suojella luonnonsuojelulailla, mutta maankäyttö- ja rakennuslailla pystyy, sanoo tutkijaryhmässä mukana oleva Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Riikka Paloniemi.
Tällä hallituskaudella uudistetaan luonnonsuojelulakia, maankäyttö- ja rakennuslakia, ilmastolakia ja kaivoslakia.
Lakien yhteisvaikutus saattaa olla luonnon monimuotoisuuden kannalta yksi tämän hallituskauden merkittävimpiä asioita.
– Isot lakiuudistukset ovat aivan keskeisiä siinä, mihin suuntaan mennään, Paloniemi sanoo.
Luonnonsuojelulaki suojelee suojelualueilla
Luonnonsuojelulaki turvaa luonnon monimuotoisuutta. Se suojelee uhanalaisia lajeja ja elinympäristöjä suojelualueilla, kuten kansallispuistoissa.
Tämän rajauksen takia lain vaikutus ulottuu vain kaikkein uhanalaisimpiin lajeihin ja elinympäristöihin. Lakisääteisiä suojelualueita on Suomessa noin 10 prosenttia maa-alastamme, jos kaikki maa-alueet lasketaan mukaan. Etelä-Suomessa suojeltuja alueita on paljon tätä vähemmän, pohjoisessa taas enemmän.
– Monimuotoisuutta ei voi turvata vain luonnonsuojelualueilla. Niiden pinta-ala on niin pieni, Paloniemi sanoo.
Muissakin laeissa on sääntelyä siitä, miten luontoarvot tulisi ottaa huomioon, mutta luonnonsuojelulain tulisi tutkijoiden mukaan kyetä edistämään suojelua myös suojelualueiden ulkopuolella. Luontotyyppien ja lajien elinvoimaisuutta ei voida turvata vain suojelualueilla senkin takia, että niillä sijaitsee vain pieni osa luontotyypeistä.
Samaan lopputulokseen tultiin myös keväällä julkaistussa monimuotoisuusarviossa, jossa todettiin, että luonnonsuojelualueet eivät riitä metsien lajiston säilyttämiseksi Suomessa. Tämä johtuu siitä, että Etelä-Suomen metsistä lähes 97 prosenttia on talouskäytössä. Suojeltuja metsiä on etelässä vain noin kaksi prosenttia. Siksi talousmetsissä tehtävät toimenpiteet ovat tärkeitä.
Jos esimerkiksi mustikalle tai puolukalle tapahtuisi metsissämme jotain, se olisi Tolvasen mukaan merkki siitä, että luonnossamme tapahtuu valtavia muutoksia. Mustikka ja puolukka ovat sateenvarjolajeja, joista moni muu on riippuvainen. Ne vaikuttavat siis epäsuorasti monimuotoisuuteen.
– Tavallista luontoa luonnonsuojelulaki ei pysty suojelemaan ollenkaan. Tavallinen luonto ja tavalliset lajit siirtyvät luonnonsuojelulain piiriin vasta, kun ovat tulleet uhanalaisiksi. Ei pystytä puuttumaan uhanalaistumisen heikentymiseen ennen kuin kynnys on ylittynyt. Perusluonto on alttiina muutoksille koko ajan, sanoo niin ikään lakia valmistelevassa tutkijaryhmässä mukana ollut Luonnonvarakeskuksen professori Anne Tolvanen.
Uudistusta valmistelevassa työryhmässä on käsitelty alustavia muutosehdotuksia viiden laajan teeman kautta: ilmastonmuutos, lajien suojelu, luontotyyppien suojelun parantaminen, luontotiedon hallinta sekä monimuotoisuuden suojelun kannustimet ja edistämistehtävät.
Luonnonsuojelulain uudistuksen valmistelu käynnistyi alkuvuodesta 2020. Hallituksen esitys luonnonsuojelulaista on tarkoitus valmistua ensi syksynä.
Uusiutuva energia ja luonnonsuojelu vastakkain
Päivitettävänä olevista laeista esimerkiksi ilmastolaissa ei tätä nykyä puhuta monimuotoisuudesta käytännössä ollenkaan.
Suomen ilmastotoimien toteuttaminen on tarkoittanut ainakin tähän mennessä uusiutuvien luonnonvarojen käytön lisäämistä.
– Se on tarkoittanut aika pitkälti puuvarojamme ja hakkuun kasvattamista. Mitä enemmän hakkuita on, sitä suurempi haittavaikutus monimuotoisuudelle. Tässä on tällainen tietty ristiriita olemassa luonnonsuojelulain ja ilmastolain välillä, Tolvanen sanoo.
Tolvasen mukaan ilmastonmuutosta torjuvilla toimenpiteillä saatetaan siis tahattomasti aiheuttaa pitkäaikaisia monimuotoisuuden heikkenemiseen liittyviä vaikutuksia. Tällainen riski on Tolvasen mukaan metsäenergian lisäksi myös tuulivoimahankkeissa.
