On ihme, jos olet joskus kuullut nimen David Emmanuel Daniel Europaeus.
Ihme on myös, jos et ole koskaan kuullut tai käyttänyt sanoja eduskunta, harrastus, ilmansuunta, mielikuvitus, johtaja, tilavuus, keräilijä, kunta tai varasto.
Nuo kaikki sanat ovat Europaeuksen keksimiä, tai ainakin hän on ne ensimmäisen kerran suomen kielen historiassa kirjoittanut.
Europaeuksen jäljiltä meillä on edelleen käytössä yli 200 sanaa.
Vieraalta kalskahtavasta sukunimestään huolimatta D. E. D. Europaeus oli supisuomalainen. Hän syntyi 200 vuotta sitten 1.12.1820 maalaispitäjässä Savitaipaleella Etelä-Karjalassa, noin 40 kilometrin päässä Lappeenrannasta.
Ilman Europaeusta Taru sormusten herrasta -trilogian kirjoittaja J. R. R. Tolkien ei olisi ikinä kirjoittanut esikoisteostaan The Story of Kullervo, eikä Jean Sibelius olisi säveltänyt Kullervo-sinfoniaansa. Elias Lönnrotin Kalevala olisi nykyistä ohuempi.
Europaeusta on mahdotonta kuvata lyhyesti. Hän oli mukana kaikkialla: suomen kielen puolestapuhuja, sanomalehtimies, isänmaallisuusaktivisti, arkeologi, muinaistieteilijä, mykkäinkoulun opettaja, sanakirjamies, matemaatikko. Hän oli eläinsuojelija vuosikymmeniä ennen kuin yhtään eläinsuojeluyhdistystä oli edes perustettu.
Pienestä maalaiskylästä on 200 vuotta sitten kasvanut mies, jonka jälki kuuluu elämässämme päivittäin, mutta jota ei tunne juuri kukaan.
Innostui kaikesta
Noin 3 400 asukkaan Savitaipaleen kunnan keskustaajama näyttää hyvin samanlaiselta kuin moni muukin suomalaistaajama. Pari kauppaa, ravintola, useita pikkuliikkeitä, kirjasto, palokunta ja kunnantalo.
Muutaman sadan metrin päässä keskustasta sijaitsee komea Olkkolan kartano. Tällä paikalla sijaitsi aikoinaan vanha kartanon rakennus, jossa Europaeus syntyi. Hänen isänsä oli Savitaipaleen kirkkoherra ja äiti puolestaan pappilan karjapiika.
Kotona puhuttiin suomea, ja siellä oli paljon monenkielistä kirjallisuutta, jota Daniel-poika ahnaasti luki.
Nyt Olkkolan kartanon vieressä on pieni Europaeus-museo. Sisällä isossa vitriinissä on Europaeuksen kirjoittamia oppikirjoja sekä Suometar-lehti, jota hän julkaisi. Seinillä on karttoja ja muistoja pitkiltä tutkimusmatkoilta.
Takaseinän vitriinissä on kaksi Europaeuksen löytämää ihmisen pääkalloa, joista oppaani on luvannut kohta kertoa.
Pääkallojen vieressä olevassa naulassa roikkuu kaavio, jonka avulla voi opetella suomen kielen äänteitä.
– Tämän taulun avulla kuuroille opetettiin, missä asennossa suun täytyy olla, jotta tietty äänne saadaan aikaiseksi, kertoo Savitaipaleen kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Eila Kajanus-Jurvanen.
Europaeuksen vuonna 1857 laatima äännekuvasto oli Suomessa ainutlaatuinen, sillä ennen Europaeusta kuuroille ei edes yritetty opettaa puhetta.
Omana aikanaan Europaeus ei kiitosta taulusta saanut, vaikka lukemattomat kuurot pääsivät sen avulla edes jollain tavalla kieleen kiinni. Kuvasto oli käytössä vuosikymmeniä – seuraava ilmestyi yli 100 vuotta myöhemmin.
– Europaeus oli siinä mielessä erikoinen persoona, että hän aina innostui kaikesta uudesta. Hänen kestävyytensä työn loppuun saattamisessa ei kuitenkaan aina ollut kovin hyvä, kertoo Eila Kajanus-Jurvanen.
J. R. R. Tolkienin innoittaja
Kun Europaeus innostui kansanperinteestä, hän hakeutui tietysti Elias Lönnrotin seuraan. Europaeusta 18 vuotta vanhempi Lönnrot ei enää jaksanut lähteä keräämään runoja, vaan laittoi innokkaan Europaeuksen asialle.
Lopulta Europaeus keräsi viidellä matkallaan muistiin 53 000 runosäettä, mikä on paljon enemmän kuin Lönnrot yli kymmenellä keruumatkallaan. Kalevalassa onkin enemmän Europaeuksen kuin Lönnrotin keräämiä runoja.
Elias Lönnrotin koostama Vanha Kalevala oli ilmestynyt vuonna 1835. Sen jälkeen Lönnrot suunnitteli siitä uutta, entistä laajempaa painosta. Europaeus viestitti Lönnrotille, että Kalevalan uutta painosta tulee viivästyttää, sillä hän uskoo Inkerissä eli nykyisen Pietarin ympäristössä olevan vielä paljon ainutlaatuista runoutta.
Samana vuonna Europaeus lähtikin neljännelle keruumatkalleen Inkeriin. Sillä matkallaan hän teki löydön.
– Lönnrot ei ollut siellä ikinä käynyt, eikä hän uskonut sieltä löytyvän mitään suomalaista runoutta. Kuinka ollakaan, sieltä Europaeus löysi kaikki Kullervo-runot. On Europaeuksen ansiota, että Kullervo-runot ovat nyt Kalevalassa, sanoo Eila Kajanus-Jurvanen.
Europaeuksen keräämät Kullervo-runot päätyivät vuonna 1849 syntyneeseen Uuteen Kalevalaan, joka on se sama teos, mitä nykyisin Kalevalana luemme.
Juuri Kullervo on innoittanut lukuisia taiteilijoita mestarillisiin töihin. Yksi heistä on kirjailija J.R.R. Tolkien, jonka teokset Taru Sormusten herrasta ja Hobitti ovat levinneet ympäri maapallon.
Tolkien oli äärimmäisen kiinnostunut suomen kielestä. Hän luki englanninkielisen Kalevalan, mutta ei pitänyt siitä. Niinpä hän opetteli suomen kieltä alkukielisen Kalevalan avulla. Tapaus valaisi Tolkienin niin, että sen vaikutus alkoi näkyä heti hänen tuotannossaan.
Tolkien kirjoitti esikoisromaaninsa The Story of Kullervo vuonna 1914. Se kertoo nuoresta miehestä, joka myydään orjaksi ja joka vannoo kostoa isänsä tappaneelle taikurille.
The Story of Kullervo ilmestyi suomeksi vuonna 2016 nimellä Kullervon tarina.
Kalevalasta ammentamiaan mytologisia aineksia J. R. R. Tolkien käytti myös muissa teoksissaan, niin Hobitissa ja kuin trilogiassa Taru sormusten herrasta.
Pölkäre ja pyörö
Europaeuksen aikaan 1800-luvulla suomenkielistä kirjallisuutta oli vielä hyvin vähän. Jo lapsena Europeus halusi, että suomalaisille tulee olla suomenkielistä kirjallisuutta ja oppikirjoja.
Aloittaessaan opiskelun Helsingin yliopistossa hän otti tehtäväkseen kääntää suomeksi geometrian oppikirjan. Sellaista ei vielä ollut olemassa.
Vuonna 1847 ilmestynyttä Mittauden Oppi-kirjaa varten Europaeus joutuikin keksimään koko joukon suomalaisia sanoja. Edelleenkin niistä ovat käytössä kehä, suunnikas, tilavuus ja parillinen.
Aivan kaikki sanat eivät kuitenkaan jääneet elämään. Ympyrän hän käänsi sanaksi pyörö. Lävistäjästä tuli keskeinen ja kuutiosta pölkäre.
Ruotsi–suomi-sanakirjaa varten Europaeus joutui kehittämään vielä enemmän uusia sanoja. Tosin kaikki eivät välttämättä ole Europaeuksen keksimiä, mutta hän on ensimmäistä kertaa suomen kielen historiassa tuonut ne esille.
Tällaisia ovat muun muassa enemmistö, harrastus, johtokunta, vety, osoite, pätevä, ulkomaalainen, valokuvaaja, viehättävä, väitöskirja, yhdyssana ja äänenkannattaja.
On laskettu, että Europaeus toi suomen kieleen yli 200 uutta sanaa.
Ihmisluiden kerääjä
Europaeus-museon vitriinissä odottaa näky, joka saa monen museovieraan hengityksen pysähtymään ainakin hetkeksi. Vitriinissä on kaksi aitoa ihmisen pääkalloa.
Ne ovat ajalta, jolloin Europaeus innostui muinaistieteestä. Runonkeruuretkien jälkeen hän teki seitsemän arkeologista tutkimusmatkaa, joista ensimmäisen 51-vuotiaana vuonna 1872. Matkat suuntautuivat pääasiassa Laatokan pohjoisrannoille.
Hän on edelleen ainoa suomalainen, joka on päässyt tutkimaan Laatokan kaakkoisosia.
Matkoillaan hän löysi hautakummuista esineitä, jotka nykyisin ovat museoissa eri puolilla maailmaa.
Mutta Europaeus ei niinkään ollut kiinnostunut esineistä, vaan luista ja erityisesti pääkalloista. Ajan hengen mukaisesti hän uskoi, että niiden avulla voidaan selvittää Euroopan ja Venäjän asutushistoriaa.
Eräässä kirjeessään Europaeus kertoi, että hänellä oli neljä Savitaipaleen hautausmaalta haettua pääkalloa. Myöhemmin tutkimusmatkojensä jälkeen hän kirjoittaa, että hänellä on pääkalloja vaikka kuinka paljon.