Tuulivoimaa pyritään sijoittamaan kauaksi asutuksesta, jotta tuulivoimalat eivät häiritsisi ihmisiä. Silloin ne päätyvät usein luonnonympäristöihin kauaksi asutuksesta.
– Jos siellä ei ole mitään arvokasta, kuten uhanalaisia lajeja tai elinympäristöjä, ei ole ainakaan luontoon liittyviä perusteita jättää niitä rakentamatta. Mutta ne ovat juuri tavallista luontoa, jolla on suuri merkitys esimerkiksi eläimistölle, Tolvanen sanoo.
Toisaalta monimuotoisuustoimet usein hyödyttävät myös ilmastoa.
Lisäksi monimuotoisuudella on monien tutkimusten mukaan edullinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen, joten monimuotoisuuden huomioiminen ennen pitkää hyödyttää koko yhteiskuntaa. Sen aiheuttamia hyötyjä on kuitenkin edelleen vaikea mitata ja arvottaa, jolloin se helposti jää taloudellisten hyötyjen jalkoihin.
Rakentamisessa vain kaikkein arvokkaimmat lajit turvataan
Tutkijaryhmän mukaan luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on yhdistettävä erityisesti luonnonvaroja ja maankäyttöä koskevaan lainsäädäntöön.
– Yhdellä työkalulla olisi hyvä ratkaista yksi ongelma, mutta jos eri lait eivät johdakaan yhteen päämäärään, vaan lait vetävät päätöksentekoa eri suuntiin, siinä voi tulla erikoisia tilanteita ja tehottomuutta, sanoo Helsingin yliopiston ympäristötaloustieteen apulaisprofessori Lassi Ahlvik.
Tällä hetkellä maankäyttö- ja rakennuslaissa sanotaan, että jos esimerkiksi rakentamisen seurauksena uhkana on, että monimuotoisuus heikkenee huomattavasti, täytyy tehdä ympäristövaikutusten arviointi.
– Siinä huomioidaan vain kaikkein arvokkaimmat lajit. Jos tarkoitus on, että luonnon monimuotoisuus ei yleisesti heikkene, niin sitä ei turvaa luonnonsuojelulaki, jos siellä ei ole jotain uhanalaista, Tolvanen sanoo.
Kaivosten osalta ongelmana ovat luonnonsuojelun kannalta Tolvasen mukaan jättimäiset kaivokset, joiden toimintaa ei koskaan varsinaisesti lopeteta.
– Kaivosympäristöjä pitäisi myös palauttaa ja metsittää. Siellähän sitä pinta-alaa on kompensoimiseen aika paljon.
Voiko tuhotun luonnon korvata toisaalla?
Ekologinen kompensaatio on nostettu monissa yhteyksissä yhdeksi keinoksi suojella luontoa. Sen käyttöönotto on yksi hallitusohjelmankin lupauksista.
Kompensaatiolla hyvitetään luonnolle aiheutettua haittaa. Sillä tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan luonnon monimuotoisuutta vaurioittavan toiminnan haittoja hyvitetään parantamalla heikentyneitä elinympäristöjä ja luomalla uusia toisaalla. Esimerkiksi rakentamisen tai kaivostoiminnan myötä tuhoutunutta luontoa voitaisiin korvata elvyttämällä luontoa muualla.
Nyt pohditaan, miten kompensaatio saataisiin mukaan lakiin. Projektit ja tahot, joilla on suuri haittavaikutus monimuotoisuuteen, joutuisivat silloin jollain tavalla huomioimaan sen toiminnassaan.
– Se olisi jonkinlainen keino siihen, että projektit, jotka voimakkaasti heikentävät luontoa, joutuvat tietyssä mielessä vastuuseen tai korvaamaan haittoja. Se pistää myös miettimään, miten voidaan minimoida haitat, jotta minimoidaan korvaaminenkin, Tolvanen sanoo.
Pakollinen kompensaatio on käytössä ainakin Ruotsissa, Saksassa ja Australiassa.
– Jos jossain monimuotoisuus heikentyy, jossain sitä parannetaan aktiivisesti, jotta päästään tilanteeseen, jossa se ei keskiarvoisesti heikkene, Tolvanen sanoo.
Kompensaatiota on pohdittu luonnonsuojelulain sekä nyt myös maankäyttö- ja rakennuslain yhteydessä.
– Käytännössä ne ovat maankäyttö- ja rakennusprojektit jotka aiheuttavat kompensaatiotarvetta. Yleensä, jos rakennat jonkin alueen, luonto tuhoutuu alta kokonaan, Tolvanen sanoo.
Tällä hetkellä puhutaan esimerkiksi siitä, että soita ennallistamalla voisi kompensoida muualla luonnolle aiheutettuja haittoja.