– Silloin oli muodissa kallonmittaus, jolla määriteltiin, kuuluvatko ihmiset pitkäkalloisiin tai lyhytkalloisiin. Sen perusteella yritettiin päätellä, mistä he ovat kotoisin, kertoo Savitaipaleen Europaeus-museosta Eila Kajanus-Jurvanen.
Kallotutkimuksillaan Europaeus päätteli, että ihmisten alkukoti on Afrikassa.
– Sille ajatukselle naurettiin ja todettiin vain, että onpas kummallinen mielipide, kertoo Kajanus-Jurvanen.
Kuuluisuutta vaille
1800-luvulla D. E. D. Europaeusta pidettiin omituisena kulkijana, jopa rääsyläisenä. Omana aikanaan hän ei saanut hyväksyntää, eikä hän ole kuuluisa vieläkään.
– Europaeus oli itse vaatimattomuus eikä kohottanut itseään, sanoo kotiseutuneuvos Pertti Jurvanen, joka aikoinaan oli perustamassa D. E. D. Europaeus -seuraa.
Myös Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistotutkija Juha Nirkko kertoo, miten Europaeusta ei omana aikanaan pidetty oikein minään.
– Lönnrot esimerkiksi oli arvostettu koleralääkäri ja sai siitä tunnustusta. Europaeus-parkaa sen sijaan pidettiin koleran tartuttajana ja kaivojen myrkyttäjänä. Mikä kohtalo lankeaa kellekin, tuumii Nirkko.
Nirkon mukaan Europaeus oli sen ajan etätyöläinen ja pätkätyöläinen. Hänellä ei ollut perhettä ja vaelteli ympäri maata työn perässä.
– Hän kirjoittautui yliopistoon, mutta opinnot eivät koskaan edenneet, kertoo Nirkko.
Arkistotutkija Juha Nirkko korostaa sitä, miten paljon Europaeus poikkesi aikalaisistaan. Oli aikansa anarkisti.
– Hän ei ihan noin vaan taipunut aikansa normeihin ja sovinnaisuuksiin. Häntä eivät pidätelleet maiden, maanosien tai kulttuurien rajat. Europaeus ei ollut rajoittunut ajattelija. Ehkä oli jopa liian rajoittamaton ja pitelemätön, pohtii Nirkko.
Savitaipaleelta koulutielle lähdettyään Europeaus oli milloin opettajana, milloin keräsi paikannimiä Pietarissa tai oli runonkeruumatkoilla. Hän saattoi olla Heinävedellä kotiopettajana, opiskelemassa Viipurissa tai Helsingissä. Saksassa hän kävi mielenosoituksessa.
Mutta synnyinseudulleen Savitaipaleelle hän palasi usein lomailemaan. Siellä hän kirjoitti muun muassa ruotsi–suomi-sanakirjaa ja tapasi sisartaan Charlottaa, joka myös oli innokas runojen kerääjä.
Keväällä 1884 Europaeus lähti Pietariin, jossa hän sairashuoneella saman vuoden syksyllä kuoli 63 vuoden iässä.
Europaeus haudattiin Pietariin. Muutaman viikon kuluttua jäännökset nostettiin esiin ja tuotiin Helsinkiin, jossa hänet 4.12.1884 laskettiin haudan lepoon Hietaniemen hautausmaalle muiden suurmiesten ja -naisten luokse.
Kuolon rauhaan on päässyt yksi maailman vaeltaja, jonka koko elämä on ollut levotonta etsimistä, rauhatonta hankkimista ja harrastamista. Hän eli kuin ilman lintu, huomispäivän tarpeita ajattelematta .
Uusi-Suometar -lehden 23.10.1884 julkaisema uutinen Europaeuksen kuolemasta
Pienet juhlat
Tiistaina 1.12.2020 tulee kuluneeksi 200 vuotta D. E. D. Europaeuksen syntymästä. Juhlavuodeksi Savitaipaleen kunta oli suunnitellut monenlaisia tilaisuuksia, mutta koronavuoden takia suurin osa niistä on peruttu.
Juhlapäivänä 1.12.2020 Savitaipaleella Europaeuksen patsaalla on pieni muistotilaisuus kello 12.
Torstaina 3.12.2020 kello 18 Europaeuksen koulun pihalla otteita Europaeus-näytelmästä, joka tänä vuonna piti esittää. Lisäksi koululaisten ohjelmaa ja valoshow.
Artikkelin lähteenä on käytetty SKS:n vuonna 1988 ilmestynyttä teosta D. E. D. Europaeus – suurmies vai kummajainen
Lue seuraavaksi: Kalevalan Kullervo teki J. R. R. Tolkienista kirjailijan
Europaeuksesta lisää kansallisbiografiassa
Tarkennettu 1.12.2020 klo 9.28, että Tolkien kirjoitti The Story on Kullervo teoksen vuonna 1914. Teos ei tuolloin ilmestynyt, vaan vasta vuonna 2010.
Tarkennettu 1.12.2020 klo 14.37 artikkelissa ollut vanhahtava sana kuuromykkä sanaan kuuro.