– Suomessa on 800 000 hehtaaria metsänkasvatuskelvotonta suota ja kymmeniätuhansia hehtaareja seuraavien vuosikymmenten aikana vapautuvaa turvetuotantoaluetta. Niin kauan kuin niitä riittää, voidaan kompensoida, mutta jossain vaiheessa sekin ala loppuu, Tolvanen sanoo. Lisäksi kaikkien näiden soiden ennallistaminen ei ole ilmastomielessä järkevää.
Ekologinen kompensaatio soveltuu kuitenkin huonosti uhanalaisen tai hyvin harvinaisen luonnon turvaamiseen. Jos esimerkiksi laji vaatii juuri tietynlaisen elinympäristön, ihmisen on erittäin vaikea elvyttää ja auttaa sitä muualla.
Sen sijaan kompensaatiolla voidaan parantaa heikentyneen, mutta ei vielä erityisen uhanalaisen tai harvinaisen luonnon tilaa luomalla sopivia elinympäristöjä uusille alueille.
Metsäteollisuus ei halua monimuotoisuuden turvaamista muihin lakeihin
Metsäteollisuus ry ei halua, että luonnonsuojelun tavoitteita lisättäisiin luonnonsuojelulain ulkopuolelle. Metsäteollisuus ry on metsäteollisuusyritysten edunvalvontajärjestö, joka edistää puuta jalostavan teollisuuden toimintaedellytyksiä.
Vaikka ekologisen kestävyyden toteuttaminen jää tällä hetkellä luonnonsuojelulain varaan, näin asian Metsäteollisuuden mukaan kuuluukin olla.
Metsäteollisuus ry:n Anu Islander kirjoittaa HS:n mielipidekirjoituksessa, ettei esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslakiin pidä ottaa mukaan suojelutavoitteita tai ekologisen kestävyyden toteuttamista.
– Jokaisella lailla on oma tarkoituksena mihin niitä käytetään. Niitä ei pidä sotkea. Luonnon monimuotoisuus otetaan monissa toimissa huomioon jo nykyisellään. Se on ilman muuta luonnonsuojelulaki, johon se kuuluu. Siellä on toimivat käytännöt jo olemassa. Maankäyttö- ja rakennuslain on kohdistuttava nimensä mukaisesti rakentamiseen. Se että lakien rajapinnat ovat selkeät, auttaa, että toimijat pystyvät normaalissa toiminnassaan toimimaan lakien mukaisesti, eikä ole epäselvyyttä, että mitäs lakia tässä nyt pitäisi noudattaa, Islander sanoo Ylelle.
Metsäteollisuuden Islanderin mielestä kaikkea ei pidä lainsäädäntöön edes kirjoittaa. Metsälaissakin on jo omat luontoarvokohteensa, jotka jätetään käsittelemättä.
Lain 10. pykälän mukaan pienialaiset, tärkeät elinympäristöt suojellaan. Myös metsien sertifiointi turvaa Islanderin mielestä monimuotoisuutta.
– Luontomme on päässyt heikkenemään, koska luontoarvojen turvaaminen on taloudellisten arvojen kanssa ristiriidassa, Luonnonvarakeskuksen professori Anne Tolvanen puolestaan sanoo.
Tiedesparraus mukaan lainvalmisteluun
Luonnonsuojelulain uudistustyön aloitus oli ensimmäinen kerta, kun tutkijat otettiin Suomessa mukaan lainvalmisteluun tässä mittakaavassa.
Suora vuoropuhelu, tiedesparraus, on uutta lainvalmistelussa, ja Marinin (sd.) hallituksen toimintatapa. Hallitusohjelmassa luvattiin sitoutua tietopohjaisen politiikan tekoon sekä systemaattiseen vaikutusarviointiin kaikessa lainvalmistelussa.
Monitieteinen tutkijaryhmä pohti luonnonsuojelulain alustavien muutosehdotusten vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, ilmastoon, talouteen ja yhteiskuntaan. Ryhmän viestit esitettiin lakiuudistuksen projektiryhmälle lokakuun lopulla.
Ympäristöministeriö ja Sofi-tiedeneuvontahanke kokosivat tutkijaryhmän, jossa oli usean alan tutkijoita.
– Kaiken kaikkiaan onnistunut kokeilu. Saimme konkreettista uutta tietoa, että ovatko lakiin tehdyt ehdotukset perusteltuja. Saimme vahvistusta, että kyllä ovat, sanoo ympäristöministeriön lainsäädäntöneuvos Johanna Korpi.
Tiedesparraus ei ole ainoa kohta luonnonsuojelulain uudistusta, jossa tieteellinen tutkimus ja lainvalmistelu kohtaavat. Lain uudistus nojautuu laajaan tutkimus- ja selvitysperustaan. Lain uudistustarpeita ja -taustoja on selvitetty vuosien mittaan useissa tutkimuksissa, kuten uhanalaisuusarvioinneissa.
Lue myös:
Kuuntele:
